Ruotsiksi, tanskaksi vai suomenruotsiksi?!

Vihdoin ajattelin koota yhteen ajatuksia näistä kielistä ja niiden osuudesta mun kesään täällä Fääreillä, vaikkakin oon niistä jo aika paljon höpöttänytkin. Kuitenkin, pohjoismaiset kielet on eniten käyty keskustelunaihe täällä. Periaatteessa koko täällä saarella viettämäni aika, sekä töissä että vapaalla, on pyörinyt sen ympärillä että kuka puhuu mitäkin pohjoismaista kieltä ja millä tavalla. (Ja suomea ei ikävä kyllä lasketa.) Todennäköisesti tästä kesästä myös päällimmäisinä muistoina mulle jää mieleen keskustelut kielten ympärillä ja kaikki ne lukuisat hetket jolloin puutteellisen kielitaitoni (ruotsin) vuoksi oon joutunut vähän haastellisiin tilanteisiin. Tai siis, ne tilanteet on ollut just sellaisia "opittu kantapään kautta" tilanteita. En tosin enää tiedä, luotanko tohon kantapään kautta oppimiseen, kun en tosiaan edes muista kaikkia näitä sattumia. Paljon on kuitenkin omalla kohdallani muuttunut tässä muutaman kuukauden varrella ja onneksi jotain opittua on jäänyt käteenkin.

Toukokuussa tänne saavuttuani elin ekat päivät (tai varmaan viikotkin) koko ajan, ihan aamusta iltaan, todella kaukana omalta mukavuusalueeltani. En oo koskaan elämässäni joutunut arkielämässä puhumaan ruotsia, ja sitten tuun tällaiseen paikkaan jossa joudun opetella aivan alkeista saakka puhumaan sitä ihmisten kanssa, jotka puhuvat mulle tanskaa mutta eivät sitäkään äidinkielenään. Onneksi en ollut etukäteen ajatellut asiaa tai "valmistautunut henkisesti" tänne tulemiseen. Mikäli olisin tajunnut Suomessa että mun on nyt oikeesti pärjättävä sen hetkisillä ruotsin taidoilla, olisin ollut aivan äärimmäisen stressaantunut asiasta. :D Ihan yksinkertaisetkin eteen sattuvat arkipäivän keskustelut tuottivat vaikeuksia, ja niitä keskustelujahan tuli täällä eteen aivan jatkuvasti. Mun sanavarasto oli ihan olematon, en osannut hakea merkitystä muiden sanojen kautta, eikä ruotsi ole niin lähellä tanskaa että mua olis välttämättä edes ymmärretty täällä. Sitten tuli niin epätoivoinen olo, jos piti ruotsista/tanskasta vaihtaa englantiin, koska joko mää en ymmärtänyt heidän puhettaan tai he ei ymmärtänyt mun puhetta.

Kaikista hankalin alkuvaiheen kieliongelma oli töissä, kun piti palvella asiakkaita sekä englanniksi että ruotsiksi. Monta tuntia ruotsia käytettyä saatoin unohtaa ihan yksinkertaisia englannin sanoja tai toisin päin. Mietin, että miten niin monet tuntemani ihmiset pystyy vaihtamaan välittömästi jopa neljän-viiden kielen välillä töissä, kun mulle tuotti jo kahden välillä vaihtaminen niin paljon vaikeuksia. Jouduin oikeasti aina kielen vaihduttua ikään kuin kääntämään aivot uudelle vaihteelle, ja se oli tosi työlästä. :D Nyt on hassua edes muistella, miten tuollainen sai mut niin väsyneeks alussa. Eikä tosta kiireen keskellä työskentelystä tulis yhtikäs mitään, jos mulla kestäis vieläkin tovi saada kieli"asemat" vaihdettua päässä.

Tällaisia asioita oppiessa voikin poimia huomion, että en oo niin paljon elämässäni matkustellut, ja esim. Espanjan työharjoittelun aikana oli sekä töissä että vapaa-ajalla aina joku suomalainen mukana, mutta täällä ei oo koskaan ollut tilannetta jolloin ois voinut turvautua suomeen. Hyvä niin!

Nyt työjaksoni ollessa loppusuoralla, täytyy sanoa että oon todella onnellinen etten tiennyt juuri mitään tästä saaresta, työpaikasta, työtehtävistä tai mistään muustakaan ennen tänne tuloa. Ja hyvä ettei mun ruotsin taitoja koskaan testattu ennen kuin sain työpaikan. Jos multa olis kysytty esim. "Pärjäätkö ruotsin kielellä niin hyvin, että pystyt palvelemaan myös tanskalaisia ja norjalaisia asiakkaita?" tai  "Koetko selviytyväsi hotellin/ravintolan vaihtelevissa ja kiireisissä asiakaspalvelutilanteissa ruotsiksi eri Pohjoismaista tulevien asiakkaiden kanssa?" niin en olis todellakaan uskaltanut lähteä tänne. Mikäli olisin vastannut myöntävästi, olisin itse asiassa huijannut, ja mikäli he olisivat testanneet kielitaitoani, en olisi ikinä päässyt läpi. Kai he olettivat sekä täällä saarella että Nordjobbilla, että oon itse vastuussa omasta kielitaidostani. 

Todellisuudessa aloitin ihan alkeista täällä. :D 

Färsaaret on suomalaiselle ehkä vähän hassu paikka alkaa opetella ruotsia, norjaa, tanskaa ja fääriä. Kyllä jokin noista kielistä tulisi edes jotenkuten hallita etukäteen, ja ainakaan omalla kohdallani kohtalaisesta koulumenestyksestä ei oo ollut minkäänlaista hyötyä täällä. Puhumaan oppii vain puhumalla. Ei koulukirjoista. 

Mikäli olisin hallinnut jonkun noista em. kielistä, esim. ruotsin, ei muut kielet varmasti olisi tuntunut niin mahdottomilta eikä reissuni alkutaival olisi ollut niin työläs. 

Itse oon superonnellinen että oon täällä oppinut ymmärtämään edes hitusen näitä pohjoismaisia kieliä, ja tää on ollut elämäni opettavaisin 3 kk, ja oon ylittänyt itseni tosi monella eri tapaa. MUTTA siltikään, kaikesta tästä huolimatta, en suosittele jatkossa kenellekään tällaista kesätyökokemusta, ELLEI osaa ruotsia edes tyydyttävästi. Esimerkiksi jollekin suomenruotsalaiselle tää vois olla huippukokemus "päästä sisään" myös muihin pohjoismaisiin kieliin. Mutta esim mulle, haastetta on piisannut norjan tanskan ja fäärin kielten kanssa, kun en omannut kunnollista pohjaa ruotsistakaan. :D Jos mulla olis ennen tätä reissua ollut kunnolliset ruotsin taidot, niin pärjäisin nyt arkipäiväisissä tilanteissa varmasti myös tanskaksi, norjaksi ja fääriksi.

Tämän kesän jälkeen, on tietysti helpompaa hakea taas muualta pohjolasta töitä, kun jonkunlainen pohja ruotsista on olemassa. Vaikkakin, tällä hetkellä suurin haaveeni on edelleen rakentaa ruotsin kielitaitoani perusteellisemmaksi, jotta sitten myöhemmin pääsisin käsiksi muihin pohjoismaisiin kieliin.

Klaksvik

Edelleenkään mun suomalaiseksi tunnistettava puhetyyli ei oo yhtään muuttunut täällä, ja myös päivittäin monet turistit nauravat tälle (mun mielestä aivan kamalalle) suomalaisaksentille, josta ei voi erehtyä. Muhun ei oo yhtään tarttunut muunlainen puhetapa täällä. Oon itse asiassa viime aikoina miettinyt, että ruotsin ääntäminen saattaa olla vielä pahempi kuin alussa. Siis, että puhun yhä vain enemmän "suomalaisittain.":D Sillä ekoina viikkoina turistit kyseli että "mistä sää oikeen tuut kun ei me yhtään osata arvata tosta puhetyylistä" mutta nykyään hirmu usein sattuu eteen tilanne, jolloin joku seurueesta heittää "hei ootko Suomesta!" ja kun vastaan myöntävästi, koko muu porukka räjähtää nauruun. Eivätkä ruotsalaiset ole ainoita, vaan myös tanskalaiset ja norjalaiset kyselee tota samaa yhtä huvittuneina. Ehkä hiukan yllättävää, kuinka paljon noita hauskoja hetkiä päivittäin on, edes sanomatta mitään hauskaa. Monet vanhemmat on tulleet myös sanomaan mulle, että "meidän lasten mielestä puhut niin kuin muumit tai Peppi Pitkätossu." Välillä tuntuu niin nololta kuulla noita moominsvenska -kommentteja päivittäin, kerta toisensa jälkeen, mutta en oikeesti pysty panostaa asiaan kun on ihan tarpeeks työlästä keksiä edes sopivia sanoja käytettäväksi. :D

Me ollaan myös Fannyn kanssa puhuttu, että on tosi outoa, jos joku tanskalainen kysyy multa että oonko Norjasta. En puhu yhtään norjalaisella tavalla enkä sanaakaan norjaa, joten tollanen kysymys kuulostaa niin tyhmältä. :D Siis luulis että tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset pystyis edes tunnistaa toistensa kielet vaikkei välttämättä toisiaan ymmärtäiskään. Sekin riippuu tosi paljon henkilöstä, että kuinka paljon he ymmärtää toisiaan. Oon tavannut joitain ruotsalaisia, jotka sanoo etteivät ymmärrä sanaakaan tanskaa, mutta esim. Fanny pystyy suurimmaksi osaksi ihan täydellisesti kommunikoimaan omalla äidinkielellään ruotsiksi sekä tanskalaisten että norjalaisten kanssa. Eikä toi kuulemma oo edes niin harvinaista. Riippuu aika paljon halusta ja asenteesta!
Myös mää oon huomannut, että pystyn kyllä kommunikoimaan tanskalaisten, ruotsalaisten tai norjalaisten kanssa, mikäli he vain jaksavat puhua mulle todella selvempää kieltä ja artikuloida paremmin kuin arkipuheessaan. (Tosin tanskaa en välttämättä ymmärrä silloinkaan.) Jos keskustelun toista osapuolta ei huvita puhua selvemmin mulle, niin silloin heidän on toistettava mulle sanottavansa useampia kertoja tai vaihtaa englantiin. Onneksi kolmen kuukauden majatalossa työskentelyn jälkeen pystyy monesti jo yhdestäkin sanasta arvaamaan asiayhteyden ja päättelemään mistä on kyse, jos asiakkailla on jokin ongelma. Kesän alussa ihan yksinkertaistenkin ongelmatilanteiden ymmärtäminen ja niiden käsittely vei kyllä ihan tuhottoman paljon aikaa. Nyt kun katsoo taaksepäin sitä aikaa, niin tajuan kuinka KÄRSIVÄLLISIÄ ihmiset on ollut setviessään mun kanssa asioitaan!:D Fannyn kärsivällisyyttä ihmettelen edelleen päivittäin, kun hän joutuu joka päivä ihan naurettavan helppoja asioita toistaa mulle ruotsiksi monta kertaa, eikä koskaan hermostu. Mutta ainakin sellaiset tilanteet jäävät mulle mieleen ja uudet sanat käyttöön!

Moni tanskalainen on sanonut, että kuulostaa huvittavalta kuunnella mun ja jonkun fääriläisen puhetta, kun toinen puhuu ruotsia ja toinen tanskaa, eivätkä kumpikaan kieliä äidinkielinään. Mutta, kuten oon jo monesti maininnutkin, fääriläisten tanskaa on äärimmäisen paljon helpompaa ymmärtää kuin tanskalaisten tanskaa. Lähes aina kun oon tavannut jonkun uuden paikallisen henkilön ja pyytänyt heitä puhumaan joko tanskaa tai englantia, koska en ymmärrä fääriä, keskustelevat he mieluummin tanskaksi. Toki poikkeuksiakin löytyy ja nuoret on yleensä puhuneet ennemmin englantia, esim täällä meidän talossa asuva Ronja ja hänen kaverinsa. Mulle on käynyt myös monta kertaa niin, että puhun jonkun fääriläisen kanssa englanniksi, mutta sitten ku he jossain vaiheessa vaihtavat tanskaan niin keskustelu on jotenkin paljon vapautuneempaa eikä niin "virallista." :D
Itse pääsisin tietysti sata kertaa helpommalla puhumalla kaikkien kanssa vain englantia, mutta silloin keskustelut jäisi ehkä aika pinnalliselle tasolle, enkä halua olla isossa porukassa se ainut syy, jonka vuoksi joudutaan puhumaan englantia. Vielä kun oon ainut Suomesta, niin en haluu olla se suomalainen, jolle pitää selittää kaikki uusiks englanniksi. Eikä mun Färsaarten kolkassa vietetyn Nordjobb-kesän tarkoitus oo harjoitella englantia, vaan tutustua nimenomaan pohjoismaisiin kieliin ja kulttuuriin.
Mun pelastus on ollut kyllä se, että jos ollaan vietetty paikallisten kanssa aikaa, niin Fanny on ollut mukana ja ymmärtää heidän tanskansa, jolloin hän on voinut kääntää mulle ruotsiksi jos tarve vaatii. Ja siis ihanaa että hän on niin avuliaasti joka ikinen kerta jaksanut auttaa mua välttämään kaikki väärinymmärrykset!!