Vihdoin vapaalle!

Oon ihan hirmuisen paljon odottanut mun vapaapäiviä ja sitä, että pääsen edes hetkeksi pois tuolta pikkuruiselta saarelta, jossa nyt asustelen! Välillä tosiaan tuntuu pää hajoavan tuolla, kun ei oo kohta viiteen viikkoon katsellut mitään muuta kuin sitä samaa pikkuista kylää ja samoja vuoria. En oo muutenkaan elämässäni vielä kokenut 31 päivän työputkea ilman yhtäkään vapaapäivää. Eikä se työnteko tuollaisessa pikku majatalossa olisi ongelma, jos saarelta olis mahdollista päästä käymään vaikka iltaisin jossain muualla, mutta nyt kun töissä on ollut periaatteessa "koko ajan", ovat nämä ensimmäiset vapaapäivät erittäin tervetulleita! Oon miettinyt, että toisaalta voisi olla kivaa työskennellä Färsaarten pää"kaupungissa" Torshavnissa, kuten neljä muuta Färsaarten nordjobbaria. Sieltä on helppo päästä vierailemaan muilla saarilla, joten ei haittaisi, vaikkei olisi vapaapäiviä kovin usein. Mykines on sijainniltaan vähän ongelmallinen, hoah.

Tää viikko on ollut mulle kyllä tosi kiva nyt kun vihdoin myös Fanny on Mykinesin saarella! Hän onkin ainut, jonka kanssa pystyn täysin jakamaan yhteiset kokemuksemme täällä keskellä ei-mitään. Fanny on myös opettanut (ainakin koettanut parhaansa) mulle ruotsia, eikä hän vieläkään oo kyllästynyt kuuntelemaan mun järkyttävää finlandssvenskaa. :D Kuulemma se kuulostaa vain tosi hauskalta! Voin kyllä kuvitella. Täällä ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten turistien keskellä oon tajunnut, kuinka KAMALALTA kuulostaa perisuomalaisella aksentilla höystetty hämäläisen svenska, varsinkaan kun sitä ei oo joutunut (Vaasan työkeikkoja lukuun ottamatta) elämässään juuri käyttämään. Ollaankin puhuttu, että toivottavasti muhun tarttuu enemmän riikinruotsi kuin Fannyyn suomenruotsi. :D

Tällä viikolla oon myös tavannut "fääriläisiä", siis Färsaarten kansalaisia, enemmän kuin aiempina viikkoina. Muutama isompi ryhmä on ainakin ollut jonkin tietyn yrityksen työntekijöitä. He ovat lähes poikkeuksetta ihmetelleet ihan järjettömän paljon, että mitä ihmettä mää suomalaisena teen täällä. Välillä, ainakin silloin kun kymmenet ihmiset kyselevät, miksi vietän kesän tuollaisessa paikassa, sitä alkaa itsekin pohtimaan että mitähän mää silloin vuodenvaihteessa oikein ajattelin. He kyselevät "tiesitkö että täällä asuu vain 10 ihmistä?" "tiesitkö ettei täältä ole kovin yksinkertaista lähteä muualle?" "tuliko sulle jotain väärinymmäryksiä hakiessasi työpaikkaa?" Sitten koitan vain hämmentyneenä selittää että ihan vapaaehtoisesti tänne on tultu. Muutenkin turisteilla on tapana lähtiessään hymyillä kannustavasti ja sanoa ihan kuin jollekin pienelle lapselle: "Anna, paljon onnea matkaan ja koita jaksaa!" Haha, koitan. Loppuen lopuksi aika lyhyt aika elämästä. :D

Mää olin tänään ekaa kertaa helikopterin kyydissä! Olin jo ennen tänne tulemista ajatellut, että tää kesä on loistava mahdollisuus päästä kokeilemaan helikopterissa matkustamista, koska täällä se toimii tavanomaisena kulkuneuvona saarten välillä. Eli kyytiin on suhteellisen helppoa ja edullista päästä. Jännitin tosi paljon helikopterikyytiä, oikeastaan kahdesta syystä. Osittain itse kokemuksen vuoksi, mutta eniten jännitin sitä, että tuleeko se vai eikö tule (koska vuoroja on jonkin verran viime aikoina peruttu huonon sään vuoksi). Nimittäin oon aika varma että jos se olis ollut peruttu, niin en olis saanu lisäaikaa vapaapäivilleni, sillä nämäkin pari päivää oli työn ja tuskan takana edes saada! Onneksi kyyti saapui! :) Olihan sieltä kopterista hienot maisemat, mutta sisällä oli tosi tunkkaista, joten ei se matkustaminen mitenkään erityisen nautinnollista ollut. Saavuttuani helikopterilla Torshavniin sain onnekseni jälleen kyydin mun määränpäähän joltain kovin ystävälliseltä paikalliselta. Menimme siis Gamlaraettin kylään satamaan ja sieltä sitten lautalla Sandoyn saarelle. Täällä yövyn yhden yön pienessä majatalossa Skopunin kylässä, jossa pääsen tänään ja vielä huomenna vaeltamaan. Eräs viisihenkinen tanskalaisperhe, joka majoittui viikonlopun Kristianshúsissa Mykinesillä, lähti mun kanssa samalla kopterilla ja myös heidän seuraava kohteensa oli sama saari kuin mulla, ja vieläpä sama majatalokin Skopunissa. Hauska sattuma, mutta mukavaa saada heistä matkaseuraa täällä Skopunissa!

Ai niin, voi surkujen surku mun puhelin on nyt tainnut mennä kokonaan rikki. :( Siinä on ollut kyllä tosi pitkään jo kaikenlaista ongelmaa eikä se aina mennyt edes päälle, mutta toimi jotenkuten melkein neljän vuoden ajan. Mutten usko että se enää virkoaa... Koitan huomenna metsästää Torshavnista uuden sellaisen puhelimen, johon sais ees Spotifyn ladattua. :( Harmittaa, kun eka meni kuulokkeet rikki ja heti kun mulle lähetettiin Suomesta uudet, niin puhelin lakkas toimimasta. Lisäks, on ärsyttävää kun ei oo herätyskelloa niin jonkun pitää aina herättää mut. Eikä kukaan talon asukkaista omista sellaista perinteistä herätysKELLOA. Mutta pakko nyt saada edes jonkinlainen varakännykkä!!!