Ihana työ ja ihanat asiakkaat

Majatalo Kristianshús, jossa siis työskentelen täällä, on kotisaaremme ainut paikka, josta voi ostaa jotain. Täällä ei siis ole mitään muuta kauppaa tai ravintolaa tai muutakaan rakennusta, josta voisi saada palvelua. Omakotitalojen lisäksi kylässä sijaitsee siis ainoastaan tämä majatalo, kirkko ja koulu, jota käy tällä hetkellä yksi oppilas. Hänellä alkaa ensi vuonna peruskoulun yhdeksäs eli viimeinen luokka, joten en tiedä lakkaako toiminta koulussa sitten kokonaan vai vain väliaikaisesti. Koska muuta ostospaikkaa ei ole kuin majatalo, ollaan me työntekijät siellä asiakkaita varten kaikenlaisissa tapauksissa. Pääosin työtehtävät ovat sellaisia kahvilan hommia kuten ruuanlaittoa, asiakaspalvelua ja siivoamista. Oonkin varmaan jo moneen kertaan maininnut että kiirettä pitää, ja se korostuu koko ajan enemmän ja enemmän kun lautta on joka päivä täynnä turisteja ja kaikki heistä vierailevat tuolla saaren ainoassa kahvilassa.

Välillä musta kyllä tuntuu, että ihmiset pitävät paikkaa yleisenä matkatoimistona/pankkina ja meitä turistioppaina. Ihmiset kyselevät välillä ihmeellisiä asioita, joskus itsestäänselvyyksiä ja joskus jotain sellaista jota en oo itse koskaan tullut edes ajatelleeksi. Toisaalta kaikki tietysti aluksi olettavat, että myös mää ja Fanny ollaan tän saaren ympärivuotisia asukkaita, jolloin me voisimme tietääkin vähän perusteellisemmin asioista täällä. Välillä mulla on (tässäkin asiassa...) jälleen väärinymmärryksiä kielen kanssa, kun tanskalaiset alkavat höpöttämään jostain ihan ihme asioista ja luulen ymmärtäväni ja vastaavani vielä asian ytimeen, mutta todellisuudessa näin ei todellakaan aina ole.
Joku on joskus selittänyt mulle siitä, kuinka mielenkiintoisella tavalla Färsaarilla rakennetaan talot ja oon ollut ihan mukana keskustelussa vaikken osaa nimetä yhtäkään talonrakentamiseen käytettävää materiaalia. Lopuksi hän antoi mulle kynän ja paperia ja pyysi mua piirtämään jonkun Suomessa rakentamiseen liittyvän jutun (en vieläkään ymmärrä mitä). Olin ihan hämilläni että oonko mää todella sanonut jotain siihen suuntaan viittavaa että oon tietoinen saati edes kiinnostunut siitä miten Suomessa talot eroaa Färsaarten tai Tanskan taloista. Oon myös välillä saanut tanskalaisilta puhelinnumeroita joihinkin ihan ihme paikkoihin, kuten ravintoloihin tai museoihin, ja siis ihan kiva muuten mutta oon aina yhtä hämilläni googletellessani paikkoja että "jaaaaa tästäkö me aiemmin tänään puoli tuntia puhuttiin!"
Sitten välillä he kertovat jotain paikkoja, joissa he Suomessa ovat käyneet enkä oo ikinä kuullutkaan kyseisistä paikoista. En tiedä lausuvatko he ne paikat todella hassusti vai enkö tosiaan tiedä kyseisiä paikkakuntia Suomessa olevan olemassakaan, mutta noloa kun he innoisaan kertovat reissusta enkä suomalaisena edes tiedä niitä. Uskon että paikannimet on vaikea muistaa tai lausua, sillä esimerkiksi Pieksämäki, Sodankylä tai Lappeenranta voivat olla hankalia muistaa oikein, kuten oon täällä huomannut!

Välillä ihmiset kyselevät meiltä vaihtovaatteita kastuneiden tilalle tai apua korjata lastenrattaat. Ihmettelen välillä että näytänkö oikeesti siltä että mulla on aavistustakaan jostain vaunujen korjaamisesta.
Juuri pari päivää sitten amerikkalaiset olivat aivan ihmeissään siitä, ettei majatalossa pysty maksamaan kortilla eikä euroilla eikä DOLLAREILLA?!? Siis ei, ei Färsaarilla voi maksaa dollareilla. :D Heillä olisi ollut vaikka mitä muuta muttei kruunuja. Outoa, sillä he kertoivat menevänsä myös muihin Pohjoismaihin ja lähes kaikkialla käytetään kruunuja, paitsi Suomessa.

Sää on varmasti yleisin asia mitä meiltä kysellään, ja periaatteessa ymmärrän sen valtavan hyvin koska alussa määkin aina kyselin siitä. Mutta ei me todellakaan tiedetä säätä tai sitä, miksei se juuri tänään ole sellainen kuin säätiedotteessa luvattiin. Eikä me tiedetä miksi se on muuttunut, milloin se muuttuu seuraavan kerran tai voiko tuuli yltyä vielä lisää. Ja tällaisia meiltä silti kysytään päivittäin. Sää ei ole oikeastaan koskaan sellainen kuin sääennusteessa on sanottu, joten sen takia ainakaan tämän saaren asukkaat eivät ennustuksia seuraa eivätkä heitä ilmaan edes henkilökohtaisia arvioitaan asiasta. Eikä mulla todellakaan oo hajuakaan pystyykö lautta tai helikopteri kulkemaan tänään tai seuraavana päivänä, ja omien havaintoni perusteella ei muutkaan siitä tällä saarella koskaan tiedä. :D "Ehkä." "Näemme sen kohta."

Yllättävän monella turistilla on tarve kertoa, että heillä tulee musta mieleen jokin tietty kirja tai elokuva. Ja siis "monella" siinä mielessä, että täällä tän kesän aikana mulle on tultu sanomaan tuolla tavalla useammin kuin koko menneen elämäni aikana. Hassuinta on se, että vaikka olisi kuinka kiire ja ihmiset näkevät että mulla voi olla kymmenen tilausta odottamassa vuoroaan, niin he kokevat silti tarpeelliseksi mainita jostain kirjasta, josta mulla ei yleensä ole hajuakaan eikä ainakaan aikaa jäädä pohtimaan, josko tietäisin suomeksi käännetyn version. Oon myös kattonut elokuvia elämässäni niiiiin vähän etten oo tiennyt yhtäkään mitä mulle täällä on mainittu. No joo, mutta oon tosi otettu tietysti, oli teos mikä hyvänsä. :D

Yhtenä iltapäivänä tällä viikolla oli erityisen paljon porukkaa tuolla pikku mökkerössä ja mää tietysti taas yksin siellä töissä ja kaikki ihmiset ilmestyvät samaan aikaan paikalle ihmeellisten tarinoidensa kanssa. Sitten eräs ranskalainen vanhempi naishenkilö ilmestyi ovesta sisään aivan valtavan lampaanvillan kanssa. Se nainen oli vielä niin pienikokoinen että lampaanvilla oli varmaan puolet hänen koostaan ja peitti hänet taakseen, joten näytti siltä kuin oviaukosta olisi ilmestynyt pelkkä sotkuinen lampaanvillamytty. Yhtäkkiä hälinä hiljeni ja kaikki asiakkaat purskahtivat nauruun, kun tajusivat naisen raahanneen sen vuorilta alas monta kilometria löydettyään sen jostain maasta. Hän selitti aivan innoissaan hennolla äänellä, kuinka on aina haaveillut kokonaisesta lampaanvillasta ja kyseli onko sellaisen mukaan ottaminen sallittua. Mistähän mää senkin voisin tietää, mutta en nyt keksi mitään syytä miksi se olis kiellettyäkään! Noista lampaistakin kysellään ihan hirveesti kaikkea niiden ruokintaan ja talvehtimiseen liittyen, sekä lampaanlihaan tietysti. En myöskään tajua, miten ihmiset voi oikeesti kuvitella MUN tietävän jostain lampaanlihan kuivattamisesta sen tarkemmin. :D Pahoittelen aina sitä kuinka vähän mää noista lampaista tiedän ja lupaan selvittää asian myöhemmin, enkä sitten tiedä ärsyyntyykö toi mun työnantaja kun selvitän asiaa häneltä ja tämä saa vuosikaudet vastata samoihin kysymyksiin ja kysymysten jatkokysymyksiin. :D No, mulle se ainakin on tosi piristävää pohtia yhdessä turistien kanssa höpsöjä merkityksettömiä juttuja!

Multa ja Fannylta kysytään aina, joka ikinen päivä, että asutaanko me oikeesti tällä saarella. Tosin joskus esim. tanskalaiset tai norjalaiset sanoo mulle tyyliin "me ei ihan keksitty tosta sun ääntämisestä että mistä sää oikein oot kotoisin." Ja sitten kun kerron tulevani Suomesta, niin he yleensä toteavat "jaaaa no niinpä TIETYSTI, me mietittiinkin kaikki paikat muttei sitä tullut mieleen!" Välillä nää keskustelut mun kielestä on vähän noloja, tekis aina mieli sanoo että ei älkää luulko että kaikki suomalaiset puhuvat tällaista junttiruotsia, oikeesti moni puhuu sitä ihan kunnollisesti!!:D Sitten he aina kysyvät että mistä päin Suomea oon kotoisin ja kun kerron Tampere tai Tammerfors niin kukaan ei oo koskaan tiennyt sitä tai usein mitään muutakaan kuin Helsingin. Jos joku tietää jonkun muun paikan niin se on sitten ihan yleisesti Lappi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.

The land of "maybe"

Ei mun matkani kotikoloon päättynytkään suunnitellun aikataulun puitteissa, kuten ei täällä oikeastaan mikään mitä on suunnittelut. :D Sain tällä viikolla konkreettisesti kokea, mitä paikallisten viljelemä fraasi "land of maybe" todellisuudessa merkitsee. Sää on (tietystikin) se elementti, joka ennen kulkuneuvojen aikatauluja tai ihmisten omia suunnitelmia määrää ihan kaikesta, ja sen takia minkään päivän menot eivät koskaan ole varmoja ennen kuin kyseinen päivä koittaa. Helikopteri- tai lentokonelennot tai lauttavuorot saatetaan perua vain hetki ennen vuoron lähtöaikaa (koska ilmakin voi vaihdella niin radikaalisti pienen ajan sisällä), joten siksi mistään ei voi olla varma. Sen vuoksi esimerkiksi munkin kotisaarella vastataan AINA turisteille EHKÄ, kun he kyselevät mahdollisuuksista päästä saarelta pois. Ja kuten aiemmin oonkin maininnut, ei auta vaikka kyselisi paikallisten henkilökohtaisia arvoita asiasta, vastaukset ovat aina samat: "ehkä" tai "näemme sen sitten myöhemmin."

Määkin lähdin siis tyytyväisenä kotia kohti keskiviikkona (litimärissä vaatteissa peräkkäisten päivien kaatosateiden vuoksi:/ ) lautalla, ja sää oli Sórvagurista lähdettäessä ihan hyvä, mutta ihan lähellä ennen Mykinesin satamaa jouduimme jäädä odottamaan, koska aallot satamassa olivat niin kovat. Tämä on tapahtunut useita kertoja kun oon ollut töissä ja oon kuullut että lautta on joutunut kääntymään takaisin, mutta se oli ihan KAMALAA olla itse lautan kyydissä! En tiennyt että kärsin niin pahasta meripahoinvoinnista mutta näköjään, ja se oli raskain matkustuskokemus mitä mulla eläessäni on ollut. :D Melkein tunnin odoteltuamme ihan sataman läheisyydessä, jouduimme kääntymään takaisin. Ihmettelen edelleen, kuten niin monta kertaa aiemminkin oon ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei ne ENNEN LÄHTÖÄ tiedä että onko kyseisenä päivänä mahdollisuus päästä satamaan vai ei. En tiedä että onko yhteydenpito saarten välillä heikkoa vai lähtevätkö he vain aina riskillä testaamaan vai muuttuuko ilma oikeasti muutamassa kymmenessä minuutissa niin radikaalisti. 

Mun vapaapäivien pidentyminen oli vain pieni ongelma sen rinnalla, että saarelle jäi taas jumiin yli 30 ihmistä ja kuulemma noin kymmenellä heistä oli seuraavana päivänä lento pois Färsaarilta. Kaikissa turistioppaissa kyllä lukee, että Mykinesille ei kannata tulla loman viimeisinä päivinä, koska täältä voi olla hankalaa päästä pois ja tilanne on tämä aika usein. Mää oon kyllä miettinyt, että ehkä ihmiset ei ota noita ohjeita niin tosissaan, tai siis ne saattaa ajatella koko saaren vain jännittävänä seikkailuna mutteivät välttämättä niin isona uhkana kotiinpääsylle... Mun pikkuisen Mykines-urani aikana täällä on niiiin monesti ollut ihmisiä, jotka ovat panikoineet ehtimisestään kotilennolle. 

Tuona kyseisenä päivänä nämä yli 30 ihmistä olivat siis joutuneet jäämään yöksi saarelle, ja näistä kymmenisellä oli lento seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä kun lautta ei taaskaan päässyt kulkemaan, joutuivat he vuokraamaan helikopterin käyttöönsä ja maksamaan maltaita päästäkseen lentokenttäsaarelle. Eräs porukka ei siltikään ollut ehtinyt aamun varhaiselle lennolleen ja heidät koitettiin järjestää illan lennolle, mutta he missasivat joka tapauksessa Kööpenhaminasta lähtevät vaihtoyhteytensä... Voi surku Mykines minkä teit. :( Toivon todella että kaikki saivat asiansa kuntoon!! 

Mun uus lemppariherkku on tää "nötte"!!!<3 Oi vitsit kuinka hyvä yhdistelmä; tuore sämpylä nötte-levitteellä ja paprikaviipaleilla, naminannaa!! Se taitaa olla vähän kuin maapähkinävoi, mutten oo varma, maistuu myös vähän suklaalle!

Mää vietin kyllä mukavat ylimääräiset kolme vapaapäivää Sorvágurissa, ja sain taas huomata kuinka ihanan ystävällisiä ja auttavaisia nämä ihmiset täällä olivat! Sain majoittua ja syödä heidän luonaan ilmaiseksi ja he näyttivät mulle mielellään paikkoja kylässä. He todella pelastivat mun reissun!! Oon vieläkin onnessani saatuani tutustua niin vilpittömän auttavaisiin paikallisiin. :) Oon myös ollut aika kyllästynyt mun yksipuoliseen ruokavalikoimaan kotisaarella niin nyt tuntui ihan kuin olisin ollut jossain viiden tähden hotellissa, kun sain syödä ihan tavallisia ruokia kuten kanaa ja riisiä, sämpylöitä, banaaneja, salaattia, vihanneksia sekä tietysti noita herkullisia leivänpäällysiä mitä heillä oli. :D

Terveisiä Monalle ja kiitos nähtävyyskierroksesta, takk fyri Mona!<3

Sain Annalta suomiherkkuja, Kouvolan lakritsi -pussin! Oi miten ihanaa!!

En varmaan koskaan kyllästy hehkuttamaan niitä harvinaisia spesiaalipäiviä kun tänne eksyy joku suomalainen!!! Se on oikeasti tosi harvoin kun tänne tulee Suomesta turisteja! Tänään onnekseni mun päiväni pelasti yksi suomalainen turisti ja hänkin oli Anna ja vielä Tampereelta kuten määkin. Ihania sattumia! :D

Taskut tyhjänä kotiin palatessa odotti huikee tippiyllätys kotona!

Miniloman jälkeinen seuraavan aamun kello kuuden herätys sujui suht ongelmitta siihen saakka, kunnes pääsin keittiöön saakka aivot vielä unessa ja bongasin kuusi lampaanpäätä tiskialtaasta. Ihan järkyttävää, ja nämä alkoivat kokkaamaan niitä päitä saman päivän aikana enkä KOSKAAN oo haistanut niin järkyttävää hajua. :D En oo siis nyt perjantaista saakka pystynyt syömään yhtäkään ateriaani sisällä koska siellä haisee niin kamalalta. Oon viettänyt aikani aamusta iltaan joko majatalossa tai pihalla. Tänään on vissiin viimeinen lampaanpää menossa joten toivon mukaan huomenna ei tarvitse nähdä tai haistaa niitä. Näillä oli täällä vieraita eilen ja kaikki kehuivat että nuo lampaanpäät on parasta herkkua mitä täällä voi syödä... Ne on myös sanonut mulle että jonakin päivänä tuun maistamaan valasta ilman että tiedän sen olevan valaanlihaa, mutta ainakaan lampaanpäiden kanssa sama temppu ei onnistu koska siitä hajusta ei voi erehtyä. :D

Reipasta selviytymistä juhannuksesta (täällä sitä ei juhlita) t. anna

Ps. Tälläkin hetkellä majatalossa on eräs pariskunta, joidenka lento Färsaarilta lähtee kello 21 ja lautta täältä Mykinekseltä kello 19, joten jos lautta on aikataulussa, ovat he lentokentällä noin 30-40 minuuttia ennen lentoa. Toivottavasti siis lautta ylipäänsä kulkee ja on aikataulussa, jotta he ehtivät lentokoneeseen. Voi, kunpa he(kään) eivät olisi jättäneet Mykines-vierailuaan viimeiselle päivälle!

Kotikolo

Jälleen on aika palata Mykinesille eli kotisaarelle ja tuttuun kylään töiden pariin! Valtavan piristävät vapaapäivät ovat nyt takana ja paluu arkeen koittaa monta hienoa kokemusta rikkaampana. :) Nyt taitaakin olla Suomessa ja Ruotsissa juhannusviikko, joten täytyypä meidänkin Fannyn kanssa kehitellä jotain kivaa tekemistä loppuviikkoon! Täällä on tänäänkin tyypillinen sää eli vettä sataa ja kovasti tuulee ja lämpötila on 8 astetta, ja mikäli oon oikein ymmärtänyt niin juhannuksen sääennustukset eivät Suomessakaan ihan hirveästi tästä eroa? :D

Nolsoyn saaren kylä maanantaina, ja täydellisin sää mitä oon Fääreillä kokenut!<3

Mää vietin siis kaksi yötä Sarin perheen kotona Nolsoylla, josta pääsee lautalla useita kertoja päivässä Torshavniin 15 minuutissa. Nolsoy tuntui olevan täynnä positiivista energiaa ja koko kylän ilmapiiri oli hirmu lämminhenkinen. Siellä haluaisin käydä vielä uudelleenkin! Oon myös tosi iloinen tutustuttuani Sariin, joka kertoi mulle tosi paljon Färsaarilla elämisestä ja kokemuksistaan sekä nordjobbarina työskentelystä että elämästään Färsaarilla Nordjobb-kesän jälkeen. Sari tuntee myös lukuisia aiempina vuosina Mykinesillä työskennelleitä pohjoismaalaisia nuoria. Oli mukava kuulla, että samassa paikassa ennen mua työskennelleillä on ollut samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia tuosta saaresta ja työpaikasta kuin mulla! Sarin perhe lähtee pian pitkälle lomalle Saksaan ja Suomeen eikä me välttämättä enää tavata mun fääriaikana, mutta uskon että me tullaan varmasti vielä tapaamaan toisemme myöhemmin elämässä, joko Färsaarilla tai Suomessa!

Vihdoin pääsin myös tapaamaan Färsaarilla työskentelevät muut nordjobbarit! Kaikki muut siis ovat töissä Torshavnissa, paitsi mää ja Fanny. Meitä on täällä Nordjobbin kautta yksi Suomesta, yksi Ruotsista, kaksi Norjasta ja kaksi Tanskasta. Meidän eilisellä tapaamisella mukana oli myös tietysti Sari, Olevin kaveri Norjasta sekä Erhard, joka toimii siis Nordjobbin "projektledare" täällä Färsaarilla. Olin superinnoissani päästessäni vihdoin messiin tapaamaan nämä muut, kun meidän on niin vaikea olla yhteisissä jutuissa mukana tuolta Mykinesiltä. Eikä me koskaan päästä Fannyn kanssa samaan aikaan liittymään reissuihin tai tapaamisiin, mutta onneksi edes vuorotellen ja silloin tällöin kun saadaan vaan vapaapäiviä! Käytiin siis porukalla tosi hyvässä ravintolassa Torshavnin keskustassa syömässä. Mun ainut ongelma oli jälleen kerran kielen kanssa, koska en tajua oikeasti MITÄÄN mitä muut puhuvat norjaksi tai tanskaksi keskenään. Ymmärrän silloin, kun joku puhuu pelkästään mulle (koska silloin he onnekseni puhuvat hitaammin ja selvästi artikuloiden) mutta jos koetan sivusta kuunnella yhteistä keskustelua, niin mulla menee kaikki aivan ohi. Onneksi he kysyessäni jaksoivat aina selittää mulle asian yksinkertaisemmin tanskaksi/norjaksi. Tai sitten lopulta vain englanniksi, jolloin mun ei tarvitse koko ajan toistaa "siis mitä??" "mitä tarkoitat?" "sori mutta nyt en oo vieläkään oikein kärryillä". Kunpa mun ruotsin taito nyt vaan paranis nopsaa niin ehkä saisin kiinni noista muistakin kielistä... :D 

Mun vapaapäiviä oli varjostamassa ikävä kyllä ongelmat ton puhelimen kanssa. Käytin siis viimeiset rahani (en oo vielä saanut täällä palkkaa joten siks oon rahattomana:D) uuteen "halpaan" kännykkään, ainoastaan siksi että saisin Spotifyn ladattua. Mulla on tietokone yhteydenpitoa varten joten tarvitsin kännykkää vain musiikin kuunteluun, mutta nyt tilanne on se, ettei kännykkään saa ladattua Spotifyta. Se vain ilmoittaa jotain että kohdemaasi ei salli latausta tms. Eli en tiedä pystyykö sitä lataamaan täällä Färsaarilla ollenkaan. Mutta just joku paikallinen kertoi mulle että hänen kaverinsa käyttää Spotifyta joten miten ihmeessä he ovat sen saaneet ladattua?!!?! Niin siis, nyt oon vaan käyttänyt tuntikaupalla aikaa surffaten netissä etsien vinkkejä tai apua Spotifyn lataamiseen... Hoah. Jos joku Suomessa tietää keinon ladata Spotify Färsaarilla, niin muhun saa ottaa yhteyttä!!! 

Terveisin epätoivoinen Anna

Kesäpäivä Nolsoylla

Vapaapäivät lähenee loppuaan. Sandoyn saaren pohjoispuoli sekä pintapuolisesti pääkaupunki Torshavn on nyt koettu!! Torshavnissa mun meno oli kyllä niin päämäärätöntä seikkailua ja harhailua kujilta toisille, ettei siinä kyennyt paljon kaupunkia katselemaan tai nähtävyyksistä nauttimaan. Seuraavilla kerroilla mulla toivottavasti on enemmän aikaa rauhassa kierrellä kaupungin kaduilla ja istuskella sataman kahviloissa. Olis myös tosi kiva päästä käymään Sandoylla uudelleen, olin siellä vain yhdessä kylässä ja mulla jäi vielä ainakin kaksi varmasti miellyttävää kylää ja niiden lähiympäristöä kokematta. Koin myös maanantaina mun tän vuoden ihan ensimmäisen ja ihan oikean KESÄPÄIVÄN! Vaikka mulla oli kunnon vaatekrrastot vielä päällä, niin tuntui lämpötila silti huomattavasti korkeammalta kuin muina päivinä. Oi vitsit kuinka innoissaan olin ihan pelkästään siitä, että näin piiiitkästä aikaa ihan kirkkaan sinisen, pilvettömän taivaan. Hehkutin aurinkoista säätä majapaikkani omistajalle, niin hän kehui auringon näkyvän Sandoylla usein, ja mää vaan oon siellä Färsaarten kolkassa joutunut kuulemma kestämään vähän synkempiä ilmoja kuin eteläisemmillä saarilla. Oon kyllä toisaalta kuullut myös muiden saarten asukkailta ja turisteilta, ettei muuallakaan ilmat ole tänä vuonna olleet todellakaan hyvät, eikä kesä oo vieläkään oikein päässyt alkamaan.

Torshavn oli ihana paikka! Ihastuin heti ensisilmäyksellä sataman pieniin, valloittaviin rantakahviloihin, joiden terassit olivat iltapäivällä täyttyneet auringosta nauttivista ihmisistä. En tosin ollut löytänyt niitä vielä välittömästi saavuttuani kaupunkiin ja silloin löysinkin tieni pikkuiseen kahvilaan keskustassa. Siellä istahdin hetkeksi alas kartan kanssa ja suunnittelin päivän kulkuani, ja yllättäen tapasin erään suomalaisen. Hän oli reissaamassa skootterilla ympäri Islantia, Fäärejä, Tanskaa ja Ruotsia. Sinä päivänä kun lähdin Mykinesiltä, oli hän vieraillut siellä päiväretkellä ja kuullut Fannylta, että majatalossa työskentelee myös suomalainen tyttö, joka oli juuri lähtenyt pois saarelta. Ja sitten, seuraavana päivänä, tapaammekin sattumoisin Torshavnin keskustassa kahvilassa. :D En oo nähnyt taas pitkään aikaan ketään suomalaisia turisteja, mutten uskonut törmääväni yhteenkään omien vapaapäivieni aikana!

Illalla lähdin lautalla Nolsoylle, saarelle jossa majoitun kaksi yötä ennen paluutani Mykinesille. Nolsoy on ehdottomasti tähän astisista Färsaarilla kokemistani saarista ja paikoista ihanin!! Nolsoylla asuu siis eräs suomalainen entinen nordjobbari Sari miehensä ja poikansa kanssa. Nordjobb-kesänsä jälkeen Sari jäi asumaan Färsaarille saksalaisen miehensä kanssa. Heillä on pieni 1,5 vuotias poika. En oo koskaan tavannut ketään niin energistä ja ulospäinsuuntautunutta tuon ikäistä! Ihastuttava tapaus! Me kävimme porukalla tutustumassa Nolsoyn saareen ja siellä tää pikkupoika hyväntuulisena paineli menemään muiden mukana ja oli selvästi kaikkien saaren asukkaiden, sekä lasten että aikuisten, kaveri. :D Poika on myös periaatteessa "viisikielinen", koska kuulee päivittäin suomea, saksaa, engalntia, ruotsia ja fääriä. Tosi hienoa!! Sarin perheen luona asuu siis eräs norjalainen nordjobbari sekä tällä viikolla myös nordjobbarin Norjasta visiitille tullut kaveri. Sain onnekseni viettää Nolsoylla mukavan, aurinkoisen illan uusien ihmisten seurassa! Nyt onkin sitten taas kaatosade ja kamala tuuli jatkunut koko päivän. Tänään illalla kokoonnumme Torshavnissa Sarin ja muutaman nordjobbarin kanssa päivällisen merkeissä.

Oon tavannut tällä mun kolmen päivän reissullani lukuisia turisteja, jotka ovat vierailleet aiemmin Mykinesillä ja Kristianshúsissa asiakkaina. Ja he ovat kertoneet mulle, että ovat niin ikään tavanneet muita tuttuja turisteja kierrellessään saaria. Ei täällä sitten kai niin paljon oo ihmisiä, edes turisteja, koska kaikki törmäävät jatkuvasti toisiinsa. :D Hauskaa kyllä törmätä "tuttuihin", tulee niin kotoisa olo kun jopa täällä tapaa aiemmin tapaamiaan ihmisiä uudelleen!

Vihdoin vapaalle!

Oon ihan hirmuisen paljon odottanut mun vapaapäiviä ja sitä, että pääsen edes hetkeksi pois tuolta pikkuruiselta saarelta, jossa nyt asustelen! Välillä tosiaan tuntuu pää hajoavan tuolla, kun ei oo kohta viiteen viikkoon katsellut mitään muuta kuin sitä samaa pikkuista kylää ja samoja vuoria. En oo muutenkaan elämässäni vielä kokenut 31 päivän työputkea ilman yhtäkään vapaapäivää. Eikä se työnteko tuollaisessa pikku majatalossa olisi ongelma, jos saarelta olis mahdollista päästä käymään vaikka iltaisin jossain muualla, mutta nyt kun töissä on ollut periaatteessa "koko ajan", ovat nämä ensimmäiset vapaapäivät erittäin tervetulleita! Oon miettinyt, että toisaalta voisi olla kivaa työskennellä Färsaarten pää"kaupungissa" Torshavnissa, kuten neljä muuta Färsaarten nordjobbaria. Sieltä on helppo päästä vierailemaan muilla saarilla, joten ei haittaisi, vaikkei olisi vapaapäiviä kovin usein. Mykines on sijainniltaan vähän ongelmallinen, hoah.

Tää viikko on ollut mulle kyllä tosi kiva nyt kun vihdoin myös Fanny on Mykinesin saarella! Hän onkin ainut, jonka kanssa pystyn täysin jakamaan yhteiset kokemuksemme täällä keskellä ei-mitään. Fanny on myös opettanut (ainakin koettanut parhaansa) mulle ruotsia, eikä hän vieläkään oo kyllästynyt kuuntelemaan mun järkyttävää finlandssvenskaa. :D Kuulemma se kuulostaa vain tosi hauskalta! Voin kyllä kuvitella. Täällä ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten turistien keskellä oon tajunnut, kuinka KAMALALTA kuulostaa perisuomalaisella aksentilla höystetty hämäläisen svenska, varsinkaan kun sitä ei oo joutunut (Vaasan työkeikkoja lukuun ottamatta) elämässään juuri käyttämään. Ollaankin puhuttu, että toivottavasti muhun tarttuu enemmän riikinruotsi kuin Fannyyn suomenruotsi. :D

Tällä viikolla oon myös tavannut "fääriläisiä", siis Färsaarten kansalaisia, enemmän kuin aiempina viikkoina. Muutama isompi ryhmä on ainakin ollut jonkin tietyn yrityksen työntekijöitä. He ovat lähes poikkeuksetta ihmetelleet ihan järjettömän paljon, että mitä ihmettä mää suomalaisena teen täällä. Välillä, ainakin silloin kun kymmenet ihmiset kyselevät, miksi vietän kesän tuollaisessa paikassa, sitä alkaa itsekin pohtimaan että mitähän mää silloin vuodenvaihteessa oikein ajattelin. He kyselevät "tiesitkö että täällä asuu vain 10 ihmistä?" "tiesitkö ettei täältä ole kovin yksinkertaista lähteä muualle?" "tuliko sulle jotain väärinymmäryksiä hakiessasi työpaikkaa?" Sitten koitan vain hämmentyneenä selittää että ihan vapaaehtoisesti tänne on tultu. Muutenkin turisteilla on tapana lähtiessään hymyillä kannustavasti ja sanoa ihan kuin jollekin pienelle lapselle: "Anna, paljon onnea matkaan ja koita jaksaa!" Haha, koitan. Loppuen lopuksi aika lyhyt aika elämästä. :D

Mää olin tänään ekaa kertaa helikopterin kyydissä! Olin jo ennen tänne tulemista ajatellut, että tää kesä on loistava mahdollisuus päästä kokeilemaan helikopterissa matkustamista, koska täällä se toimii tavanomaisena kulkuneuvona saarten välillä. Eli kyytiin on suhteellisen helppoa ja edullista päästä. Jännitin tosi paljon helikopterikyytiä, oikeastaan kahdesta syystä. Osittain itse kokemuksen vuoksi, mutta eniten jännitin sitä, että tuleeko se vai eikö tule (koska vuoroja on jonkin verran viime aikoina peruttu huonon sään vuoksi). Nimittäin oon aika varma että jos se olis ollut peruttu, niin en olis saanu lisäaikaa vapaapäivilleni, sillä nämäkin pari päivää oli työn ja tuskan takana edes saada! Onneksi kyyti saapui! :) Olihan sieltä kopterista hienot maisemat, mutta sisällä oli tosi tunkkaista, joten ei se matkustaminen mitenkään erityisen nautinnollista ollut. Saavuttuani helikopterilla Torshavniin sain onnekseni jälleen kyydin mun määränpäähän joltain kovin ystävälliseltä paikalliselta. Menimme siis Gamlaraettin kylään satamaan ja sieltä sitten lautalla Sandoyn saarelle. Täällä yövyn yhden yön pienessä majatalossa Skopunin kylässä, jossa pääsen tänään ja vielä huomenna vaeltamaan. Eräs viisihenkinen tanskalaisperhe, joka majoittui viikonlopun Kristianshúsissa Mykinesillä, lähti mun kanssa samalla kopterilla ja myös heidän seuraava kohteensa oli sama saari kuin mulla, ja vieläpä sama majatalokin Skopunissa. Hauska sattuma, mutta mukavaa saada heistä matkaseuraa täällä Skopunissa!

Ai niin, voi surkujen surku mun puhelin on nyt tainnut mennä kokonaan rikki. :( Siinä on ollut kyllä tosi pitkään jo kaikenlaista ongelmaa eikä se aina mennyt edes päälle, mutta toimi jotenkuten melkein neljän vuoden ajan. Mutten usko että se enää virkoaa... Koitan huomenna metsästää Torshavnista uuden sellaisen puhelimen, johon sais ees Spotifyn ladattua. :( Harmittaa, kun eka meni kuulokkeet rikki ja heti kun mulle lähetettiin Suomesta uudet, niin puhelin lakkas toimimasta. Lisäks, on ärsyttävää kun ei oo herätyskelloa niin jonkun pitää aina herättää mut. Eikä kukaan talon asukkaista omista sellaista perinteistä herätysKELLOA. Mutta pakko nyt saada edes jonkinlainen varakännykkä!!!

Suomi mielessä

Myöhään maanantai-iltana koitti mulle täällä ihana hetki, kun kuulin, että mulle on saapunut paketti Suomesta!<3 Vaikka tiesin, että paketti oli lähtenyt ja olin informoinut äitiä ja Ilonaa toivetuotteistani, en silti osannut odottaa lähetystä saapuvaksi näinkin pian. Muutenkin oli niiiiin huippua saada tänne lahja Suomesta!! :) Paketti sisälsi paljon ihania herkkuja sekä kuulokkeet, joita olinkin jo ehtinyt kaivata kun edelliset menivät täällä rikki. Varsinkin noissa saaren ruokatuotteissa on ollut aika yksipuolinen valikoima, enkä oo syönyt täällä juuri mitään samoja juttuja kuin Suomessa normaalisti syön. Paitsi kaurahiutaleita ja omenoita tänne tilataan aika usein. Tietysti nyt, kun vietän elämää saarella, on munkin pääosin tyydyttävä siihen, mitä muut tänne tilaavat. Tosin oon henkilökohtaisesti toivonut esim. banaaneja ja jugurttia, niin nyt tällä viikolla niitä tänne kuulemma saadaan! Ja jotain erilaista leipälaatua noiden kahden tavanomaisen lisäksi, mutta sellaista ei oo vielä toistaiseksi näkynyt.

Elovenan "kaurakuitu" -pikapuurot on superhyviä, suosittelen!!! Mun oma lemppari on mustikan ja omenan makuinen puuro, jota en tällä kertaa saanut mutta tämä on toiseksi paras! Niin helppoa ja maistuvaa ruokaa!

Nyt mun ei enää tarvi syödä pelkkiä rusinoita, kun sain Suomesta muitakin vaihtoehtoja:D

Yksi eniten kaipaamani asia täällä saarella asustellessa on se, että jos jotain tekee mieli, niin voisi vain kävellä kauppaan lähes koska tahansa ja ostaa mitä haluaa. Nyt, kun ei oo kuukauteen käynyt kaupassa niin sitä ostosten tekemistä on todella tullut ikävä! Ruuista oon kaivannut tosi paljon ruisleipää ja hedelmiä. En oo syönyt täällä mitään muuta hedelmää kuin omenaa, ja kasviksia vieläkin vähemmän. Ainakaan tällä saarella niitä ei vaan juurikaan syödä.

Täällä on ollut myös ikävä saunaa, vaikkei mulla Suomessa oo hirveesti edes tapana saunoa, mutta nyt sekin on ollut monesti mielessä, kun sitä ei ole saatavilla. Siitäkin varmaan herää niin usein lämpimiä ajatuksia saunaa kohtaan, kun niin moni turisti mainitsee saunan kerrottuani olevani suomalainen. Aika usein kun jonkun lenkin tai vaellusretken jälkeen on kastunut ihan litimäräksi, niin sellaisina kertoina olis huippua päästä saunaan! 

Oon myös ikävöinyt ihan hirmuisesti aurinkoa, vaikka ajattelin ennen tänne tulemista ettei se oo niin vakava juttu viettää kesä vähän sateisemmassa ja kylmemmässä paikassa. Mutta nyt, kun lämpötila ei oo kohonnut yhtään tässä kuukauden aikana, enkä oo nähnyt aurinkoa kuin muutamana satunnaisena päivänä, oon alkanut oikeasti ikävöimään KESÄÄ tosi paljon!! Auringonpaiste on niiiin ihana asia, nauttikaa Suomessa siitä, jos sitä sielläkään näkyy! Heinäkuussa tännekin tulee kuulemma oikeasti kesä, joten pääsen määkin siitä silloin nauttimaan. Toivon vaan, että se oikeasti tulee!

Knúkur näytti parastaan

Jihuu, toinen nordjobbari Fanny on vihdoin ja viimein saapunut tänne Ruotsista ja mulla on siis seuraa täällä! Vaikkakin todennäköisesti me tullaan työskentelemään kahdessa vuorossa, eli toinen aamussa ja toinen illassa, niin oon siltikin tosi onnellinen että mulla on kämppis täällä ja omanikäistä seuraa! Ja toisin kuin majatalon asukkaat, Fanny ei viivy täällä vain yhden tai kaksi yötä! Odotan myös edelleen mun ekoja vapaapäiviä, mutta niistäkin, kuten kaikesta muustakin täällä, saan tietää vasta sinä kyseisenä päivänä kun tää vapaapäivä koittaa. Hoah. Oon niin paljon jo ehtinyt suunnitella mun reissuja täällä saarilla, että ois vihdoin kiva päästä toteuttamaankin niitä! Monet täällä käyneet turistit ovat kertoneet matkakokemuksistaan muilla saarilla, ja antaneet mulle kiinnostavia matkakohdesuosituksia!

Vaelsin jälleen Knúkurille tässä yhtenä päivänä, eli Mykinesin korkeimmalle vuorelle. Tällä kertaa ei ollut juuri yhtään pilvistä, joten pääsin näkemään upeat maisemat huippukohdasta. Toisia saaria katsellessa kasvoi myös halu päästä jo tutustumaan Färsaarten muihinkin osiin.
Mulla on nyt muutamilla omilla vaellusretkilläni ollut vähän ongelmia sellaisten mustien, aika isojen lintujen kanssa. En tiedä mistä kiikastaa, että oonko lähellä niiden pesää tai oonko eksynyt muutoin väärälle reviirille, mutta jollain lailla häiritsen heidän elämäänsä. Yhtäkkiä sellainen musta lintu saattaa alkaa kiertelemään hyvin matalalla lähellä mun reittiä ja seuraa mun kulkua, ja sitten jossain vaiheessa se kiihdyttää mua kohti liitäen todella kovaa ja todella lähelle, sitten se kaartaa pois ja tekee saman uudelleen. Siis ihan liioittelematta se käy muutaman kymmenen senttimetrin päässä mun päänupista, ja linnuthan lentää tosi kovaa! Vaikka juoksen niin lujaa kuin ikinä pääsen, ne saavat mut aina kiinni. :( Tai siis se on aina yksi lintu joka mua jahtaa. Nämä tilanteet on oikeasti aiheuttaneet pientä pakokauhua, koska oon ollut yksin ja ympäristö on hyvin kauaskantoisesti pelkkää aukeaa peltoa. Eli jos lintu jonain päivänä hyökkäis mun kimppuun niin mulla ei ois mitään piilo-/pakopaikkaa. :D

Parina päivänä lauttavuorot on taas peruttu, mutta muuten on ollut aika kiireistä ja ihmisiä on myös yöpynyt täällä joka yö, vaikkakin edelleen suurin osa tulee tekemään vain suositun "one day trip." Lisäksi aika paljon tulee isompia ryhmiä, jotka on etukäteen tilanneet esim. lounaan tai pullakahvit. Mun harmikseni nää ryhmät on tähän mennessä aina koostuneet tanskalaisista, joten oon aina saanut kamppailla niiden kielen kanssa. Aluksi koetan kommunikoida heidän kanssaan ruotsiksi, koska jotkut tanskalaiset ymmärtää jopa mun ruotsin ja mää heidän tanskan (tai sitten he vaihtavat mun kanssa ruotsiin, en tiedä). Sitten on niitä tanskalaisia, joiden kanssa edes yksinkertaisten lauseiden vaihto ruotsiksi/tanskaksi ei millään onnistu. Näiden kanssa vaihdan englantiin, mutta usein niillä on silti tapana jatkaa tanskan puhumista, vaikka he näkevät etten tajua MITÄÄN. En tiedä johtuuko tanskaksi jatkaminen siitä, että keskustelun alussa olen puhunut ruotsia, vai siitä että he kokevat olevansa oikeutettuja saamaan Färsaarilla palvelua tanskaksi. :D Mulle on mun työnantajakin sanonut, että puhu jooko englantia tanskalaisille kun ei niiden palvelemisesta tuu muuten yhtikäs mitään. Mutta kun tiedän, että niiden joukossa on ne muutama jotka mun ruotsia ymmärtää ja mää niiden tanskaa (tai ruotsia)!:D Uskon, että tää pieni osuus koostuu sellaisista henkilöistä, jotka osaavat ruotsia ja pystyvät vaihtamaan tanskan ruotsiin...

Tapasin täällä viime viikolla myös ekaa kertaa tän mua majoittavan perheen toisen lapsen, eli hänet joka opiskelee lukiossa (niin, aluksi luulin sitä ammattikouluksi mutta ilmeisesti se muistuttaa hiukan enemmän lukiota) toisella saarella! Hän ei kouluvuotensa aikana juurikaan käy täällä kotisaarellaan, mutta aikoo kuulemma kesänsä viettää täällä. Hänetkin oli mukava vihdoin tavata ja sain ihan hirmuisesti uutta tietoa Färsaarista: koulutuksesta, historiasta, heidän identiteetistään, ajankohtaisista asioista ja mun tänhetkisestä kotisaaresta Mykineksestä! Olipa kiva tavata pitkästä aikaa joku, joka ei kyllästynyt mun uteluihin näiden elämäntyylistä ja Färsaarista ylipäätään. Hän myös kertoi kuuntelevansa runsaasti suomalaista metallimusiikkia. Olipa harmi, kun en osannut nimetä yhtäkään suomalaista metallimusiikkia soittavaa yhtyettä, mutta kyllä sitten tunnistin esim. Children of Bodomin sen mainituksi tultua. Sitten kuulemma sellainen bändi kuin Korpiklaani soittaa hyvää metallimusiikkia, kylläkin suomeksi, mutta se ei kuulemma haittaa kun biisit ovat niin loistavia. Haha, olipa hauska kuulla että suomenkielistä musiikkia kuuntelee joku täällä Färsaarilla, vaikkei osaa kieltä sanaakaan.