Vágar

Vágar
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Faroe Islands. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Faroe Islands. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Siis mitkä Färsaaret?

Vietän tällä hetkellä vapaapäiviäni Färsaarten pohjoissaarilla (eli Norðoyggjar) ja majapaikkani on täällä Klaksvikissa. Muistelen, että viime talven ja kevään aikana, kun kerroin lähteväni Färsaarille, ei melkein kukaan tiennyt saariryhmän sijaintia kartalla. Vieläkin siis varmaan löytyy henkilöitä joilla ei ole hajuakaan missä Färsaaret (The Faroe Islands, lammassaaret) ovat, joten laitoin siksi kuvan Google Mapsista tähän! :D Färsaaret ovat siis kartalla tuo pieni punainen pläntti keskellä Atlantia. Tästä voikin havaita, että oon jo puolivälissä matkalla Islantiin, jonne kuukauden kuluttua suuntaan!



Yllä olevassa Färsaarten kartassa voi nähdä Klaksvikin sijainnin koillisessa. Oon tän yhden täällä viettämäni vuorokauden aikana tykästynyt tähän pikkukaupunkiin! Täällä kohtaavat "kaupunkielämä" (siis Färsaarten mittakaavassa kaupunkielämä, eihän tää siis toki mikään city oo:D) ja kaunis vuoristoinen luonto! Klaksvik on niin kotoisa paikka, että jopa määkin pystyn kuvittelemaan itseni asumassa täällä. En siis oo Färsaarille nyt muuttamassa, mutta että jos olis pakko muuttaa, niin valitsisin Klaksvikin! Tykkäsin myös Nolsoyn saaresta ja se jäi mulle lämpimän ilmapiirinsä ja kotoisan vastaanoton vuoksi positiivisena kokemuksena mieleen, mutta inhoan niin paljon noita lauttamatkoja joita oon täällä joutunut harrastaan, etten vois kuvitella käyttäväni lauttaa päivittäin tai edes viikoittain arkielämässäni. 
Enkä todellakaan pystyis asumaan kauempaa kuin tämän kolme kuukautta tuolla kotisaarellani Mykineksellä. Mykines on tuossa Färsaarten kartalla kaikista läntisin pikkuinen saari! Kuten monet monet turistit, myös mää ihmettelen tosi usein miten ne kymmenen ihmistä pystyvät asumaan siellä vuoden ympäri. Kahdeksan kuukauden ajan siellä ei tosiaan ole ketään muuta kuin ne kymmenen asukasta, eikä ainakaan mun mielestä kovin paljon tekemistäkään. Etenkään talvella. Muistan kun Nordjobbin kautta mua valistettiin saaren eristäytyneisyydestä, mutta oikeastaan vasta nyt lähiaikoina oon ymmärtänyt ihan konkreettisesti mitä saaren eristäytynyt sijainti tarkoittaa. :D

