Nyt oon vihdoin päätynyt mun tulevalle kotisaarelle, Mykinesille. Ennen lähtöä ehdin vielä kiertelemään Sorvágurissa, kylässä jonne majoituin ensimmäiseksi yöksi. Nämä neljä ensimmäistä kuvaa ovatkin vielä sieltä. Sorvágur oli mukava, rauhallinen paikka, jossa sijaitsi omakotitalojen lisäksi yksi kirkko, yksi koulu ja yksi kauppa. Ja paljon lampaita joka paikassa. Sää oli loistava koko eilisen päivän (vaikka tuuli onkin hiukan kylmä), joten mulla ei ollut onneksi pelkoa siitä, että lauttavuorot Mykinesille olisi peruttu. Kaikki tapaamani kylän asukkaat olivat niin ihania ja ystävällisiä, että toivonkin pääseväni tutustumaan heihin vielä paremmin, jos kesän aikana pääsen vierailemaan uudelleen Sorvágurissa!
Lautta, joka kulkee Mykinesin ja Sorvágurin väliä, on kuulemma väliaikainen ja oikea lautta (joka on paljon tilavampi) palaa reitille kesäkuun alussa. Tää meidän lautta ei varmana ollut minkään EU-direktiivin mukainen, mutta eipä täällä onneksi siitä tai EU:n muistakaan velvoitteista tarvitse huolehtia:D Kutsuisin tätä ennemminkin moottoriveneeksi kuin lautaksi. Kyyti oli aika hurjaa, kastuin ihan litimäräksi matkan aikana ja puristin vaan täysiä lautan ainoan seinustan kaidetta. Toisaalta, saatan myös suhtautua vähän dramaattisesti tällaisiin itselle tuntemattomiin kulkuneuvoihin, koska ainut paikallinen joka mun kanssa siellä oli, hengaili kyydissä ihan rauhassa:D
Tässä siis oon jo perillä Mykinesillä! Kristianshúsin (eli majatalo, jossa tuun työskentelemään) omistaja ehti jo eilen näyttää mulle vähän paikkoja, ja itse asiassa majoitun hänen perheensä kotitalossa. Se oli tosi mukava kuulla, että pääsen asumaan heidän luokseen enkä majataloon, ja pääsen paremmin tutustumaan heidän elämäntyyliinsä. Pariskunnan lisäksi talossa asuvat heidän kaksi lastaan. Tässä yllä olevassa kuvassa on Mykinesin koulu. Tällä hetkellä koulua käy yksi oppilas, joka on itse asiassa minua majoittavan perheen tytär. Tyttö menee joskus tähän kouluun, ja joskus (jos on esimerkiksi koe) lähimmälle saarelle, Vágarille, kouluun. En oikein käsittänyt täysin tätä koulunkäyntiä täällä, mutta siis tytön ei tarvitse aina mennä ollenkaan kouluun, mutta silloin kun hän menee, niin se on joko täällä tai "pääsaarella." Toinen perheen lapsista, joka täyttää 18, käy koulua (mun käsittääkseni ikään kuin ammattikoulua) jossain toisella saarella ja tulee silloin tällöin käymään kotonaan. Hän on lähdössä jossain vaiheessa Islantiin suorittamaan osaa opinnoistaan.
Tässä yllä näkyy talo, jossa majoitun täällä saarella. Heillä on yläkerrassa tuollainen käytävä (näkyy alla olevassa kuvassa) jonka varrella on muutama koppero jossa on patjoja. Viimeinen koppero oikeassa nurkassa on mun oma! Mulle saatiin mahdutettua kaksi patjaa tuohon koloon, joten mulla on vähän niinkun parisängyn kokoinen tila nukkua! Muutoin täällä talossa on tosi hyvin tilaa ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen elämiseen. :) Oon jo nyt hyvin kotiutunut!
