Tänä viikonloppuna tein mun ensimmäisen vaellusretken täällä! Määhän olin ennen tänne tuloa huolestunut siitä, ettei täällä oo mulle tarpeeksi lääniä, kun saaren pinta-ala on vain noin 10 neliökilometriä. Nuo murheet osoittautuivat turhiksi, sillä ehkä korkeuseroista johtuen Mykines todella tuntuu isolta saarelta. Ilman määränpäätä sinne tänne tallustelu saattoi siis jopa olla virhe. Tarpeeksi pitkään käveltyä huomasin, että minne tahansa katson, näen vain samanlaista kuivaa heinäpeltoa joka puolella eikä suuntavaisto todellakaan kerro mistä suunnasta oon tullut. Perhe, jonka luona asun, neuvoikin että kannattaa aina kulkea joenvartta, jotta pääsee tarvittaessa nopsaa takaisin (etenkin jos lähtee matkaan ilman vettä, ruokaa tai muutakaan hyödykettä paitsi kamera).
"Where are the puffins???" Oon jo näinkin lyhyessä ajassa saanut huomata, minkä takia ihmiset tänne saarelle tulevat. Lähes kaikki tulevat katsomaan lunneja, ja kaikki kyselevät niiden perään. Turisteille onkin tehty ohjattu reitti, joka suuntautuu saaren majakalle, ja siinä matkan varrella lunnit asustelevat. Mun on tarkoitus lähteä tänään katsastamaan tuo turistireitti ja bongaamaan näitä kuuluisia lintuja!:D Matka majakalle voi viedä paljon aikaa, jopa muutamia tunteja säästä riippuen.
Oon edelleen kovin yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmisiä Mykinesille eksyy, vaikkei vielä ole edes sesonkiaika. Odotan todella, että toinen työntekijä saapuu koska majatalossakin riittää hommia tosi paljon yhdelle työntekijälle. Tosin niinä päivinä, jolloin lautta ei kulje, ei oo sitten kiirettäkään. Helikopteriin mahtuu ainoastaan yhdeksän henkilöä, ja niistäkin suurin osa on yleensä paikallisia, joten se ei aiheuta niin paljon kiirettä kuin ihmislauma, joka saapuu tänne lautalla. On myös ollut hauska nähdä, että täällä vierailee suhteellisen paljon perheitä, joissa saattaa olla pieniäkin lapsia. Se on toki ihailtavaa, että lapset viedään vaeltamaan, mutta esimerkiksi turistireitti majakalle saattaa olla aikuisellekin aika raskas, jos matka kestää puoli päivää. Perjantaina täällä vieraili aivan ihana saksalaisperhe, johon kuului vanhempien lisäksi 6- ja 9-vuotiaat tyttäret. Kysyin vanhemmilta että jaksoivatko lapset hyvin vaeltaa, niin he vain sanoivat että "tottakai, lapset on tottuneet vaeltaa pitkiäkin matkoja, mutta meidän ongelmamme oli vain tuuli, joka tarttui pienikokoisten lasten tuulipukuihin ja meinasi viedä heidät mennessään." Oi voi! Sainkin tytöistä uusia kamuja, koska he innostuivat kovasti siitä että oon kotoisin samasta maasta kuin heidän suurin idolinsa, Samu Haber. Heidän huoneensa seinät on kuulemma täytetty Samun kuvilla:D Mun pitäis viedä hänelle terveisiä, eivätkä tytöt ihan ymmärtäneet ettei Samu valitettavasti kuulu mun tuttavapiiriin:D Tällaista mun sosiaalinen elämä täällä, uudet ystävät on joko muksuja tai eläimiä ja kumpienkaan kanssa mulla ei oo ees yhteistä kieltä.
Jepajee, uus viikko alkaa ja kesää kohti mennään, joten ehkäpä täälläkin alkaa vihdoin ilma lämpenemään! Eikä lämpötila ees taida olla kovin matala, mutta tuuli vaan on kylmä. JOPA kylmempi kuin Vaasassa!
Góðan sunnudagur kvøld!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti