Tällaista tää arki nyt sitten on

Mun lomailu ja turistina hengailu loppui täällä harmillisesti ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. En oo ehtinyt viettää vapaa-aikaa monenakaan päivänä, sillä tuolla töissä menee usein tosi myöhään. Odotan todellakin hirmu paljon, että toinen työntekijä, Fanny, saapuu tänne reilu viikon kuluttua!:) Luultavasti saan ehkä hitusen enemmän vapaa-aikaa silloin ja myöskin seuraa! Täällä näistä kylän asukkaista ei mulle oo ihan liikaa ollut seuraa ja turistitkin viipyvät täällä yleensä päivän, korkeintaan 2-3 yötä. Tän pikkuisen kylän taloista kuusi on asuttuja, mutta kesäksi on kuulemma tännekin muuttamassa enemmän porukkaa, joten heitäkin innolla odotellessa!!

Välillä musta tuntuu kuin asuisin jossain maatilalla, mikä ei ehkä oo niin positiivinen asia kuin olin ennen tänne tuloa kuvitellut. Aina kun liikun ihan missä tahansa, vaikka keskellä kylääkin, niin näen pelkästään kanoja tai lampaita ja on harvinaista että ketään ihmisiä tulee vastaan. Ehkäpä se johtuu juuri mun työajoista, koska turistit ovat tietysti liikkeellä silloin kun oon siellä majatalossa, enkä tiedä missä nää paikalliset päivänsä viettää. Muistan kun esimerkiksi Espanjassa työharjoitteluni aikana nautin siitä, kun sain joka aamu kävellä töihin kaupungin vilskeessä, kadut täynnä ihmisten vilinää ja kaupungin ääniä. Siinä tavallaan heräsin jokaiseen päivään hyvällä energialla, mutta täällä viettäessäni aamun ensimmäiset tunnit näkemättä ensimmäistäkään ihmistä (ja ympäristönkin ollessa aina niiiin harmaa) elän ihan pimennossa, ja herään päivään kunnolla vasta sitten kun lautta tai helikopteri saapuu. Etukäteen luulin, että tulisin nauttimaan tällaisesta äärimmäisen rauhallisesta miljööstä, mutta nyt se onkin kääntynyt ihan päinvastoin!

Sellaisina päivinä, kun oon vaan päässyt vähänkin aiemmin lähtemään töistä, niin oon lähtenyt tallustelemaan jollekin vuorelle. Etenkin viime kerralla, kun aurinko ei paistanut ja oli todella sumuista, ei luonto kyllä olisi voinut karumpaa kuvaa itsestään antaa. Oon myös alkanut viime aikoina pakkaamaan eväitä mukaan, mutta sekään ei oo kovin piristävää, jos istuu yksin märällä ruohikolla eikä sumun vuoksi edes näe muutamaa metriä omasta sijainnistaan kauemmas. :D se siitä maisemista nauttimisesta siis. 

Tuolla majatalossa tosiaan ei oo mitään erityisen laajaa valikoimaa tuotteita myynnissä, mutta jos jotain pitäisi suositella niin valitsisin omenapiirakan! Sitä ja kalakeittoa suurin osa vierailijoista ostaakin. Kahvia ja olutta juodaan selvästi joka paikassa tosi paljon, riippumatta siitä mistä maasta on kotoisin:D Itse asiassa mulle on kyllä muutaman kerran kommentoitu, sen jälkeen kun oon kertonut tulevani Suomesta, että eikös suomalaiset juo paljon olutta. Nämä kommentit on muistaakseni tullut saksalaisilta ja tanskalaisilta.

Yliopiston kahvilassa erinomaiseksi todistettu rusinoiden lisääminen kahvin sekaan toimii täälläkin!! Loistava yhdistelmä, suosittelen lämpimästi! Syön täällä kyllä lähes joka aterialla rusinoita, niin en sitten tiedä pitäiskö alkaa pitää kahvihetket ihan yksinkertaisesti KAHVIhetkinä.

Näissä kahdessa yllä olevassa kuvassa näkyy Kristianshús sisältä. :) Se on siis todella pieni kahvio, jossa on istumapaikkoja 24:lle, tai jos oikein tiivistää niin isommallekin joukolle. Yläkerrassa on neljä huonetta majoittumista varten. Lisäksi lähialueen taloihin on majoitettu turisteja silloin, kun tämä talo on täynnä. Mun mielestä tänä lyhyenä saarella viettämänäni aikana täällä on vieraillut päivittäin hirmu paljon ihmisiä ja oon edelleen yllättynyt siitä, kuinka suosittu matkakohde tää pikkuinen saari on. Mulle on sanottu, että sesonkiaika ei oo kunnolla vielä edes alkanut, joten en tosiaan tiiä miten kaikki ihmiset tulee mahtumaan tuohon mökkeröön sitten, kun heitä tulee enemmänkin!

Työ itsessään ei oo kovin raskasta (jos pitkiä päiviä ei lasketa), koska saan joka päivä höpötellä ihmisten kanssa ja päivällä mulla on yleensä parin tunnin tauko, jonka aikana majatalossa ei käy juuri ketään kun kaikki ovat vaeltamassa. Sinä aikana mulla on ollut tapana opetella uusia sanoja fääriksi tai ruotsiksi, tutustua Färsaarten karttaan, tai lukea mukaan ottamiani opiskeluihin liittyviä kirjoja. Onneksi siis otin lukemista mukaan, koska täällä on hyvää aikaa käydä kunnolla läpi niitä tylsempiä tai hankaliksi kokemia aiheita. :)

Parasta tälläkin viikolla on ollut tutustuminen uusiin, ihaniin ihmisiin, jotka ovat oikeasti niin ystävällisiä ja hyväntahtoisia! Yhtenä päivänä kävi myös jälleen niin mukavia suomalaisia, jee!! Se oli kyllä taas niin ihanan piristävä päivä!

Oon tähän mennessä huomannut, että etenkin yhden tai useamman yön täällä viettäviin turisteihin tutustuu helposti paremmin ja jollain lailla kiintyy heihin sen verran, että aina heidän lähtiessään, eli päivittäin, tulee haikea fiilis. Kamalaa sanoa jäähyväiset ja todeta, että todennäköisesti emme tule tapaamaan enää koskaan! Mun on siis ehkä opittava suhtautumaan heihin ennemminkin turisteina ja asiakkaina kuin tulevina ystävinä:D

Ai niin, isot onnittelut kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille, sekä ihan sikaisot onnittelut kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittaneille!!!<3

Suomalaisena Färsaarilla

Suomalaisiahan tunnetusti kiinnostaa hirmuisesti mitä meistä maailmalla ajatellaan ja mitä tunnettuja suomalaisia yrityksiä tai henkilöitä ulkomaalaiset tietävät. Siispä määkin aina innostun, kun joku täällä vierailevista turisteista tietää Suomesta jonkin paikan tai osaa jokusen sanan. Suurin osa turisteista on eurooppalaisia, mutta muutama on tullut myös mm. Kanadasta ja Australiasta. 

Oon ollut täällä vasta suhteellisen vähän aikaa, joten ehkä yleistäviä näkemyksiä kannattaisi tuoda julki vasta pidemmän ajan kuluttua, mutta ajattelin silti kertoa muutamista rakasta kotimaatamme koskevista keskusteluista. Suurin osa tapaamistani turisteista ei tiedä Suomesta oikeasti yhtään mitään muuta paitsi Helsingin. Muakin on monet kerrat veikattu norjalaiseksi, muttei koskaan suomalaiseksi. Monet ovat myös sanoneet, että olen ensimmäinen heidän tapamaansa suomalainen, mutta eipä se ihme olekaan kun meitä on niin vähän. 

Saapuessani tänne Mykinesin saarelle yksi ensimmäisistä kuulemistani kommenteista tuli eräältä paikallisesta: "Ai onpa hassua että oot Suomesta, tehän ette matkustele hirveesti!" Kyllä suomalaiset mun mielestä todella paljon matkustelee, mutta matkakohteena ei välttämättä ole tällaiset karut ja tuuliset saaret keskellä Atlantia. Valtaosa (ainakin omassa lähipiirissäni) valitsee ennemmin jonkin lämpimämmän kohteen. Joidenkin mielestä suomi kuulostaa hyvin paljon samalta kuin venäjän kieli, mikä on mun mielestä niin ikään omituista, koska en oo itse koskaan ajatellut niiden muistuttavan toisiaan. Muutenkin suomen kieltä pidetään, kuten tiedämmekin, todella omituisena!

Yllättävän monilla (etenkin färsaarelaisilla) tulee Suomesta ekana mieleen tuttu fraasi "tuhansien järvien maa." Oon oikeesti ollut yllättynyt siitä, että jossain muuallakin tunnetaan Suomi järvistä, jee!! Lisäksi jotkut paikalliset yhdistävät metsien paljouden Suomeen. Mun mielestä on tosi ihanaa, että Suomi tunnetaan juuri metsistä ja järvistä! Sillä lailla luonto onkin erilainen verrattuna Färsaariin, sillä en ole nähnyt täällä ensimmäistäkään puuta!

Eräs kylän vanhemmista asukkaista, keneen olen tutustunut, kertoi että on katsellut paljon kuvia poroista ja kysyi, elääkö mun kotiseudulla paljon poroja. Hänen kanssaan on toisinaan kommunikointiongelmia, koska hän puhuu tanskan ja fäärin kieliä sekaisin ja minä hänelle ruotsia ja englantia sekaisin, niin luulin hänen kysyvän sataako meillä paljon vettä ja sanoin että "ei niin paljon kuin täällä." Hän ihmetteli, että miten se on mahdollista kun ei Färsaarilla edes ole poroja. Se otti meiltä varmaan viisi minuuttia ymmärtää, että emme edes puhu samasta asiasta:D Vastaavanlaisia kielivirheitä kyllä sattuu myös tanskalaisten kanssa, koska monilla sanoilla on eri merkitys (tai jotkut sanotaan niin eri tavoin) ruotsin ja tanskan kielissä, enkä oo vielä oppinut tanskaa kovin hyvin.

Täällä olen tajunnut, miksi niin monet tutut Suomessa kehuvat aina Saksaa ja saksalaisia. Olen kuullut saksalaisista aiemmin pelkkää hyvää, ja täytyy kyllä sanoa että voin sataprosenttisesti yhtyä kehuihin näiden kokemusten perusteella! He ovat todella, todella ystävällisiä ja miellyttäviä ihmisiä ja he jaksavat keskustella ihan mistä tahansa ihan kuinka kauan tahansa!:D Saksassa on ilmeisesti ollut jonkin verran julkisuudessa suomalainen koulutusjärjestelmä, sillä monet ovat kuulleet siitä ja mulle on useampi saksalainen sanonut, että on kuullut suomalaisen koulutusjärjestelmän olevan maailman huippuluokkaa. Mää taas muistan esimerkiksi lukeneeni tämän vuoden puolella muutamankin kolumnin (suomalaisista lehdistä), joissa on otettu kantaa Suomessa vallitsevaan tilanteeseen yrittäjyydessä. Yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä pitäisi tukea entistä enemmän, ja lukemissani kolumneissa on kehotettu ottamaan asiassa mallia Saksan tavasta toimia yrittäjyyden ja työntekijöiden palkkaamisen suhteen. Henkilökohtaisten kokemusteni mukaan siis kummassakin maassa suhtaudutaan toisiimme positiivisesti. :D

Eräs täällä vieraillut saksalainen turisti oli kiertänyt muutamia vuosia sitten Suomea kahden viikon ajan, ja hän oli opetellut muutamia sanoja suomea kuten "hyvää päivää", "kiitos" ja "näkemiin", ja hän mainitsi että oli turhaa opetella nuo sanat kun kukaan suomalainen ei käyttänyt niitä eikä hänelle ikinä vastattu (muuta kuin korkeintaan "hei") jos hän käytti noita sanoja. Noh, ehkäpä tilanne on nyt vuosien saatossa muuttunut, toivon mukaan!

Viikonlopun aikana tapasin myös peräkkäisinä päivinä ensimmäiset suomalaiset turistit täällä, jepajeeee!!!<3 En ois ikinä uskonut tulevani niin onnelliseksi yksinkertaisesti siitä, että tapaan suomalaisia! Oon ennemminkin ajatellut negatiivisena sellaiset matkakohteet, joissa ei muita näekään kuin suomalaisia, mutta ehkä täällä kun heihin törmääminen on niin harvinaista, sitä osaakin sitten arvostaa. Olinkin kirjoittanut juuri edellisenä päivänä viestiin, että olisi huippua nähdä ihan kuka tahansa suomalainen täällä! Ihan hassua, miten tällaisesta asiasta muodostuu niin iso ja tärkeä juttu täällä!:D Mutta oli tosiaan mahtavaa päästä höpöttelemään ihanien suomalaisten kanssa!<3

Suurin osa turisteista kyllä ihmettelee, että miten oon päätynyt Suomesta tällaiselle pikkusaarelle ja miten aion selvitä täällä, kun sää on ollut vain kylmää, sateista ja tuulista. Uskottelen aina heille sekä itselleni (ja paikalliset uskottelevat mulle:D) että kyllä tännekin tulee vielä kesä ja aurinko alkaa oikeasti paistaa ja se LÄMMITTÄÄ kesällä! Ei täällä siis koko kesää tarvitse harrastaa kerrospukeutumista. Kylässä on myös uima-allas, jonka vettä aurinko kuulemma lämmittää kesällä niin paljon että siinä saattaa voida jopa uida. Hmm, ei se siinä varmaan muuten oliskaan:)

Ihan hitusen kulttuurishokkia

 Saarella on tullut nyt vietettyä reilu viikko, eli ihan tavanomaisen lomareissun verran! Sekä paikalliset ihmiset että sääolosuhteet ovat perinteisen skandinaavisia, joten niihin tottuminen ei ole vaatinut erityisiä sopeutumiskeinoja. Tähän mennessä sää on ollut vaihtelevaa: täällä on satanut vettä ja rakeita, mutta myös aurinko on paistanut ja oikeastaan aina tuulee joko heikosti tai sitten voimakkaammin. Mainitsinkin jo saapumispäivääni edeltävien vuorokausien lumimyräkästä, mutta siitä ei ole mun aikana ollut tietoakaan eikä sellaista varmaan ole tulossa ennen ensi talvea. Tosin vielä kun on alkuintoa jäljellä ja kaikkeen arkiseenkin jaksaa ainakin toistaiseksi suhtautua suurella innostuksella, niin ei noilla sääolosuhteilla ole juuri merkitystä.

 Suurin kulttuurishokki mulle on tullut näiden suhteellisen rennon ja "ei huolta huomisesta" -elämäntyylin myötä. Täällä oikeasti eletään ihan 100 %:sti sen mukaan, mitä sää tuo tullessaan ja matkaavatko kulkuneuvot vaiko eivät. Mitään ei siis kannata suunnitella, tai mikäli suunnittelee, niin on varauduttava siihen että suunnitelmat saattavat mennä mönkään eikä sitä saa oikeastaan koskaan tietää etukäteen.

Mulla on ollut tapana päivittäin kysellä uusilta "kämppiksiltäni" mitä he arvioivat seuraavan päivän sääksi tai uskovatko he, että esimerkiksi huomenna tulee myrsky. Vastaus on AINA sama: "Näemme sen sitten huomenna." Siitä onkin mun hyvä jatkaa samalla linjalla hokemista tyyliin "no mutta mitä LUULETTE??" eivätkä he oikeasti luule tai arvioi yhtikäs mitään, koska se on aivan turhaa tuhlata energiaa pohtimalla seuraavan päivän säätä (ja mahdollista turistirysäystä.) Ei sitä vaan tiedetä varmaksi, ja mahdollisuus sekä myrskyyn että aurinkoiseen kesäpäivään on yhtä todennäköinen.

Arkielämälle ominaisiin harrastuuksini kuuluu to do -listat sekä opiskeluihin että muuhunkin elämään liittyen. Mikäli jostain käsittämättömästä syystä ajankohtaisesta tekemättömien asioiden listasta ei löydy yhtäkään kohtaa, sellainen on helppo kyllä keksiä jostakin vaikka väkisin. Mutta täällä on ollut tosi outoa, ettei oikeastaan mitään tarvitse olla tehtynä, eikä tarvitse elää minkään aikarajojen tai sovittujen menojen mukaan. Ainoastaan työt määrittelevät päivärytmin. Tosin nyt on mainio tilaisuus stressata siitä, ettei oo mitään stressattavaa! :D Kun suunnittelen vaellusretkieni kohteita ja pituuksia, nämä ihmiset pitävät mut onneksi aina maantasalla ja muistuttavat, ettei kannata liikaa suunnitella. Onneksi mulla on hyvin tässä aikaa omaksua uusi, stressitön elämäntyyli! Teidän joka ikisen himo-opiskelijan ja työnarkomaanin siellä Suomessa pitäis lähteä vähintään pariksi päiväksi jonnekin yksinäiselle saarelle tekemään ei-mitään!!! ;)

Esimerkiksi seuraavana lauantaina mua majoittavan perheen sukulaisella on häät, joihin perhe aikoo mennä JOS ilma on hyvä eli JOS lautta kulkee pääsaarelle. Siis, he saavat vasta lauantaiaamuna tietää että menevätkö he sukulaistyttönsä häihin vai eivät.. En mää ainakaan pystyis kovin helposti omaksumaan arkeeni tuollaisia toimintatapoja:D

Yhtenä päivänä aamulautta ei vaihteeks saapunut, joten aamu oli vapaata ja iltapäivällä menin sitten laittamaan kaiken valmiiksi ihmisiä varten, jotka saapuisivat iltapäivän lautalla. Lautta oli siis tulossa, mutta 10 minuuttia ennen arvioitua saapumisajankohtaa mulle ilmoitettiin, että äkisti yltyneen tuulen vuoksi lautta oli joutunut kääntymään takaisin eikä kyseisenä päivänä saapunut siis yhtäkään lauttavuoroa. Majatalon omistajan mukaan se on vain "vanligt", eikä kukaan jaksanut olla yhtä hädissään asiasta kuin mää.

Nämä kuvat on mun retkeltä saaren majakalle:D majakkareitti on siis turistien suosima kierros, jonka varrella on yksi lunnien majoittamista paikoista. Mää en, harmi vaan, nähnyt lunneja mun retkellä. Kuulemma ne saattoi olla silloin hakemassa naposteltavaa itselleen, joten ehkä ens kerralla bongaan niitä!:D

Vaellusretkellä

Tänä viikonloppuna tein mun ensimmäisen vaellusretken täällä! Määhän olin ennen tänne tuloa huolestunut siitä, ettei täällä oo mulle tarpeeksi lääniä, kun saaren pinta-ala on vain noin 10 neliökilometriä. Nuo murheet osoittautuivat turhiksi, sillä ehkä korkeuseroista johtuen Mykines todella tuntuu isolta saarelta. Ilman määränpäätä sinne tänne tallustelu saattoi siis jopa olla virhe. Tarpeeksi pitkään käveltyä huomasin, että minne tahansa katson, näen vain samanlaista kuivaa heinäpeltoa joka puolella eikä suuntavaisto todellakaan kerro mistä suunnasta oon tullut. Perhe, jonka luona asun, neuvoikin että kannattaa aina kulkea joenvartta, jotta pääsee tarvittaessa nopsaa takaisin (etenkin jos lähtee matkaan ilman vettä, ruokaa tai muutakaan hyödykettä paitsi kamera). 

 Matkan varrelta löytyi vuorilla asustelevat villihevoset, joita olinkin odottanut näkeväni! He eivät pelänneet mua ollenkaan, kai ovat tottuneet siihen että turistit tulee silittää ja syöttää heitä.

"Where are the puffins???" Oon jo näinkin lyhyessä ajassa saanut huomata, minkä takia ihmiset tänne saarelle tulevat. Lähes kaikki tulevat katsomaan lunneja, ja kaikki kyselevät niiden perään. Turisteille onkin tehty ohjattu reitti, joka suuntautuu saaren majakalle, ja siinä matkan varrella lunnit asustelevat. Mun on tarkoitus lähteä tänään katsastamaan tuo turistireitti ja bongaamaan näitä kuuluisia lintuja!:D Matka majakalle voi viedä paljon aikaa, jopa muutamia tunteja säästä riippuen.

Oon edelleen kovin yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmisiä Mykinesille eksyy, vaikkei vielä ole edes sesonkiaika. Odotan todella, että toinen työntekijä saapuu koska majatalossakin riittää hommia tosi paljon yhdelle työntekijälle. Tosin niinä päivinä, jolloin lautta ei kulje, ei oo sitten kiirettäkään. Helikopteriin mahtuu ainoastaan yhdeksän henkilöä, ja niistäkin suurin osa on yleensä paikallisia, joten se ei aiheuta niin paljon kiirettä kuin ihmislauma, joka saapuu tänne lautalla. On myös ollut hauska nähdä, että täällä vierailee suhteellisen paljon perheitä, joissa saattaa olla pieniäkin lapsia. Se on toki ihailtavaa, että lapset viedään vaeltamaan, mutta esimerkiksi turistireitti majakalle saattaa olla aikuisellekin aika raskas, jos matka kestää puoli päivää. Perjantaina täällä vieraili aivan ihana saksalaisperhe, johon kuului vanhempien lisäksi 6- ja 9-vuotiaat tyttäret. Kysyin vanhemmilta että jaksoivatko lapset hyvin vaeltaa, niin he vain sanoivat että "tottakai, lapset on tottuneet vaeltaa pitkiäkin matkoja, mutta meidän ongelmamme oli vain tuuli, joka tarttui  pienikokoisten lasten tuulipukuihin ja meinasi viedä heidät mennessään." Oi voi! Sainkin tytöistä uusia kamuja, koska he innostuivat kovasti siitä että oon kotoisin samasta maasta kuin heidän suurin idolinsa, Samu Haber. Heidän huoneensa seinät on kuulemma täytetty Samun kuvilla:D Mun pitäis viedä hänelle terveisiä, eivätkä tytöt ihan ymmärtäneet ettei Samu valitettavasti kuulu mun tuttavapiiriin:D Tällaista mun sosiaalinen elämä täällä, uudet ystävät on joko muksuja tai eläimiä ja kumpienkaan kanssa mulla ei oo ees yhteistä kieltä.

Jepajee, uus viikko alkaa ja kesää kohti mennään, joten ehkäpä täälläkin alkaa vihdoin ilma lämpenemään! Eikä lämpötila ees taida olla kovin matala, mutta tuuli vaan on kylmä. JOPA kylmempi kuin Vaasassa!

Góðan sunnudagur kvøld!! <3

Määränpäänä Mykines

Nyt oon vihdoin päätynyt mun tulevalle kotisaarelle, Mykinesille. Ennen lähtöä ehdin vielä kiertelemään Sorvágurissa, kylässä jonne majoituin ensimmäiseksi yöksi. Nämä neljä ensimmäistä kuvaa ovatkin vielä sieltä. Sorvágur oli mukava, rauhallinen paikka, jossa sijaitsi omakotitalojen lisäksi yksi kirkko, yksi koulu ja yksi kauppa. Ja paljon lampaita joka paikassa. Sää oli loistava koko eilisen päivän (vaikka tuuli onkin hiukan kylmä), joten mulla ei ollut onneksi pelkoa siitä, että lauttavuorot Mykinesille olisi peruttu. Kaikki tapaamani kylän asukkaat olivat niin ihania ja ystävällisiä, että toivonkin pääseväni tutustumaan heihin vielä paremmin, jos kesän aikana pääsen vierailemaan uudelleen Sorvágurissa!