Eilen tapahtui myös tähän mennessä paras kokemani asia täällä Färsaarilla, eli täällä on HEPPOJA!! Jee!! Ja mikä parasta, hevoset (kaksi siis) omistaa tämä perhe, jonka luona majoitun! Lisäksi hevosia vaeltaa villeinä vuorilla, jonne lähdenkin vielä tänä iltana katsomaan, josko löytäisin ne. Näissä kuvissa on ehdottomasti maailman söpöin tapaamani olento, 2 vuotias färsaarelainen hevonen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, tai no hädin tuskin lausuakaan. Hän on niin sympaattinen ja vilpitön!<3 Viime tammikuussa näiden entinen hevonen oli kuollut joutuessaan lumivyöryn mukana pudotukseen rotkoon. :(
Yllä olevassa kuvassa on Kristianshús Guesthouse, eli työpaikkani! Me ollaan siellä paikan ylläpitäjän kanssa kahdestaan siihen saakka, kunnes toinen työntekijä Nordjobbin kautta tulee. Hän on ruotsalainen tyttö, ja saapuu kuulemma kesäkuun alussa. Majatalossa on pieni kahvio ja muutama huone yöpymiseen. Käsittääkseni ainakin nyt toukokuussa suurin osa asiakkaista tulee päiväreissulle Mykinesille, mutta jokunen saattaa yöpyäkin. Täksi viikonlopuksi majatalo tulee täyteen.
Tänään oli eka työpäivä! Työtehtäviin kuuluu siis aika lailla normaalit kahvilan työt: ruuanlaitto, leipominen, tarjoilu, siivoaminen yms. Tuotteita ei oo kovinkaan paljon, joten homma on aika yksinkertaista eikä opeteltavaa oo mitenkään ylitsepääsemättömän paljon:D Mun suurin haasteeni liittyy sekä fäärin että tanskan kieliin, joita aion nyt alkaa opetella! Kaikki toki ymmärtää englantia, mutta monet myös olettaa, että ymmärrän tanskaa edes auttavasti... Ja kaikki reseptit on fäärin tai tanskan kielellä, enkä todellakaan pärjää ilman reseptejä:D Asiakkaita oli yllättävän paljon, sillä en todellakaan ollut varautunut sellaiseen väenpaljouteen noin pienessä paikassa, joten sain kyllä tuntea kiireen heti ekana päivänä. Kuulemma kesää kohti mentäessä kiire ja ihmismäärä vain lisääntyy.
Sain palautetta mun ekasta työpäivästä: "Anna, muuten kaikki menee aika hyvin, mutta älä juttele liikaa asiakkaille." Se kuulemma hidastaa työntekoa ja jotkut saattaa kyllästyä odottamaan, ja saatan kuulemma itse väsyä tuohon työhön yllättävän nopeasti, jos höpötän samoja tarinoita asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. Mää kyllä muistelen, että oon kuullut myös Mäkkärissä aika ajoin samoja neuvoja:D
Määhän olin henkisesti hyvin varautunut tulemaan maailman yksinäisimpään kolkkaan, keskelle ei-mitään, saarelle joka on totaalisen eristäytynyt muusta maailmasta. Myös Nordjobbin yhteyshenkilöt varoittivat mua saaren eristäytyneisyydestä. Voi, kuinka väärässä olinkaan!:D Täällä on oikeesti kaikki mitä ihminen vaan tarvitsee. Tää perhekin oli kovin yllättynyt siitä, millainen mielikuva mulla oli ollut tästä paikasta. Siis fyysiseltä sijainniltaan tää saari toki on eristäytynyt (kuten koko Färsaaretkin), ja on totta että voi kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei täältä pääse pois, mutta ei täältä paikallisten tarvitsekaan päästä usein pois. Täällä on sähkö ja vesi (no joo, tietysti...) ja internetyhteydet ja paljon ruokaa!! Joten ei haittaa, vaikkei ruokatilaukset saapuisikaan perille kovin usein. Kuten arvata saattaa, nämä syövät paljon lampaanlihaa ja kalaa.
En oo hirveesti elämäni aikana tutustunut eri lintulajeihin enkä oo tiennyt esimerkiksi lunneista oikeastaan yhtään mitään, en oo edes ajatellut niitä olevan olemassa. Täällä ei paljon muuta olekaan kuin lintuja, joten ne alkaa varmaan tulemaan tutuksi tässä matkan varrella:D Lähes kaikki ihmiset ketä oon tavannut, on kysellyt "joko oot nähnyt lunneja" tai "kai tiedät mistä löydät lunneja" joten tässä alkaa tietämättömällekin kasvaa ihan aito halu löytää niitä lunneja! En ois ikinä uskonu itsestäni että mikään lintulaji vois koskaan kiinnostaa mua, mutta jos kaikkia muitakin kiinnostaa lunnit, niin kyllä muakin sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti