Sesonki on virallisesti startannut!

Nyt, kun toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja kesä muutenkin etenee pidemmälle, saapuu tänne Färsaarten läntisimmällekin saarelle yhä enemmän ja enemmän turisteja. Kuten tietysti monessa muussakin paikassa, on myös täällä kesä-, heinä- ja elokuu ovat turismin kannalta kiireisimpiä kuukausia. Hassua kylläkin, tänään on mun eka päivä täällä jolloin majatalossa ei majoitu yhtäkään ihmistä. Mulle tää on ihan unelmien täyttymys, koska saan ekaa kertaa nukkua pidempään, jihuu!! Melkein kuukauden jatkuneiden aikaisten herätysten jälkeen yhdeksään nukkuminen tuntuu niiiin luksukselta! 

 Täällä on taas vieraillut jos jonkinlaista matkailijaa ympäri maailmaa! Suurin osa tulee Mykinesille tosiaan lintujen, luonnon tai vaeltamisen vuoksi. Muutama päivä sitten täällä vieraili kolmen sveitsiläismiehen porukka, eikä heiltä ainakaan intoa ja energiaa puuttunut! He yöpyivät kaksi yötä majatalossa, ja olivat kumpanakin yönä lähteneet noin 1-2 maissa aamuyöllä bongaamaan jotakin tiettyä lintulajia ja kuuntelemaan näiden lintujen laulua. Sitten he ilmestyivät aamiaiselle superpirteinä kello kahdeksan aamulla. He kertoivat innoissaan matkastaan vuorelle (jossa he olivatkin onnistuneet bongaamaan etsimiään lintuja), samalla kun itse vasta koetin saada aivot toimimaan nukuttuani hyvin epätavanomaiset vain 8 tunnin yöunet.
Yksi porukan jäsenistä oli myös äänittänyt tätä eksoottista linnunlaulua puhelimeensa, ja he sitten koettivat esitellä tätä harvinaislaatuista ja suurenmoista äänitettä mulle sekä muille asiakkaille. Kännykästähän ei kuulunut tietenkään yhtikäs mitään. Laitoimme radion kiinni ja olimme kaikki aamiaisella olijat IHAN HILJAA varmaan viisi minuuttia kuullaksemme tätä äänitettä, mutta ei sieltä oikeasti kuulunut linnunlaulua tai mitään muutakaan, ja muut asiakkaat alkoivat jo ärsyyntyä tilanteeseen. Mutta olivat nuo sveitsiläiset silti niin sympaattisia! Yksi heistä osasi myös hitusen ruotsia, mutta täytti puuttuvia sanoja ranskaksi (ja itse en puhu sanaakaan ranskaa), joten keskustelu ei oikein edennyt mihinkään suuntaan, kun ei kummankaan ruotsin taidot kovin kummoiset olleet. Oli kuitenkin hauska kuunnella ruotsia ranskalaisella aksentilla:D

 Eilen tänne eksyi myös yksi suomalainen tyttö, Laura, josta mulle olikin tosi paljon seuraa, sillä samaisena päivänä satuin onnekseni saamaan vapaan illan!! Lähdettiin siis yhdessä illalla vaeltamaan ja valloitettiin Mykinesin korkein kohta, Knúkur. Oon ite aatellut jo kauan meneväni sinne, mutten oo ikinä päätynyt sinne saakka ja yksinään oon äärettömän hidas kulkemaan noita reittejä! Yleensä on myöskin niin pilvistä, ettei sinne oo helppo löytää, mutta ei meillä Lauran kanssa mennyt koko reissuun kuin kaksi tuntia! Oli ihan super huippua saada ensinnäkin seuraa tänne, ja sitten vielä päästä jutskailemaan jonkun suomalaisen kanssa! Sain myös lisäpuhtia tulevien reissujen suunnitteluun, kun Laura kertoi omista matkakokemuksistaan ja vinkeistä matkakohteisiin! Niin hyvä päivä pitkästä aikaa! :)

Kaikille eilinen ei tosin ollut hyvä päivä, sillä iltapäivälautta ei taaskaan huonon sään vuoksi saapunut ja kymmenet ihmiset jäivät jumiin yhdeksi yöksi tänne saarelle. Ilma oli ollut koko päivän aika surkea, esimerkiksi aamulla mulle kerrottiin ettei lautta kulkisi koko päivänä. Jouduimme lähettämään sinä edellisenä yönä majoittuneet turistit 15 minuutin varoitusajalla helikopterin kyytiin, mikäli he halusivat päästä kyseisen päivän aikana pois saarelta, sillä lautan peruuntuminen oli niin varmaa. Sitten, ilmeisesti sää oli parantunut, koska kas kummaa, lautta saapuikin. (Jälkeenpäin kyllä mietin, että miksei sitä myrskyisinä päivinä vaan voida perua kokonaan, niin ei tarvitsisi arpoa että tuleeko se vai eikö tule, eikä olisi ongelmaa saarelta pois pääsyn kanssa...) Sitten, iltapäivällä lautta oli lähtenyt Sorvágurista, muttei päässyt aaltojen vuoksi satamaan ja joutui ihan meidän sataman lähellä kääntymään takaisin. Näin on käynyt muutamaankin otteeseen, mutta se ei ole koskaan ollut niin iso ongelma, koska ihmisiä ei oo ollut näin paljon kuin tällä kerralla. Eilen saarelle jäi siis kuulemma lähes 30 ihmistä, ja majatalossa on neljä huonetta. Kaikille oli toki kuitenkin löytynyt jokin majapaikka. Lisäksi se pieni majatalomökkerö on saaren ainut paikka, josta voi ostaa ruokaa tai juotavaa, mutta ne eivät sieltä ainakaan kesken lopu:D