Vapaapäivät lähenee loppuaan. Sandoyn saaren pohjoispuoli sekä pintapuolisesti pääkaupunki Torshavn on nyt koettu!! Torshavnissa mun meno oli kyllä niin päämäärätöntä seikkailua ja harhailua kujilta toisille, ettei siinä kyennyt paljon kaupunkia katselemaan tai nähtävyyksistä nauttimaan. Seuraavilla kerroilla mulla toivottavasti on enemmän aikaa rauhassa kierrellä kaupungin kaduilla ja istuskella sataman kahviloissa. Olis myös tosi kiva päästä käymään Sandoylla uudelleen, olin siellä vain yhdessä kylässä ja mulla jäi vielä ainakin kaksi varmasti miellyttävää kylää ja niiden lähiympäristöä kokematta. Koin myös maanantaina mun tän vuoden ihan ensimmäisen ja ihan oikean KESÄPÄIVÄN! Vaikka mulla oli kunnon vaatekrrastot vielä päällä, niin tuntui lämpötila silti huomattavasti korkeammalta kuin muina päivinä. Oi vitsit kuinka innoissaan olin ihan pelkästään siitä, että näin piiiitkästä aikaa ihan kirkkaan sinisen, pilvettömän taivaan. Hehkutin aurinkoista säätä majapaikkani omistajalle, niin hän kehui auringon näkyvän Sandoylla usein, ja mää vaan oon siellä Färsaarten kolkassa joutunut kuulemma kestämään vähän synkempiä ilmoja kuin eteläisemmillä saarilla. Oon kyllä toisaalta kuullut myös muiden saarten asukkailta ja turisteilta, ettei muuallakaan ilmat ole tänä vuonna olleet todellakaan hyvät, eikä kesä oo vieläkään oikein päässyt alkamaan.
Torshavn oli ihana paikka! Ihastuin heti ensisilmäyksellä sataman pieniin, valloittaviin rantakahviloihin, joiden terassit olivat iltapäivällä täyttyneet auringosta nauttivista ihmisistä. En tosin ollut löytänyt niitä vielä välittömästi saavuttuani kaupunkiin ja silloin löysinkin tieni pikkuiseen kahvilaan keskustassa. Siellä istahdin hetkeksi alas kartan kanssa ja suunnittelin päivän kulkuani, ja yllättäen tapasin erään suomalaisen. Hän oli reissaamassa skootterilla ympäri Islantia, Fäärejä, Tanskaa ja Ruotsia. Sinä päivänä kun lähdin Mykinesiltä, oli hän vieraillut siellä päiväretkellä ja kuullut Fannylta, että majatalossa työskentelee myös suomalainen tyttö, joka oli juuri lähtenyt pois saarelta. Ja sitten, seuraavana päivänä, tapaammekin sattumoisin Torshavnin keskustassa kahvilassa. :D En oo nähnyt taas pitkään aikaan ketään suomalaisia turisteja, mutten uskonut törmääväni yhteenkään omien vapaapäivieni aikana!
Illalla lähdin lautalla Nolsoylle, saarelle jossa majoitun kaksi yötä ennen paluutani Mykinesille. Nolsoy on ehdottomasti tähän astisista Färsaarilla kokemistani saarista ja paikoista ihanin!! Nolsoylla asuu siis eräs suomalainen entinen nordjobbari Sari miehensä ja poikansa kanssa. Nordjobb-kesänsä jälkeen Sari jäi asumaan Färsaarille saksalaisen miehensä kanssa. Heillä on pieni 1,5 vuotias poika. En oo koskaan tavannut ketään niin energistä ja ulospäinsuuntautunutta tuon ikäistä! Ihastuttava tapaus! Me kävimme porukalla tutustumassa Nolsoyn saareen ja siellä tää pikkupoika hyväntuulisena paineli menemään muiden mukana ja oli selvästi kaikkien saaren asukkaiden, sekä lasten että aikuisten, kaveri. :D Poika on myös periaatteessa "viisikielinen", koska kuulee päivittäin suomea, saksaa, engalntia, ruotsia ja fääriä. Tosi hienoa!! Sarin perheen luona asuu siis eräs norjalainen nordjobbari sekä tällä viikolla myös nordjobbarin Norjasta visiitille tullut kaveri. Sain onnekseni viettää Nolsoylla mukavan, aurinkoisen illan uusien ihmisten seurassa! Nyt onkin sitten taas kaatosade ja kamala tuuli jatkunut koko päivän. Tänään illalla kokoonnumme Torshavnissa Sarin ja muutaman nordjobbarin kanssa päivällisen merkeissä.
Oon tavannut tällä mun kolmen päivän reissullani lukuisia turisteja, jotka ovat vierailleet aiemmin Mykinesillä ja Kristianshúsissa asiakkaina. Ja he ovat kertoneet mulle, että ovat niin ikään tavanneet muita tuttuja turisteja kierrellessään saaria. Ei täällä sitten kai niin paljon oo ihmisiä, edes turisteja, koska kaikki törmäävät jatkuvasti toisiinsa. :D Hauskaa kyllä törmätä "tuttuihin", tulee niin kotoisa olo kun jopa täällä tapaa aiemmin tapaamiaan ihmisiä uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti