Tällaista tää arki nyt sitten on

Mun lomailu ja turistina hengailu loppui täällä harmillisesti ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. En oo ehtinyt viettää vapaa-aikaa monenakaan päivänä, sillä tuolla töissä menee usein tosi myöhään. Odotan todellakin hirmu paljon, että toinen työntekijä, Fanny, saapuu tänne reilu viikon kuluttua!:) Luultavasti saan ehkä hitusen enemmän vapaa-aikaa silloin ja myöskin seuraa! Täällä näistä kylän asukkaista ei mulle oo ihan liikaa ollut seuraa ja turistitkin viipyvät täällä yleensä päivän, korkeintaan 2-3 yötä. Tän pikkuisen kylän taloista kuusi on asuttuja, mutta kesäksi on kuulemma tännekin muuttamassa enemmän porukkaa, joten heitäkin innolla odotellessa!!

Välillä musta tuntuu kuin asuisin jossain maatilalla, mikä ei ehkä oo niin positiivinen asia kuin olin ennen tänne tuloa kuvitellut. Aina kun liikun ihan missä tahansa, vaikka keskellä kylääkin, niin näen pelkästään kanoja tai lampaita ja on harvinaista että ketään ihmisiä tulee vastaan. Ehkäpä se johtuu juuri mun työajoista, koska turistit ovat tietysti liikkeellä silloin kun oon siellä majatalossa, enkä tiedä missä nää paikalliset päivänsä viettää. Muistan kun esimerkiksi Espanjassa työharjoitteluni aikana nautin siitä, kun sain joka aamu kävellä töihin kaupungin vilskeessä, kadut täynnä ihmisten vilinää ja kaupungin ääniä. Siinä tavallaan heräsin jokaiseen päivään hyvällä energialla, mutta täällä viettäessäni aamun ensimmäiset tunnit näkemättä ensimmäistäkään ihmistä (ja ympäristönkin ollessa aina niiiin harmaa) elän ihan pimennossa, ja herään päivään kunnolla vasta sitten kun lautta tai helikopteri saapuu. Etukäteen luulin, että tulisin nauttimaan tällaisesta äärimmäisen rauhallisesta miljööstä, mutta nyt se onkin kääntynyt ihan päinvastoin!

Sellaisina päivinä, kun oon vaan päässyt vähänkin aiemmin lähtemään töistä, niin oon lähtenyt tallustelemaan jollekin vuorelle. Etenkin viime kerralla, kun aurinko ei paistanut ja oli todella sumuista, ei luonto kyllä olisi voinut karumpaa kuvaa itsestään antaa. Oon myös alkanut viime aikoina pakkaamaan eväitä mukaan, mutta sekään ei oo kovin piristävää, jos istuu yksin märällä ruohikolla eikä sumun vuoksi edes näe muutamaa metriä omasta sijainnistaan kauemmas. :D se siitä maisemista nauttimisesta siis. 

Tuolla majatalossa tosiaan ei oo mitään erityisen laajaa valikoimaa tuotteita myynnissä, mutta jos jotain pitäisi suositella niin valitsisin omenapiirakan! Sitä ja kalakeittoa suurin osa vierailijoista ostaakin. Kahvia ja olutta juodaan selvästi joka paikassa tosi paljon, riippumatta siitä mistä maasta on kotoisin:D Itse asiassa mulle on kyllä muutaman kerran kommentoitu, sen jälkeen kun oon kertonut tulevani Suomesta, että eikös suomalaiset juo paljon olutta. Nämä kommentit on muistaakseni tullut saksalaisilta ja tanskalaisilta.

Yliopiston kahvilassa erinomaiseksi todistettu rusinoiden lisääminen kahvin sekaan toimii täälläkin!! Loistava yhdistelmä, suosittelen lämpimästi! Syön täällä kyllä lähes joka aterialla rusinoita, niin en sitten tiedä pitäiskö alkaa pitää kahvihetket ihan yksinkertaisesti KAHVIhetkinä.

Näissä kahdessa yllä olevassa kuvassa näkyy Kristianshús sisältä. :) Se on siis todella pieni kahvio, jossa on istumapaikkoja 24:lle, tai jos oikein tiivistää niin isommallekin joukolle. Yläkerrassa on neljä huonetta majoittumista varten. Lisäksi lähialueen taloihin on majoitettu turisteja silloin, kun tämä talo on täynnä. Mun mielestä tänä lyhyenä saarella viettämänäni aikana täällä on vieraillut päivittäin hirmu paljon ihmisiä ja oon edelleen yllättynyt siitä, kuinka suosittu matkakohde tää pikkuinen saari on. Mulle on sanottu, että sesonkiaika ei oo kunnolla vielä edes alkanut, joten en tosiaan tiiä miten kaikki ihmiset tulee mahtumaan tuohon mökkeröön sitten, kun heitä tulee enemmänkin!

Työ itsessään ei oo kovin raskasta (jos pitkiä päiviä ei lasketa), koska saan joka päivä höpötellä ihmisten kanssa ja päivällä mulla on yleensä parin tunnin tauko, jonka aikana majatalossa ei käy juuri ketään kun kaikki ovat vaeltamassa. Sinä aikana mulla on ollut tapana opetella uusia sanoja fääriksi tai ruotsiksi, tutustua Färsaarten karttaan, tai lukea mukaan ottamiani opiskeluihin liittyviä kirjoja. Onneksi siis otin lukemista mukaan, koska täällä on hyvää aikaa käydä kunnolla läpi niitä tylsempiä tai hankaliksi kokemia aiheita. :)

Parasta tälläkin viikolla on ollut tutustuminen uusiin, ihaniin ihmisiin, jotka ovat oikeasti niin ystävällisiä ja hyväntahtoisia! Yhtenä päivänä kävi myös jälleen niin mukavia suomalaisia, jee!! Se oli kyllä taas niin ihanan piristävä päivä!

Oon tähän mennessä huomannut, että etenkin yhden tai useamman yön täällä viettäviin turisteihin tutustuu helposti paremmin ja jollain lailla kiintyy heihin sen verran, että aina heidän lähtiessään, eli päivittäin, tulee haikea fiilis. Kamalaa sanoa jäähyväiset ja todeta, että todennäköisesti emme tule tapaamaan enää koskaan! Mun on siis ehkä opittava suhtautumaan heihin ennemminkin turisteina ja asiakkaina kuin tulevina ystävinä:D

Ai niin, isot onnittelut kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille, sekä ihan sikaisot onnittelut kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittaneille!!!<3