Aika jättää Färsaaret ja Nordjobb-kesä!

Niiiin haikeeta jättää Färsaaret taakse! En ois tänne tullessani todellakaan uskonut että lähtö tulis olemaan näin surullista tai että aika tuntuu menneen näin nopeesti. Tuntuu ihan siltä, että just oon tullut tänne!! Silloin toukokuussa tänne saapuessani en ois ikimaailmassa uskonut että aika tulis kulumaan näin nopsaa tai että jäähyväisten sanominen olis näin haikeeta! Onneks tästä kesästä jää uskomattoman huikeita muistoja ja sekä ihmiset että Färsaaret on aina tallella, joten nyt katse tulevaisuuteen. Kukaan, joka joutui kuuntelemaan mun kuulumisia toukokuussa, ei varmaan edes usko että oon viihtynyt täällä näin hyvin ja että tunnen olevani kotona täällä. Suomeen palatessa koko kesä saarella tuntuukin mulle varmaan ihan unelta.

Mykines

Videoista tai kuvista ei voi lähellekään kuvitella, millaista Mykinesin saarella todellisuudessa on. Muistan kun mua talvella varoitettiin saaren eristyneisyydestä, mutta oikeesti sitäkään ei voi tajuta tai edes sanoin kuvailla mitä se eristyneisyys tarkoittaa. Itsekin tajusin todellisuuden vasta viikkoja saarella vietettyäni. Ennen kuin olin sopeutunut saarelle ja kehittänyt omat rutiinit siellä, mulle oli tosi ärsyttävää se kun ei päässyt melkein koskaan lähtemään sieltä minnekään ja jos alkoi tuntumaan siltä, että samat kylää ympäröivät vuoret "kaatuvat päälle", ei voinut lähteä minnekään. Sitten kun samojen ruohokattojen ja vuorien näkemiseen tottui, niin ei siihen enää jaksanut kiinnittää edes huomiota. Onneksi saari tosiaan on niin suosittu turistikohde. Muutoin siellä ei tosiaan olisi minkäänlaista elämää, enkä tosiaan tähänkään päivään mennessä oo keksinyt että mitä ihmiset (seuraavana talvena kahdeksan asukkia) siellä talvisin todella tekevät!!

Sää on määräävä tekijä ihan kaikessa ja koko kesän elimme ihan säiden armoilla. Tiesin oikeastaan senkin etukäteen, että laiva tai helikopteri saatetaan peruuttaa just ennen lähtöä tai paatti saattaa kääntyä takaisin lähtöpaikkaansa kesken matkan myrskyn yllättäessä.  (Niin kävi tosiaan monesti.) Tästä huolimatta, en pystynyt ymmärtämään kuinka äärimmäisiä sääolosuhteet ovat ja kuinka nopeasti ne voivat muuttua. Yhden tunnin sisällä sää voi muuttua ihan minkälaiseksi tahansa, eikä aamulla herätessä oo käytännössä aavistustakaan mikä on päivän sää. Ja ihan kaikista suurin yllätys koko kesästä ja Färsaarista on se, kuinka paljon sään vaihtelevaisuus ja sen armoilla eläminen vaikuttavat ihan yleiseen elämäntyyliin ja suunnittelemiseen. Siis säällä on selvästi vaikutus myös sellaisiin asioihin, mitkä eivät ole edes riippuvaisia säätilasta. Mykineksellä saattaa toki vallita ihan omanlaisensa, speasiaali elämäntyyli, joka on varmastikin radikaalimpi kuin muualla Färsaarilla. Mistään ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään, mitään ei suunnitella, mikään ei ole kenenkään vastuulla eikä kukaan ota mistään vastuuta, asioita ei hoideta loppuun saakka ja mihinkään ei valmistauduta etukäteen. "Tänään ei kannata tehdä mitään, minkä voi tehdä huomennakin." Kiireisessä majatalossa työskentelevän työntekijän näkökulmasta suunnittelemattomuus ei todellakaan oo toimiva vaihtoehto ja informaation puute ja hetkessä eläminen vaatii itseltä aika paljon enemmän sekä kärsivällisyyttä että asennetta. Meille kahdelle työntekijälle toi "ei huolta huomisesta" tyylinen asiakaspalvelu ja kahvilan pyörittäminen ei sopinut, joten me pyrimme kehittämään niin paljon omia työskentelytapoja kuin mahdollista.

Työskentely majatalossa yllätti mut muutenkin ihan kaikin puolin. En olis koskaan uskonut, että kaukaisella, yksinäisellä saarella sijaitseva pikkuruinen mökkerö jota guesthouse nimellä kutsutaan, olis mun elämän KIIREISIN työpaikka, ylitse minkään hotellin tai ravintolan, jossa oon ollut töissä. Työntekijöitä oli koko kesän aivan liian vähän, joten siksi yhdelle ihmiselle kasaantui niin paljon hommaa ja kaikki asiakkaatkin varmasti näkivät kuinka järjetöntä on että ainoastaan yksi ihminen työskentelee majatalossa kerrallaan. Mykines todella on järjettömän suosittu turistikohde, mitä en olis arvannut vielä viime talvena Suomessa. :D Minkäänlaista kilpailua saarellahan ei tosiaan ole, kun majatalo on ainut paikka mistä voi mitään ostaa. Siitäkin huolimatta, asiat voisi tehdä vieläkin paremmin ja tarjota entistä parempaa majoituspalvelua, ja saada tietysti vieläkin enemmän asiakkaita ja tuloja. Tällaiset asiat ja paljon muuta me tajuttiin Fannyn kanssa hyvin (kaukaa näkee lähelle:D), mutta ehkäpä henkilöt, jotka eivät ole nähneet millaista liiketoiminta on saaren ulkopuolella, eivät osaa ajatella kovin kauaskantoisesti tai "kaikki vaikuttaa kaikkeen" tyylisesti.

Tiesin myös etukäteen, että joudun viimeistään tässä vaiheessa elämää pärjäämään ruotsin taidoillani oman onneni nojassa ja työ majatalossa on lähes pelkästään asiakaspalvelutyötä. En olis silti koskaan uskonut, kuinka paljon haasteita ruotsi ja muut pohjoismaiset kielet toivat tullessaan ja kuinka hidas mun tie oli oppia pärjäämään edes yksinkertaisissa arkipäivän tilanteissa ruotsiksi. "Asiakaspalvelutyön" määrittelin lähinnä kahvin ja pullan myymiseksi, rahastamiseksi ja tarjoiluksi. Totuus oli toinen ja todellisuus iski kovaa vasten kasvoja hyvin nopeasti työt aloitettuani. Asiakkaat tulivat tosiaan sille saarelle kokemaan seikkailun ja he halusivat pikkuruisessa majatalossa vierailun liittyvän osaksi tätä seikkailua. Lähes kaikkia asiakkaita kiinnosti elämä saarella: he kysyivät luonnosta, eläimistä, saaren asukkaista, Färsaarista ylipäätään, vaellusreiteistä, ruohokatoista, majatalosta ja esim. ruuanlaittoresepteistä. Heitä kiinnosti, miksi kaksi nuorta tyttöä Suomesta ja Ruotsista ovat vapaaehtoisesti saarella ja ollaanko me viihdytty, mitä me tehdään vapaa-ajalla ja minkä ihmeen "projektin" kautta me ollaan tänne päädytty. He olivat kiinnostuneita myös elämästämme kotimaassamme. Multa kysyttiin mun opiskeluista, Suomen koulutusjärjestelmästä, suomen kielestä, eurosta, EU:sta, mun hassusta tavasta puhua ruotsia (ei, en yritä tahallani näytellä muumia...), mun perheestä tai vaikkapa siitä miten kesä Färsaarilla vaikuttaa mun tulevaisuudensuunnitelmiin. Monet asiakkaat kertoivat myös hyvin mielellään omista nuoruuden työkokemuksistaan ulkomailla, omista reissuistaan, heidän kommelluksistaan Färsaarilla tai jos joku tiesi jonkun paikan tai faktan Suomesta, niin juttua riitti. Perinteisten "mitä sääennuste kertoo?" tai "missä niitä lunneja voi nähdä?" kysymysten lisäksi me ollaan keskusteltu asiakkaiden kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Me ollaan tosiaan useasti naurettu sille, ettei oltais arvattu työskentelevämme majatalossa ikään kuin samanaikaisesti kokkina, tarjoilijana, psykologina, turistioppaana, siivoojana, sääennustajana, pankkivirkailijana, kieltenopettajana, baarimikkona, olut-/viinimaistattelijana tai -suosittelijana, yövahtina, eläintenhoitajana ja ensiapupisteenä. Tältä se välillä on tuntunut:D Ja etenkin mun kohdalla keskustelut esim. tanskalaisten kanssa on ollut tosi työläitä, kun on NIIIIN vaikea ymmärtää mistä on kyse. Jokainen tanskaa kuunnellut voi varmasti ymmärtää, ettei siitä kielestä ota oikeesti selvää. Siis koko kieli aivan omaa luokkaansa, huhhuh.

