Saarilla tapahtuu!

Kotona ollaan! Tällä viikolla Färsaarilla tapahtuu, sillä loppuviikosta (eli juurikin nyt) järjestetään G! Festival täällä! Kaikki on koko viikon kysellyt että "ootko menossa festareille!" mutta ei, eihän me nyt tietenkään täältä kaukaisimmasta kolkasta minnekään päästä. Etenkään viikonlopuksi. Ei se kyllä musiikkigenrensä vuoksi ois mua kiinnostanut, mutta ois se toisaalta ollut kiva nähdä färsaarelainen iso tapahtuma, johon kokoontuu paljon paikallista väkeä. Kuulemma vuoden isoimmat pirskeet on tulossa vielä tämän kuun loppupuolella, mutta tuskinpa sinnekään päästään. Mutta ei hätää, kyllä täällä meidänkin pikkusaarella tapahtuu, sillä maanantaina on "festivaali" täällä Mykineksellä! Eli tuossa kylän pikkuruisessa kirkossa järjestetään kaksi kesäkonserttia ja yhden lautan sijaan tänne taitaa saapua kaksi yhen päivän aikana.

Tasan kuukauden kuluttua oonkin jo Suomessa! Tosi hassua, että aika onkin alkanut mennä nopeasti ja uskon että nopsempaa kuin huomaankaan, oon jo matkalla Islantiin. Oonkin tässä suunnitellut, etten Färsaarilla enää reissaa tänä loppuaikana. Vaikka saisinkin vapaata, taidan sitten vaan vaeltaa Mykineksellä ja säästää rahat Islantiin. Nyt, kun olin kaksi päivää vapaalla, tapasin erään amerikkalaisen perheen, jotka aikovat myös matkustaa Islantiin suoraan Färsaarilta, ja he kertoivat että siellä on tosi kallista tehdä yhtikäs mitään. Kuulemma majoittuminen, matkustaminen ja ruoka ovat hirmuisen kalliita. Onneksi oon saanut monilta matkailijoilta joitain vinkkejä, kuten näiltä amerikkalaisiltakin, Islantiin matkustamiseen. Oon ollut vähän peloissani, että kun mulla on vain viikko siellä aikaa niin en saa kulutettua sitä lyhyttä aikaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ei auta nyt muuta kuin suunnitella ahkerasti! 

Nämä kyseiset amerikkalaiset olivat muutenkin aivan ihania ja tosi mukavaa seuraa Klaksvikissa, heidän ja toki muidenkin uusien tuttujen tapaaminen jäi positiivisena mieleen, eikä oo kertaakaan tarvinnut yksin viettää noita reissupäiviä!

Torilla tapahtuu Klaksvikissa!

Täältä löytyy joka paikasta jalkapallokenttiä, ihan pienimmistäkin kylistä!

Ennen vapaapäiville lähtöä tuolla töissä meni astianpesukone rikki ja olin tosi hämmentynyt palatessani, ettei sitä oltu vieläkään korjattu. Nää kaikki päivät on ihan superkiireisiä ja meitä työntekijöitä on aivan liian vähän tuolla, eikä aikaa todellakaan riittäisi tiskata kaikkia astiat käsin. Ei meidän astiakapasiteetti ees oikeestaan riitä niin suurelle väkimäärälle kuin tänne päivittäin saapuu. Aiemmin on tuntunut ettei aika riitä edes täyttämään tiskikonetta. Siksipä luulin, että seuraavana päivänä kone on joko korjattu keinolla millä hyvänsä tai sitten uusi on hankittu tilalle. En tajua vieläkään miten noi on pärjännyt kaksin noi päivät ja tiskannut kaikki astiat käsin!!
Tässäkin asiassa oli taas huomattavissa tän koko saaren perinteinen ajattelutapa, eli ei huolta tuostakaan ja ehkä se kone alkaa vielä toimia itsestään, ehkä ei. Saa nähdä. Ehkä joku koettaa tehdä asialle jonain päivänä jotain, ehkä ei. "Ehkä." Ei toimintasuunnitelmaa, ei vaihtoehtoja. Nyt me siis ollaan kuusi päivää tiskattu kaikki astiat, ja sitä mää vaan oon miettinyt että senkin ajan vois toki kuluttaa järkevämmin, mutta eipä tässä muutakaan vaihtoehtoo oo.
Eilen sitten myöhään perjantai-iltana ihan yllättäen majatalon keittiöön tupsahti joku paikallinen mies sanomatta sanaakaan. Hän näytti ihan siltä, että on muutaman ölppösen jälkeen vetäissyt pari kokoa liian suuret työhaalarit päälleen ja keksinyt, että tänään korjataan saaren tiskikone! Ensiksi hän vain katseli ympärilleen ja päivitteli kuinka pimeää siellä tiskikoneessa on. Kysyinkin että eikö putkiasentajilla, tai mikä hän ikinä onkaan, yleensä oo vakiovarustuksena jonkinnäköinen lamppu mukanaan?!? "Ahaa, niin joo, lamppu!" Ja puhelimen näytön valo toimi sitten valaistuksena siinä kun hän tunnusteli samaisia hanoja ja johtoja mitä mää ja Fannykin oltiin jo kokeiltu. Hoah. Tosi tehokkaasti nää hommat täällä hoituu. :D

Klaksvikin lähin ja korkein vuori valloitettu!

Täällä saarella yöpyi jokin aika sitten eräs espanjalainen nainen, joka oli siis Mallorcalta kotoisin. Oli hauskaa kuunnella hänen ja muiden turistien (lähinnä tanskalaisten) keskustelua, kun kaikki kysyivät mistä nainen on kotoisin, ja hänen mainitessaan Mallorcan, ihan joka ikinen kertoi innoissaan omista matkakokemuksistaan siellä. Nainen näytti ihan siltä, että hänen tekis mieli sanoa jokaiselle "ARVAA MITÄ, oon käynyt siellä!!!" -tyypille, että niin on kaikki muutkin. Sitten jokainen kertoo samat tarinat uudelleen ja uudelleen. Tämä nainen kertoikin, että hänelle yksi syy tulla Färsaarille onkin juuri se, että pääsee pakoon kaikkea turistihössötystä Mallorcalla. Sitten hän saakin täällä vastailla muiden turistien kysymyksiin Espanjasta, :D Eräs paikallinen mies kiinnostui kovasti tästä naisesta ja nyt ollaankin kaikki yhdessä koitettu viikkokaudet metsästää jotain tietoja tästä naisesta, jotta tuo poloinen miesrukka saisi kontaktin uudelleen tähän naiseen. Tosin, ihan oma vika ettei hän kysynyt edes naisen nimeä!

Vierailin myös vapaapäivieni aikana erään tanskalaisnaisen perheen luona. Kyseessä on siis samainen nainen, jolta sain ensimmäisen kyytini aloittaessani tämänkertaista parin päivän reissua! He olivat leiponeet mulle jotain perinteistä tanskalaista kakkua, josta mun täytyykin laittaa kuva. Siinä oli sekoitettu ruisleipää ja kermavaahtoa. :D Oli kyllä hyvää! Toistan taas itseäni, mutta oon niin otettu kuinka vieraanvaraisia kaikki paikalliset on! Yhä enemmän tuntuu siltä, että kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä ja kaikki ottavat mut niin avoimin mielin vastaan, vaikken edes puhu heidän kieltään! Toivon todella, että joku/jotkut näistä tapaamistani färssarelaisista eksyy vielä jonain päivänä vierailemaan Suomeen! 

Oon muuten nyt maistanut vähän valaanlihaa täällä! Siis todellakin vähän, ihan pienen palan eikä todellakaan maistunut hyvälle joten siihen se jäi:D Uskon että maku oli vaan niin outo, sellainen johon ei oo tottunut, niin siksi ei maistunut ton enempää...

Tässä perinteisin näkymä mun omasta ruohoikkunasta. Sumua, sumua ja aina vaan sumua. 

Oon alkanut menettää toivoni nähdä suomalaisia täällä, tai siis sellaisia päiviä on niiiin harvoin kun joku suomalainen tänne eksyy, että mun on ollu pakko siirtää innostukseni ruotsalaisiin! Heitä saapuu tänne sentään useammin, monta kertaa viikossa, ja ymmärrän (no joo, loogista) heitä paremmin kuin norjalaisia tai tanskalaisia, joten kivaa aina "testata" omaa kielitaitoaan heidän kanssaan! Hauskaa myös huomata kuinka he käyttävät ihan samanlaisia ilmauksia kuin Fanny:D Musta tuntuu, että nyt kesän kuluessa ymmärrän koko ajan paremmin ja paremmin kun ihmiset puhuu mulle. Mutta oma kielentuottaminen on edelleen tosi haastavaa ja tuntuu että siinä kehityn ihan järjettömän hitaasti! Itse on kyllä tosi vaikeeta edes huomata kehittymistään, mutta päällimmäisin fiilis usein on se, etten pääse omassa puheen tuottamisessa yhtään niin nopeasti eteenpäin kuin vois olettaa!