Knúkur näytti parastaan

Jihuu, toinen nordjobbari Fanny on vihdoin ja viimein saapunut tänne Ruotsista ja mulla on siis seuraa täällä! Vaikkakin todennäköisesti me tullaan työskentelemään kahdessa vuorossa, eli toinen aamussa ja toinen illassa, niin oon siltikin tosi onnellinen että mulla on kämppis täällä ja omanikäistä seuraa! Ja toisin kuin majatalon asukkaat, Fanny ei viivy täällä vain yhden tai kaksi yötä! Odotan myös edelleen mun ekoja vapaapäiviä, mutta niistäkin, kuten kaikesta muustakin täällä, saan tietää vasta sinä kyseisenä päivänä kun tää vapaapäivä koittaa. Hoah. Oon niin paljon jo ehtinyt suunnitella mun reissuja täällä saarilla, että ois vihdoin kiva päästä toteuttamaankin niitä! Monet täällä käyneet turistit ovat kertoneet matkakokemuksistaan muilla saarilla, ja antaneet mulle kiinnostavia matkakohdesuosituksia!

Vaelsin jälleen Knúkurille tässä yhtenä päivänä, eli Mykinesin korkeimmalle vuorelle. Tällä kertaa ei ollut juuri yhtään pilvistä, joten pääsin näkemään upeat maisemat huippukohdasta. Toisia saaria katsellessa kasvoi myös halu päästä jo tutustumaan Färsaarten muihinkin osiin.
Mulla on nyt muutamilla omilla vaellusretkilläni ollut vähän ongelmia sellaisten mustien, aika isojen lintujen kanssa. En tiedä mistä kiikastaa, että oonko lähellä niiden pesää tai oonko eksynyt muutoin väärälle reviirille, mutta jollain lailla häiritsen heidän elämäänsä. Yhtäkkiä sellainen musta lintu saattaa alkaa kiertelemään hyvin matalalla lähellä mun reittiä ja seuraa mun kulkua, ja sitten jossain vaiheessa se kiihdyttää mua kohti liitäen todella kovaa ja todella lähelle, sitten se kaartaa pois ja tekee saman uudelleen. Siis ihan liioittelematta se käy muutaman kymmenen senttimetrin päässä mun päänupista, ja linnuthan lentää tosi kovaa! Vaikka juoksen niin lujaa kuin ikinä pääsen, ne saavat mut aina kiinni. :( Tai siis se on aina yksi lintu joka mua jahtaa. Nämä tilanteet on oikeasti aiheuttaneet pientä pakokauhua, koska oon ollut yksin ja ympäristö on hyvin kauaskantoisesti pelkkää aukeaa peltoa. Eli jos lintu jonain päivänä hyökkäis mun kimppuun niin mulla ei ois mitään piilo-/pakopaikkaa. :D

Parina päivänä lauttavuorot on taas peruttu, mutta muuten on ollut aika kiireistä ja ihmisiä on myös yöpynyt täällä joka yö, vaikkakin edelleen suurin osa tulee tekemään vain suositun "one day trip." Lisäksi aika paljon tulee isompia ryhmiä, jotka on etukäteen tilanneet esim. lounaan tai pullakahvit. Mun harmikseni nää ryhmät on tähän mennessä aina koostuneet tanskalaisista, joten oon aina saanut kamppailla niiden kielen kanssa. Aluksi koetan kommunikoida heidän kanssaan ruotsiksi, koska jotkut tanskalaiset ymmärtää jopa mun ruotsin ja mää heidän tanskan (tai sitten he vaihtavat mun kanssa ruotsiin, en tiedä). Sitten on niitä tanskalaisia, joiden kanssa edes yksinkertaisten lauseiden vaihto ruotsiksi/tanskaksi ei millään onnistu. Näiden kanssa vaihdan englantiin, mutta usein niillä on silti tapana jatkaa tanskan puhumista, vaikka he näkevät etten tajua MITÄÄN. En tiedä johtuuko tanskaksi jatkaminen siitä, että keskustelun alussa olen puhunut ruotsia, vai siitä että he kokevat olevansa oikeutettuja saamaan Färsaarilla palvelua tanskaksi. :D Mulle on mun työnantajakin sanonut, että puhu jooko englantia tanskalaisille kun ei niiden palvelemisesta tuu muuten yhtikäs mitään. Mutta kun tiedän, että niiden joukossa on ne muutama jotka mun ruotsia ymmärtää ja mää niiden tanskaa (tai ruotsia)!:D Uskon, että tää pieni osuus koostuu sellaisista henkilöistä, jotka osaavat ruotsia ja pystyvät vaihtamaan tanskan ruotsiin...

Tapasin täällä viime viikolla myös ekaa kertaa tän mua majoittavan perheen toisen lapsen, eli hänet joka opiskelee lukiossa (niin, aluksi luulin sitä ammattikouluksi mutta ilmeisesti se muistuttaa hiukan enemmän lukiota) toisella saarella! Hän ei kouluvuotensa aikana juurikaan käy täällä kotisaarellaan, mutta aikoo kuulemma kesänsä viettää täällä. Hänetkin oli mukava vihdoin tavata ja sain ihan hirmuisesti uutta tietoa Färsaarista: koulutuksesta, historiasta, heidän identiteetistään, ajankohtaisista asioista ja mun tänhetkisestä kotisaaresta Mykineksestä! Olipa kiva tavata pitkästä aikaa joku, joka ei kyllästynyt mun uteluihin näiden elämäntyylistä ja Färsaarista ylipäätään. Hän myös kertoi kuuntelevansa runsaasti suomalaista metallimusiikkia. Olipa harmi, kun en osannut nimetä yhtäkään suomalaista metallimusiikkia soittavaa yhtyettä, mutta kyllä sitten tunnistin esim. Children of Bodomin sen mainituksi tultua. Sitten kuulemma sellainen bändi kuin Korpiklaani soittaa hyvää metallimusiikkia, kylläkin suomeksi, mutta se ei kuulemma haittaa kun biisit ovat niin loistavia. Haha, olipa hauska kuulla että suomenkielistä musiikkia kuuntelee joku täällä Färsaarilla, vaikkei osaa kieltä sanaakaan.