Hassut sarvet:D



Tällä minireissullani oon taas nähnyt lukuisia turisteja, jotka ovat aiemmin olleet Mykineksellä ja nyt reissaavat muilla saarilla. Voi kun tää saariryhmä on niiiin pieni, samat ihmiset pyörii joka paikassa! Mun tarinat alkaa jo vähitellen toistaa itseensä, kun kerron aina vaan turisteista ja tanskalaisista turisteista. Ja väärinymmärryksistä kielen kanssa. Ja siitä kuinka kaikki ihmettelevät mitä joku suomalainen täällä tekee. Mielenkiintoisin uusi tuttavuuteni oli eräs tanskalainen nainen, jolta sain kyydin satamasta Tórshavniin, josta sitten otin bussin määränpääni Klaksvikiin. Hän on naimisissa paikallisen miehen kanssa, ja koko perhe asuu siis nyt Färsaarilla. Mies on kalastaja ja seilaa merillä aina kaksi kuukautta putkeen, kunnes viettää taas kotona jonkin aikaa. Sanoin naiselle, että melkein kaikissa tapaamissani perheissä isä on kalastaja eikä melkein koskaan kotona. Hänen mukaansa 90 % färsaarelaisista miehistä onkin kalastajia, joten ei ihme että määkin on törmännyt tällaisiin perheisiin. En tiiä onko tuo 90 % liitoiteltu luku, mutta hurjalta kuulostaa! Tosin kalastus onkin tärkein elinkeino täällä, joten onhan niitä kalastajiakin pakko löytyä.
Tämä nainen oli (taas yksi tapaus lisää) niin ikään hyvin järkyttyneen oloinen kun kerroin tulevani Suomesta, ja kyseli miten ihmeessä oon eksynyt tänne ja vielä järkyttyneempi hän oli kun kerroin asuvani Mykineksellä. Hän vain huudahti, ettei ole koskaan nähnyt samanlaista paikkaa, joka olisi yhtä BORING kuin Mykines. Yksikin päivä siellä on hänelle liikaa. Hän ei ymmärrä, kuinka kaikki turistit hehkuttavat paikkaa fantastisimmaksi paikaksi Färsaarilla tai jopa maailmassa. Puhuttiinkin sitten, että täytyy oikeasti rakastaa luontoa, merilintuja ja karuja kelejä, jotta pystyy aidosti nauttimaan sellaisesta saaresta.
Sanoin tälle tanskalaisnaiselle myös, etten oo vieläkään ymmärtänyt miksi kaikki ihmettelevät niin kovasti että joku tulee tänne Suomesta kesätöihin, ja kukaan ei ikinä arvaa että olisin suomalainen. Hän vain huokaisi syvään, puisteli päätään ja mutisi "oot niin nuori ja viaton ettet ymmärrä sitä tai montaa muutakaan asiaa vielä pitkään aikaan."
Mää meen huomenna vielä lounaalle tän naisen luokse, niin näen samalla koko muunkin perheen! Parasta kyllä näillä omilla reissuilla on päästä tutustumaan paikallisiin ja heidän elämäntyyliinsä, tällä kertaa tanskalaisfääriläisittäin!



 Jos Nordjobb tai nordjobbkokemukset eri Pohjoismaista kiinnostavat, niin kannattaa käydä lukemassa nordjobbareista kertova artikkeli Arbeitsliv i Norden sivuilla. Linkkasinkin artikkelin jo Facebookiin, mutta tästä se myös löytyy! Artikkelissa on haastateltu mm. Grönlannissa ja Islannissa työskenteleviä nuoria.

 http://www.arbeidslivinorden.org/i-fokus/nordjobb-30-aar/article.2015-06-15.6844416331




 Toivottavasti Färsaaret on alkanut /alkaa kiinnostamaan matkakohteena yhä enemmän myös suomalaisia! Oon harmissani, kun tänne eksyy niin harvoin (ainakin Mykinekselle) suomalaisia, ja siitä syystä oonkin aina ihan superinnoissaan tavatessani jonkun ihka-aidon suomalaisen! Nytkin on kulunut monta viikkoa ettei yhtäkään ole näkynyt mailla halmeilla. :( Suosittelen Färsaaria ihan kaikille, täällä on tosi paljon koettavaa (kuten oon jo varmaaan monta kertaa sanonutkin..) ja vaikka kartalla saariryhmä näyttää tosi pieneltä, niin täällä on hirmu paljon paikkoja, joihin kannattaa tutustua. Upeita vaellusreittejä löytyy lähes jokaiselta saarelta, ja kaikki ovat keskenään erilaisia. Yksi suurimmista asioista, joka on mut yllättänyt, että saaret on niin erilaiset verrattuna kuviin. Mikään kuva tai video, jota katselin ennen tänne tulemistani, ei pystynyt antamaan sellaista käsitystä saarista kuin minkä täällä paikan päällä saa. Mykines on paras esimerkki siitä. Siellä on AIVAN erilaista kuin kuvista voisi päätellä. Tietysti sama juttu kuin jokaisessa matkakohteessa, eli tunnelman aistii vasta paikan päällä!
Söpö lammaspariskunta!


Mää oon alkanut viihtyyn täällä jo tosi hyvin enkä ois tänne saapuessani ikinä voinut uskoa kuinka loistavasti oon tänne kotiutunut. Muistan toukokuussa tänne saapuessani ajatelleeni, että suunta ei tosiaan oo muuta kuin ylöspäin ja "no ei tää oo kuin 3 kk, menee onneks nopee!" Mutta nyt onkin jo hiukan hämmentävää ajatella että enää alle kuukausi jäljellä! :( Toukokuussa työskennellessäni yksin, muistan että raskainta oli se, että kun saarella ei ollut ketään kaveria tai omanikäistä seuraa, niin 1-2 päiväksi saapuvat turistit olivat mun ystäviä ja otin sitten aina tosi raskaasti heidän lähtönsä. Höpötin päivät pitkät heidän kanssaan ja heti kun oli tutustunut paremmin johonkin, niin oli lähdön aika. Sitten oli niin surullista sanoa hyvästit ja tajuta, että ehkäpä en tule näitäkään näkemään enää koskaan. Sitten kun Fanny tuli ja sain työkaverin (josta on nyt tullut yks mun parhaimmista ystävistä!), pystyin muuttamaan turisteihinkin suhtautumista pelkkinä vierailijoina ja asiakkaina. :D Nyt kun oon tottunut tähän reissaamiseen niin voisin ihan hyvin jatkaa vielä jonkin aikaa. En mää varmaan tuolla Mykineksellä jaksais kauempaa kuin 3 kk olla, mutta ulkomailla kylläkin! 



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

The land of "maybe"

Ei mun matkani kotikoloon päättynytkään suunnitellun aikataulun puitteissa, kuten ei täällä oikeastaan mikään mitä on suunnittelut. :D Sain tällä viikolla konkreettisesti kokea, mitä paikallisten viljelemä fraasi "land of maybe" todellisuudessa merkitsee. Sää on (tietystikin) se elementti, joka ennen kulkuneuvojen aikatauluja tai ihmisten omia suunnitelmia määrää ihan kaikesta, ja sen takia minkään päivän menot eivät koskaan ole varmoja ennen kuin kyseinen päivä koittaa. Helikopteri- tai lentokonelennot tai lauttavuorot saatetaan perua vain hetki ennen vuoron lähtöaikaa (koska ilmakin voi vaihdella niin radikaalisti pienen ajan sisällä), joten siksi mistään ei voi olla varma. Sen vuoksi esimerkiksi munkin kotisaarella vastataan AINA turisteille EHKÄ, kun he kyselevät mahdollisuuksista päästä saarelta pois. Ja kuten aiemmin oonkin maininnut, ei auta vaikka kyselisi paikallisten henkilökohtaisia arvoita asiasta, vastaukset ovat aina samat: "ehkä" tai "näemme sen sitten myöhemmin."

Määkin lähdin siis tyytyväisenä kotia kohti keskiviikkona (litimärissä vaatteissa peräkkäisten päivien kaatosateiden vuoksi:/ ) lautalla, ja sää oli Sórvagurista lähdettäessä ihan hyvä, mutta ihan lähellä ennen Mykinesin satamaa jouduimme jäädä odottamaan, koska aallot satamassa olivat niin kovat. Tämä on tapahtunut useita kertoja kun oon ollut töissä ja oon kuullut että lautta on joutunut kääntymään takaisin, mutta se oli ihan KAMALAA olla itse lautan kyydissä! En tiennyt että kärsin niin pahasta meripahoinvoinnista mutta näköjään, ja se oli raskain matkustuskokemus mitä mulla eläessäni on ollut. :D Melkein tunnin odoteltuamme ihan sataman läheisyydessä, jouduimme kääntymään takaisin. Ihmettelen edelleen, kuten niin monta kertaa aiemminkin oon ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei ne ENNEN LÄHTÖÄ tiedä että onko kyseisenä päivänä mahdollisuus päästä satamaan vai ei. En tiedä että onko yhteydenpito saarten välillä heikkoa vai lähtevätkö he vain aina riskillä testaamaan vai muuttuuko ilma oikeasti muutamassa kymmenessä minuutissa niin radikaalisti. 

Mun vapaapäivien pidentyminen oli vain pieni ongelma sen rinnalla, että saarelle jäi taas jumiin yli 30 ihmistä ja kuulemma noin kymmenellä heistä oli seuraavana päivänä lento pois Färsaarilta. Kaikissa turistioppaissa kyllä lukee, että Mykinesille ei kannata tulla loman viimeisinä päivinä, koska täältä voi olla hankalaa päästä pois ja tilanne on tämä aika usein. Mää oon kyllä miettinyt, että ehkä ihmiset ei ota noita ohjeita niin tosissaan, tai siis ne saattaa ajatella koko saaren vain jännittävänä seikkailuna mutteivät välttämättä niin isona uhkana kotiinpääsylle... Mun pikkuisen Mykines-urani aikana täällä on niiiin monesti ollut ihmisiä, jotka ovat panikoineet ehtimisestään kotilennolle. 