 Lautta, joka kulkee Mykinesin ja Sorvágurin väliä, on kuulemma väliaikainen ja oikea lautta (joka on paljon tilavampi) palaa reitille kesäkuun alussa. Tää meidän lautta ei varmana ollut minkään EU-direktiivin mukainen, mutta eipä täällä onneksi siitä tai EU:n muistakaan velvoitteista tarvitse huolehtia:D Kutsuisin tätä ennemminkin moottoriveneeksi kuin lautaksi. Kyyti oli aika hurjaa, kastuin ihan litimäräksi matkan aikana ja puristin vaan täysiä lautan ainoan seinustan kaidetta. Toisaalta, saatan myös suhtautua vähän dramaattisesti tällaisiin itselle tuntemattomiin kulkuneuvoihin, koska ainut paikallinen joka mun kanssa siellä oli, hengaili kyydissä ihan rauhassa:D

 Tässä siis oon jo perillä Mykinesillä! Kristianshúsin (eli majatalo, jossa tuun työskentelemään) omistaja ehti jo eilen näyttää mulle vähän paikkoja, ja itse asiassa majoitun hänen perheensä kotitalossa. Se oli tosi mukava kuulla, että pääsen asumaan heidän luokseen enkä majataloon, ja pääsen paremmin tutustumaan heidän elämäntyyliinsä. Pariskunnan lisäksi talossa asuvat heidän kaksi lastaan. Tässä yllä olevassa kuvassa on Mykinesin koulu. Tällä hetkellä koulua käy yksi oppilas, joka on itse asiassa minua majoittavan perheen tytär. Tyttö menee joskus tähän kouluun, ja joskus (jos on esimerkiksi koe) lähimmälle saarelle, Vágarille, kouluun. En oikein käsittänyt täysin tätä koulunkäyntiä täällä, mutta siis tytön ei tarvitse aina mennä ollenkaan kouluun, mutta silloin kun hän menee, niin se on joko täällä tai "pääsaarella." Toinen perheen lapsista, joka täyttää 18, käy koulua (mun käsittääkseni ikään kuin ammattikoulua) jossain toisella saarella ja tulee silloin tällöin käymään kotonaan. Hän on lähdössä jossain vaiheessa Islantiin suorittamaan osaa opinnoistaan.

 Tässä yllä näkyy talo, jossa majoitun täällä saarella. Heillä on yläkerrassa tuollainen käytävä (näkyy alla olevassa kuvassa) jonka varrella on muutama koppero jossa on patjoja. Viimeinen koppero oikeassa nurkassa on mun oma! Mulle saatiin mahdutettua kaksi patjaa tuohon koloon, joten mulla on vähän niinkun parisängyn kokoinen tila nukkua! Muutoin täällä talossa on tosi hyvin tilaa ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen elämiseen. :) Oon jo nyt hyvin kotiutunut!

Eilen tapahtui myös tähän mennessä paras kokemani asia täällä Färsaarilla, eli täällä on HEPPOJA!! Jee!! Ja mikä parasta, hevoset (kaksi siis) omistaa tämä perhe, jonka luona majoitun! Lisäksi hevosia vaeltaa villeinä vuorilla, jonne lähdenkin vielä tänä iltana katsomaan, josko löytäisin ne. Näissä kuvissa on ehdottomasti maailman söpöin tapaamani olento, 2 vuotias färsaarelainen hevonen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, tai no hädin tuskin lausuakaan. Hän on niin sympaattinen ja vilpitön!<3 Viime tammikuussa näiden entinen hevonen oli kuollut joutuessaan lumivyöryn mukana pudotukseen rotkoon. :(

 Yllä olevassa kuvassa on Kristianshús Guesthouse, eli työpaikkani! Me ollaan  siellä paikan ylläpitäjän kanssa kahdestaan siihen saakka, kunnes toinen työntekijä Nordjobbin kautta tulee. Hän on ruotsalainen tyttö, ja saapuu kuulemma kesäkuun alussa. Majatalossa on pieni kahvio ja muutama huone yöpymiseen. Käsittääkseni ainakin nyt toukokuussa suurin osa asiakkaista tulee päiväreissulle Mykinesille, mutta jokunen saattaa yöpyäkin. Täksi viikonlopuksi majatalo tulee täyteen.

