Syksyiset tunnelmat

Voi kuinka mukavaa, pääsin suomeksi höpöttelemään fäärikuulumisia, kun suomalainen Leena tuli kyläilemään saarella! Kiitos Leena vierailusta, olipa hauskaa kun tulit piristämään mun ja Fannyn turistiarkea ja kuuntelemaan meidän höpsöjä kommelluksia. Nyt kun alkaa miettiin (kerrottuani Leenalle kaikkia kesän seikkailuja), niin kyllä täällä eristäytyneellä kymmenen asukkaan saarellakin kaikennäköistä on sattunut ja erikoisia (tai siis, kaikki omalla tavallaan erilaisia..) ihmisiä on tavattu. Leena on monesti vieraillut Färsaarilla ja Islannissa ja oli kiva kuulla tarinoita saarilta. Jos muhunkin jää pala tätä färsaarelaista suunnittelemattomuutta ja ex tempore -reissuja, niin saa nähdä tavataanko  hänen kanssaan seuraavan kerran Suomessa vaiko jossain muualla päin maailmaa!

Tällä hetkellä on tosi surullista ajatella lähtöä Suomeen. Aion toki ottaa kaiken irti vikoista viikoista täällä, mutta koko ajan joku esim. turisteista kyselee kuinka kauan mulla on kesää täällä jäljellä, ja kun sanoo ääneen kaksi viikkoa niin tuntuu tosi haikelta, että enää KAKSI viikkoa?!? Ja sitten ainoastaan viikko Islannissa, joten oon ihan pian Suomessa! Tällä hetkellä mun koti tuntuu olevan eniten täällä, joten hassua palata koto-Suomeen. Toki kolme kuukautta on lyhyt aika elämästä, joten tiedän että sopeudun tosi nopsaa taas tuttuun opiskelija-arkeen Suomessa, mutta juuri nyt on vaan niin kummallista ajatella kotimatkan koittavan pian! Muistan niin hyvin reissuni alussa ajatelleeni, että mitähän ihmettä tästä oikeen tulee ja kestänkö todella koko kesän tällä pikkuruisella Mykineksellä. Silloin mietin, että onneksi nää kuukaudet on tosi lyhyt aika. Nyt kaikki on kääntynyt ihan toisinpäin ja viikot hurahtaa ohitse aivan liian nopsaa, ja mielelläni reissaisin pidempäänkin! Lyhyistä yöunista ja myrskyisistä päivistä huolimatta meillä on ollut täällä ihan älyttömän hauskaa siitä lähtien kun Fanny saapui tänne kesäkuun alussa. Me nauretaan joka päivä tuntikaupalla ihan hölmöille jutuille (kuten hauskoille turistien jutuille, paikallisille tavoille tai oudoille ruotsin sanoille joita oon oppinut koulussa mutta joita käytän ihan väärissä yhteyksissä). Välillä tuolla majatalossakin tulee niin lapsellinen olo kun nauraa vaan hervottomasti koko ajan pystymättä lopettaan. Mutta ilman meidän hauskoja päiviä kumpikaan meistä ei olis varmaan kestänyt viettää tällä saarella ja tuollaisessa työpaikassa kokonaista kestää. Enkä ois varmana yksinäni saanut niin paljon uusia tuttavuuksia, sillä me ollaan aina yhdessä liitytty paikallisten kesäasukkien tai muiden työntekijöiden illanviettoihin. Enkä ois ikinä ilman Fannya oppinut ymmärtämään pohjoismaisia kieliä. Ja siis vaikka mun matkani "nordiska språk" maailmaan on vasta AIVAN alussa, en ois voinut saada parempaa starttia kuin täällä pohjoismaisten turistien keskellä ja ruotsalaisen työkaverin kanssa! Olisin käyttänyt vain samoja hölmöjä koulussa opittuja ilmaisuja eikä kukaan ois koskaan kertonut mulle, miten asiat vois järkevimmin ilmaista. Fanny on myös jaksanut kaikki nää viikot puhua mulle selvempää ja "oikeampaa" ruotsia kuin mitä hän on koskaan aiemmin elämässään joutunut käyttämään. Oon siitä tosi kiitollinen, koska meidän kommunikointi vois tosiaan olla aika hidasta mikäli mun ainut keino ois koittaa ymmärtää läntisen Ruotsin murretta sekoitettuna norjan kieleen (eli miten hän siis kotonaan puhuu).

Viime viikolla yhtenä turistirysäpäivänä tavalliseen arkeen tuli säpinää. Meidän pikku-Mykineksen rannalle oli eksynyt valasparvi, jonka joku oli huomannut ja kun juttu alkoi leviämään, lähtivät kaikki saarella olijat, sekä turistit että paikalliset, juosta alas vuorenrinteelle satamaan. Saarelta lähti myös eräs pikkupaatti merelle seilaamaan, mikä olikin ensimmäisenä paikalla valaiden luona. Lopulta valaat (kuulemma 112 valasta) tosiaan ajettiin toisella saarella sijaitsevan, läheisen kylän rantaan.
Seuraavana päivänä luettiinkin suomalaisten ja ruotsalaisten medioiden uutisointia tapahtuneesta, ja järkyttyneiden ihmisten kauhuntäytteisiä kommentteja valaanmetsästyksestä ja sen raadollisuudesta. Mää en oikeastaan oo juuri ollenkaan tutustunut valaanpyyntiin, joten en pysty siihen ottamaan kantaa tai jakamaan mielipiteitäni, mutta jotkin yleiset seikat pistivät silmään uutisointia Suomesta ja Ruotsista seuratessani. Monet ovat kritisoineet Tanskaa tästä asiasta, mutta siis täytyy muistaa että Tanska on Tanska ja Färsaaret on Färsaaret. Eli Färsaaret ei ole Tanska. Ja lisäksi, kaikki färsaarelaiset eivät ole julmia eläintentappajia, kuten jotkut ovat asian ilmaisseet, vaan ihan tavallista kansaa ja ne, jotka olivat rannalla metsästämässä valaita, ovat ihan pienenpieni joukko koko kansasta. Ei siis saa tuomita kaikkia Färsaarten asukkeja! :)

Heinäkuinen piknikki Färsaarilla.

Kerättiin raskaan työviikon päätteeksi jälleen kimpust ja kampsut kasaan ja lähdettiin Fannyn kanssa rantaan piknikille. Kokosimme matsäckkiin mm. banaaneita, joita saimme tänne saarelle ekaa kertaa koko kesänä (oi vitsit kuinka hyvältä voi banskut maistua viikkokausien jälkeen!!) ja perinteisiä Nordic Cidereitä. Yhtä hyvää juomaa en oo tainnut koskaan aiemmin edes maistaa, kuten on varmaan tullut selväksi. :D Koko päivä oli hirmu tuulinen, joten oltiin tosi hyvin kerrospukeuduttu ja kaikki mahdolliset talvivarusteet päälle mitä vaan on mukaan otettu, eli pipot, tumput ja tuulihousut, mutta siltikin ihan jäääätävän kylmä! Ei edes peitot pitänyt lämpimänä. Oli kyllä huvittavaa värjötellä talvivarusteissa kylmällä rannalla piknikillä, kun kuitenkin on heinäkuu ja vuoden lämpimin ajankohta.