Tuona kyseisenä päivänä nämä yli 30 ihmistä olivat siis joutuneet jäämään yöksi saarelle, ja näistä kymmenisellä oli lento seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä kun lautta ei taaskaan päässyt kulkemaan, joutuivat he vuokraamaan helikopterin käyttöönsä ja maksamaan maltaita päästäkseen lentokenttäsaarelle. Eräs porukka ei siltikään ollut ehtinyt aamun varhaiselle lennolleen ja heidät koitettiin järjestää illan lennolle, mutta he missasivat joka tapauksessa Kööpenhaminasta lähtevät vaihtoyhteytensä... Voi surku Mykines minkä teit. :( Toivon todella että kaikki saivat asiansa kuntoon!! 
Mun uus lemppariherkku on tää "nötte"!!!<3 Oi vitsit kuinka hyvä yhdistelmä; tuore sämpylä nötte-levitteellä ja paprikaviipaleilla, naminannaa!! Se taitaa olla vähän kuin maapähkinävoi, mutten oo varma, maistuu myös vähän suklaalle!

Mää vietin kyllä mukavat ylimääräiset kolme vapaapäivää Sorvágurissa, ja sain taas huomata kuinka ihanan ystävällisiä ja auttavaisia nämä ihmiset täällä olivat! Sain majoittua ja syödä heidän luonaan ilmaiseksi ja he näyttivät mulle mielellään paikkoja kylässä. He todella pelastivat mun reissun!! Oon vieläkin onnessani saatuani tutustua niin vilpittömän auttavaisiin paikallisiin. :) Oon myös ollut aika kyllästynyt mun yksipuoliseen ruokavalikoimaan kotisaarella niin nyt tuntui ihan kuin olisin ollut jossain viiden tähden hotellissa, kun sain syödä ihan tavallisia ruokia kuten kanaa ja riisiä, sämpylöitä, banaaneja, salaattia, vihanneksia sekä tietysti noita herkullisia leivänpäällysiä mitä heillä oli. :D

Terveisiä Monalle ja kiitos nähtävyyskierroksesta, takk fyri Mona!<3


Sain Annalta suomiherkkuja, Kouvolan lakritsi -pussin! Oi miten ihanaa!!

En varmaan koskaan kyllästy hehkuttamaan niitä harvinaisia spesiaalipäiviä kun tänne eksyy joku suomalainen!!! Se on oikeasti tosi harvoin kun tänne tulee Suomesta turisteja! Tänään onnekseni mun päiväni pelasti yksi suomalainen turisti ja hänkin oli Anna ja vielä Tampereelta kuten määkin. Ihania sattumia! :D
Taskut tyhjänä kotiin palatessa odotti huikee tippiyllätys kotona!



Miniloman jälkeinen seuraavan aamun kello kuuden herätys sujui suht ongelmitta siihen saakka, kunnes pääsin keittiöön saakka aivot vielä unessa ja bongasin kuusi lampaanpäätä tiskialtaasta. Ihan järkyttävää, ja nämä alkoivat kokkaamaan niitä päitä saman päivän aikana enkä KOSKAAN oo haistanut niin järkyttävää hajua. :D En oo siis nyt perjantaista saakka pystynyt syömään yhtäkään ateriaani sisällä koska siellä haisee niin kamalalta. Oon viettänyt aikani aamusta iltaan joko majatalossa tai pihalla. Tänään on vissiin viimeinen lampaanpää menossa joten toivon mukaan huomenna ei tarvitse nähdä tai haistaa niitä. Näillä oli täällä vieraita eilen ja kaikki kehuivat että nuo lampaanpäät on parasta herkkua mitä täällä voi syödä... Ne on myös sanonut mulle että jonakin päivänä tuun maistamaan valasta ilman että tiedän sen olevan valaanlihaa, mutta ainakaan lampaanpäiden kanssa sama temppu ei onnistu koska siitä hajusta ei voi erehtyä. :D

Reipasta selviytymistä juhannuksesta (täällä sitä ei juhlita) t. anna

Ps. Tälläkin hetkellä majatalossa on eräs pariskunta, joidenka lento Färsaarilta lähtee kello 21 ja lautta täältä Mykinekseltä kello 19, joten jos lautta on aikataulussa, ovat he lentokentällä noin 30-40 minuuttia ennen lentoa. Toivottavasti siis lautta ylipäänsä kulkee ja on aikataulussa, jotta he ehtivät lentokoneeseen. Voi, kunpa he(kään) eivät olisi jättäneet Mykines-vierailuaan viimeiselle päivälle!

torstai 14. toukokuuta 2015

Määränpäänä Mykines

Nyt oon vihdoin päätynyt mun tulevalle kotisaarelle, Mykinesille. Ennen lähtöä ehdin vielä kiertelemään Sorvágurissa, kylässä jonne majoituin ensimmäiseksi yöksi. Nämä neljä ensimmäistä kuvaa ovatkin vielä sieltä. Sorvágur oli mukava, rauhallinen paikka, jossa sijaitsi omakotitalojen lisäksi yksi kirkko, yksi koulu ja yksi kauppa. Ja paljon lampaita joka paikassa. Sää oli loistava koko eilisen päivän (vaikka tuuli onkin hiukan kylmä), joten mulla ei ollut onneksi pelkoa siitä, että lauttavuorot Mykinesille olisi peruttu. Kaikki tapaamani kylän asukkaat olivat niin ihania ja ystävällisiä, että toivonkin pääseväni tutustumaan heihin vielä paremmin, jos kesän aikana pääsen vierailemaan uudelleen Sorvágurissa!




 Lautta, joka kulkee Mykinesin ja Sorvágurin väliä, on kuulemma väliaikainen ja oikea lautta (joka on paljon tilavampi) palaa reitille kesäkuun alussa. Tää meidän lautta ei varmana ollut minkään EU-direktiivin mukainen, mutta eipä täällä onneksi siitä tai EU:n muistakaan velvoitteista tarvitse huolehtia:D Kutsuisin tätä ennemminkin moottoriveneeksi kuin lautaksi. Kyyti oli aika hurjaa, kastuin ihan litimäräksi matkan aikana ja puristin vaan täysiä lautan ainoan seinustan kaidetta. Toisaalta, saatan myös suhtautua vähän dramaattisesti tällaisiin itselle tuntemattomiin kulkuneuvoihin, koska ainut paikallinen joka mun kanssa siellä oli, hengaili kyydissä ihan rauhassa:D


 Tässä siis oon jo perillä Mykinesillä! Kristianshúsin (eli majatalo, jossa tuun työskentelemään) omistaja ehti jo eilen näyttää mulle vähän paikkoja, ja itse asiassa majoitun hänen perheensä kotitalossa. Se oli tosi mukava kuulla, että pääsen asumaan heidän luokseen enkä majataloon, ja pääsen paremmin tutustumaan heidän elämäntyyliinsä. Pariskunnan lisäksi talossa asuvat heidän kaksi lastaan. Tässä yllä olevassa kuvassa on Mykinesin koulu. Tällä hetkellä koulua käy yksi oppilas, joka on itse asiassa minua majoittavan perheen tytär. Tyttö menee joskus tähän kouluun, ja joskus (jos on esimerkiksi koe) lähimmälle saarelle, Vágarille, kouluun. En oikein käsittänyt täysin tätä koulunkäyntiä täällä, mutta siis tytön ei tarvitse aina mennä ollenkaan kouluun, mutta silloin kun hän menee, niin se on joko täällä tai "pääsaarella." Toinen perheen lapsista, joka täyttää 18, käy koulua (mun käsittääkseni ikään kuin ammattikoulua) jossain toisella saarella ja tulee silloin tällöin käymään kotonaan. Hän on lähdössä jossain vaiheessa Islantiin suorittamaan osaa opinnoistaan.


 Tässä yllä näkyy talo, jossa majoitun täällä saarella. Heillä on yläkerrassa tuollainen käytävä (näkyy alla olevassa kuvassa) jonka varrella on muutama koppero jossa on patjoja. Viimeinen koppero oikeassa nurkassa on mun oma! Mulle saatiin mahdutettua kaksi patjaa tuohon koloon, joten mulla on vähän niinkun parisängyn kokoinen tila nukkua! Muutoin täällä talossa on tosi hyvin tilaa ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen elämiseen. :) Oon jo nyt hyvin kotiutunut!



Eilen tapahtui myös tähän mennessä paras kokemani asia täällä Färsaarilla, eli täällä on HEPPOJA!! Jee!! Ja mikä parasta, hevoset (kaksi siis) omistaa tämä perhe, jonka luona majoitun! Lisäksi hevosia vaeltaa villeinä vuorilla, jonne lähdenkin vielä tänä iltana katsomaan, josko löytäisin ne. Näissä kuvissa on ehdottomasti maailman söpöin tapaamani olento, 2 vuotias färsaarelainen hevonen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, tai no hädin tuskin lausuakaan. Hän on niin sympaattinen ja vilpitön!<3 Viime tammikuussa näiden entinen hevonen oli kuollut joutuessaan lumivyöryn mukana pudotukseen rotkoon. :(



 Yllä olevassa kuvassa on Kristianshús Guesthouse, eli työpaikkani! Me ollaan  siellä paikan ylläpitäjän kanssa kahdestaan siihen saakka, kunnes toinen työntekijä Nordjobbin kautta tulee. Hän on ruotsalainen tyttö, ja saapuu kuulemma kesäkuun alussa. Majatalossa on pieni kahvio ja muutama huone yöpymiseen. Käsittääkseni ainakin nyt toukokuussa suurin osa asiakkaista tulee päiväreissulle Mykinesille, mutta jokunen saattaa yöpyäkin. Täksi viikonlopuksi majatalo tulee täyteen.

Tänään oli eka työpäivä! Työtehtäviin kuuluu siis aika lailla normaalit kahvilan työt: ruuanlaitto, leipominen, tarjoilu, siivoaminen yms. Tuotteita ei oo kovinkaan paljon, joten homma on aika yksinkertaista eikä opeteltavaa oo mitenkään ylitsepääsemättömän paljon:D Mun suurin haasteeni liittyy sekä fäärin että tanskan kieliin, joita aion nyt alkaa opetella! Kaikki toki ymmärtää englantia, mutta monet myös olettaa, että ymmärrän tanskaa edes auttavasti... Ja kaikki reseptit on fäärin tai tanskan kielellä, enkä todellakaan pärjää ilman reseptejä:D Asiakkaita oli yllättävän paljon, sillä en todellakaan ollut varautunut sellaiseen väenpaljouteen noin pienessä paikassa, joten sain kyllä tuntea kiireen heti ekana päivänä. Kuulemma kesää kohti mentäessä kiire ja ihmismäärä vain lisääntyy.

Sain palautetta mun ekasta työpäivästä: "Anna, muuten kaikki menee aika hyvin, mutta älä juttele liikaa asiakkaille." Se kuulemma hidastaa työntekoa ja jotkut saattaa kyllästyä odottamaan, ja saatan kuulemma itse väsyä tuohon työhön yllättävän nopeasti, jos höpötän samoja tarinoita asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. Mää kyllä muistelen, että oon kuullut myös Mäkkärissä aika ajoin samoja neuvoja:D


Määhän olin henkisesti hyvin varautunut tulemaan maailman yksinäisimpään kolkkaan, keskelle ei-mitään, saarelle joka on totaalisen eristäytynyt muusta maailmasta. Myös Nordjobbin yhteyshenkilöt varoittivat mua saaren eristäytyneisyydestä. Voi, kuinka väärässä olinkaan!:D Täällä on oikeesti kaikki mitä ihminen vaan tarvitsee. Tää perhekin oli kovin yllättynyt siitä, millainen mielikuva mulla oli ollut tästä paikasta. Siis fyysiseltä sijainniltaan tää saari toki on eristäytynyt (kuten koko Färsaaretkin), ja on totta että voi kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei täältä pääse pois, mutta ei täältä paikallisten tarvitsekaan päästä usein pois. Täällä on sähkö ja vesi (no joo, tietysti...) ja internetyhteydet ja paljon ruokaa!! Joten ei haittaa, vaikkei ruokatilaukset saapuisikaan perille kovin usein. Kuten arvata saattaa, nämä syövät paljon lampaanlihaa ja kalaa.

En oo hirveesti elämäni aikana tutustunut eri lintulajeihin enkä oo tiennyt esimerkiksi lunneista oikeastaan yhtään mitään, en oo edes ajatellut niitä olevan olemassa. Täällä ei paljon muuta olekaan kuin lintuja, joten ne alkaa varmaan tulemaan tutuksi tässä matkan varrella:D Lähes kaikki ihmiset ketä oon tavannut, on kysellyt "joko oot nähnyt lunneja" tai "kai tiedät mistä löydät lunneja" joten tässä alkaa tietämättömällekin kasvaa ihan aito halu löytää niitä lunneja! En ois ikinä uskonu itsestäni että mikään lintulaji vois koskaan kiinnostaa mua, mutta jos kaikkia muitakin kiinnostaa lunnit, niin kyllä muakin sitten!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kohteessa!

Jee perillä ollaan!! Yövyin ensimmäisen yöni pienessä hostellissa Vágarissa, samassa paikassa jossa lentokenttä sijaitsee. Vágar on noin 3000 asukkaan saari, jossa on muutama kylä ja yhdessä kylässä mää asustelen nyt tän vuorokauden. Täällä on myös satama, josta lähtee lautta Mykinesiin eli mun lopulliseen määränpäähän. Sinne kulkee myös helikopteri, joka harmillisesti oli täynnä tälle päivälle, joten en saa ainakaan vielä kokea helikopterikyytiä:(


 Heti lentokoneesta ulos astuttuani tajusin, että mulla on aivan liian vähän vaatetta päällä. Kylmä viima yhdistettynä pistävään tihkusateeseen meinasivat saada epätoivon aikaiseksi, kun hostellille oli matkaa 3 km ja painavien matkalaukkujen raahaaminen oli jo muutenkin vienyt kaiken energian mennessään. Siinä tallustellessa vuorta alaspäin, onnekseni yksi kylän asukas ystävällisesti poimi mut kyytiin ja vei hostellille saakka! Mulle kävi mielettömän hyvä säkä, kun ensimmäinen tapaamani färsaarelainen oli noin avulias! Hän tietysti tunsi hostellin omistajan, kuten täällä kylässä kaikki toisensa, ja muutenkin mulla tuli jo lentokoneessa sellainen olo että lentoemännät tunsi henkilökohtaisesti jokaisen matkustajan ja matkustajat toisensa:D


 Tänään olikin jo hieno ilma, aurinkokin pilkahteli eikä eilisistä järkyttävistä tuulenpuuskista ollut tietoakaan! Eilen lentokentältä kävellessä törmäsin villeinä vuorella laiduntaviin lampaisiin, joita sitten tänä aamuna lähdin tähystämään. Hostellin omistaja ei oikein käsittänyt mun innostusta noita lampaita kohtaan, koska täällä kaikki vihaa niitä kun ne syö kuulemma kaikki kasvit ja tukkii autotiet. Hän arveli, että Mykinesillä määkin tuun kyllästymään lampaisiin sekä myös lintuihin.




 Kaikki tähän mennessä tapaamani henkilöt (sekä paikalliset että myös eräät turistit Ruotsista ja Norjasta, jotka majailivat hostellissa) ovat maininneet vihaavansa säätä ja varoittaneet mua siitä, että sää voi vaihdella todella radikaalisti pienessäkin ajassa. Viime viikolla täällä oli niin kova lumimyräkkä, että koko lentokenttä oli suljettu usean päivän ajaksi. Mulle näytettiinkin kuvia valtavista lumikinoksista kentällä ja katuen varsilla. Myös mun saapumista edeltävänä päivänä oli vielä satanut lunta sen verran, ettei lentoja tullut. Eli tosi hyvä säkä että saavuin juuri eilen! Mykinesin kulkuyhteyksien kanssa on myös aina hiukan arpomista, koska lautta- tai helikopterireitin käytettävyys tiedetään vasta juuri ennen vuoron lähtöä. Mun on tarkoitus lähteä lautalla tänään, ja toistaiseksi aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, joten uskon pääseväni kyytiin! Hassua, että tänään sää on niin erilainen verrattuna eiliseen, mutta toisaalta eipä Suomessakaan voi ihan sokeasti luottaa sääennusteisiin, eli ei mun nyt niin yllättynyt pitäis olla.

Elisabet, hostellin omistaja, kertoi myös että mikäli Färsaarilta halutaan matkustaa muualle maailmaan, on paikallisilla tapana matkustaa Kööpenhaminaan 2-3 päivää ennen vaihtoyhteyden lähtöä, jotta he varmasti pääsevät määränpäähänsä. Siinä on jätetty vähän varaa siihen, ettei jonain päivänä Färsaarilta pääsekään lähtemään:D

Tervetuloa Sorvágurin kylään! Tässä kuvassa näkyvä kaikista taaimmaisin saari on Mykines, jonne tänään lähden! Internetissä http://mykines.info/indexgb.htm on tietoa Mykinesistä, joten uskon tietäväni ainakin jotenkuten millainen paikka mua odottaa!