Tänään oli eka työpäivä! Työtehtäviin kuuluu siis aika lailla normaalit kahvilan työt: ruuanlaitto, leipominen, tarjoilu, siivoaminen yms. Tuotteita ei oo kovinkaan paljon, joten homma on aika yksinkertaista eikä opeteltavaa oo mitenkään ylitsepääsemättömän paljon:D Mun suurin haasteeni liittyy sekä fäärin että tanskan kieliin, joita aion nyt alkaa opetella! Kaikki toki ymmärtää englantia, mutta monet myös olettaa, että ymmärrän tanskaa edes auttavasti... Ja kaikki reseptit on fäärin tai tanskan kielellä, enkä todellakaan pärjää ilman reseptejä:D Asiakkaita oli yllättävän paljon, sillä en todellakaan ollut varautunut sellaiseen väenpaljouteen noin pienessä paikassa, joten sain kyllä tuntea kiireen heti ekana päivänä. Kuulemma kesää kohti mentäessä kiire ja ihmismäärä vain lisääntyy.

Sain palautetta mun ekasta työpäivästä: "Anna, muuten kaikki menee aika hyvin, mutta älä juttele liikaa asiakkaille." Se kuulemma hidastaa työntekoa ja jotkut saattaa kyllästyä odottamaan, ja saatan kuulemma itse väsyä tuohon työhön yllättävän nopeasti, jos höpötän samoja tarinoita asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. Mää kyllä muistelen, että oon kuullut myös Mäkkärissä aika ajoin samoja neuvoja:D

Määhän olin henkisesti hyvin varautunut tulemaan maailman yksinäisimpään kolkkaan, keskelle ei-mitään, saarelle joka on totaalisen eristäytynyt muusta maailmasta. Myös Nordjobbin yhteyshenkilöt varoittivat mua saaren eristäytyneisyydestä. Voi, kuinka väärässä olinkaan!:D Täällä on oikeesti kaikki mitä ihminen vaan tarvitsee. Tää perhekin oli kovin yllättynyt siitä, millainen mielikuva mulla oli ollut tästä paikasta. Siis fyysiseltä sijainniltaan tää saari toki on eristäytynyt (kuten koko Färsaaretkin), ja on totta että voi kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei täältä pääse pois, mutta ei täältä paikallisten tarvitsekaan päästä usein pois. Täällä on sähkö ja vesi (no joo, tietysti...) ja internetyhteydet ja paljon ruokaa!! Joten ei haittaa, vaikkei ruokatilaukset saapuisikaan perille kovin usein. Kuten arvata saattaa, nämä syövät paljon lampaanlihaa ja kalaa.

En oo hirveesti elämäni aikana tutustunut eri lintulajeihin enkä oo tiennyt esimerkiksi lunneista oikeastaan yhtään mitään, en oo edes ajatellut niitä olevan olemassa. Täällä ei paljon muuta olekaan kuin lintuja, joten ne alkaa varmaan tulemaan tutuksi tässä matkan varrella:D Lähes kaikki ihmiset ketä oon tavannut, on kysellyt "joko oot nähnyt lunneja" tai "kai tiedät mistä löydät lunneja" joten tässä alkaa tietämättömällekin kasvaa ihan aito halu löytää niitä lunneja! En ois ikinä uskonu itsestäni että mikään lintulaji vois koskaan kiinnostaa mua, mutta jos kaikkia muitakin kiinnostaa lunnit, niin kyllä muakin sitten!