Kunpa voisin jotenkin kiittää kaikkia Kristianshúsissa vierailleita ympäri maailmaa saapuneita turisteja, jotka ovat olleet tekemässä mun kesästä ikimuistoista! Tuun lämmöllä muistelemaan jokaista päivää, jolloin paatti on päässyt satamaan saakka ja tuonut mukanaan lastillisen uusia ihmisiä. :) Oli myös aina yhtä ihanaa kuulla, kuinka meidän fiskasoppaa ja omenapiirakkaa kehuttiin niin kovasti!! Ja kaikista niistä lukuisista kieliongelmista huolimatta (tai niistä johtuen), on tanskalaisilla aina erityinen paikka sydämessä. :D

TAKK FYRI, min sommarfamilj: Katrina, Esbern, Ronja och Hans Meinhard. Skönt att jag fick bo hemma hos er hela sommaren. <3 Många olika upplevelser och överraskningar nästan varje dag, största av dem var absolut de fårhuvuden. Ska aldrig glömma.
Ni var så trevliga, tack ska ni ha!!
Jag har också fått bo hos många andra vänliga familjer här på Färöarna. Tack Sari, Sunnuva, Randi, Helena och ni alla nordjobbare som arbetade i Tórshavn. Ta gärna kontakt med mig om ni kommer besöka Finland i framtiden!

Och största tack till min kära vän (som en syster) från Sverige! Jag skulle inte ha lärt mig svenska (eller andra nordiska språk) utan Fanny som jag har arbetat hela sommaren med. Vi har haft otroligt roliga tiden här tillsammans. Jag kommer sakna alla kväller när vi har bara SKRATTAT utan att kunna sluta.
Jag vet att jag har fortfarande många problem med ordföljd och grammatik samt jag måste berättä allt jätte enkelt. Trots att dessa problem har jag lärt mig så mycket med Fanny!

TACK, Fanny! Jag kommer aldrig förstå hur du har orkat hjälpa mig med svenska alltid med gott tålamod. Även om jag har brukat hela tiden fråga dig något, har du aldrig blivit trött på att svara. Jag är jätte glad att vi har blivit så goda vänner här. Jag ska sakna dig!! :)

Kiitos, Färsaaret. Jollain tosi kummallisella tavalla tää kesä on ollut mun elämän paras kesä. Anna från Finland palaa tänne vielä takaisin. Siihen saakka, heippa!

Huippuja uusia tuttavia

Klaksvik

Tää viikko on ollut samalla yks ihanimmista ja yks kamalimmista viikoista täällä saarella. Kamalaa siksi, että tuolla majatalossa on ihan järkyttävä kiire aamusta myöhäiseen iltaan ja päivittäin on saapunut monella lauttavuorolla satoja turisteja päiväreissulle tai pariksi yöksi. En tosiaan tajua, miten täällä voi omistajan lisäksi olla ainoastaan kaksi työntekijää, sillä hommaa kyllä riittäisi useammallekin!! Lisäksi kesätalojen asukkaat on rantautuneet tänne sankoin joukoin nyt heinäkuussa, joten saarella tosiaan on nyt vilinää. :) Kivaa kyllä että täällä on nyt elämää ja ihmisiä joka puolella, vaikka välillä vähän nakertaa olla tuolla töissä kellon ympäri. Toki siis sesonkiaikana on kiirettä ja oon aina työskennellyt kiireisissä paikoissa, kuten hotellit ja ravintolat, mutta niissä on ollut muitakin työntekijöitä joten kenenkään ei tarvii viikkotolkulla työskennellä yksin aamusta iltaan. :D Täällä ei koskaan tiedä  "normipituisen" työpäivän jälkeen, että jatkuuko vuoro vielä kaks vai kuus tuntia.

Vaikka kiirettä ja hommia riittää, niin ihanan tästäkin viikosta on tehneet jälleen kaikki mielenkiintoiset vieraat ympäri Eurooppaa! Oon saanut mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia mm. Ranskasta, Italiasta, Sveitsistä ja Belgiasta, ja he ovat kaikki niin ihanan ystävällisiä ja heillä on mahtavia tarinoita kerrottavanaan. Muistan, kun keväällä ajattelin että tänne saarelle tulee ainoastaan lintubongareita, mutta heidän lisäkseen tänne kyllä eksyy ihan kaikensorttista porukkaa. Tää paikka on toki näkemisen arvoinen ja täydellinen kohde jos tykkää esim. vaeltaa. Lisäksi, tällä hetkellä joissain maissa Euroopassa on lähes 40 astetta lämmintä ja yötkin niin kuumia ettei pysty edes nukkumaan, joten ihmiset saapuvat näistä maista todella onnessaan tänne viileyteen!
Oli taas hauska kuulla eräältä ranskalaiselta, että hänen ja ystäviensä keskuudessa suomalainen Korpiklaani -bändi on tosi suosittu, samainen bändi josta toi majatalon omistajan poikakin on (ja eräs tanskalainen turisti myös) maininnut! En oo koskaan aiemmin kuullut kyseisestä yhtyeestä, mutta hassua että täällä Färsaarilla se on mainittu näinkin monta kertaa. :D Huippua!
Tänne eksyy myös ihan hirveästi lapsiperheitä, mitä ihmettelen, koska noi vaellusreitit on mun mielestä raskaita aikuisellekin. Ja vaikka vuorella kulkevan polun vieressä kulkee köydenpätkä, joka estää jyrkän tiputuksen mereen, on naru sen verran korkealla että noiden pikkulasten ei tarvi ees kumartua alittaakseen sen. :D Ja täällä kylässä on vain muutama sata metri sellaista tietä, jota voi kulkea lastenvaunujen kanssa, joten niiden kanssa matkustavat saapuvat sitten istuskelemaan kuus tuntia keskellä kylää (eli sisällä majatalossa). Oon monta kertaa miettinyt, että ei toi ainakaan mun käsitys oo "lomasta". Muutamilta vanhemmilta oon ihan mielenkiinnosta kysynytkin, että miten he ovat valinneet tällaisen matkakohteen pikkulasten kanssa, mutta kuulemma lapset tykkäävät enemmän vaeltamisesta kuin huvipuistoista tai hiekkarannoista. No joo, han hyvä varmaan totuttaa heidät pienestä pitäen erilaisiin aktiviteetteihin!

Tanskalainen perinnekakku jonka Anja oli leiponut ruisleivästä!

Takk fyri, Anja och alla dina underbara barn! Det var väldigt skönt att besöka hemma hos er. Säkert en av mina trevligaste dagar här på Färöarna. Hoppas ni har fin resa i Danmark. :) Kanske nästa gång vi träffas är i Finland. "Kanske",  som vanligt, haha! (Dessutom, denna kaka var DEJLIG!!!)

Kuvassa siis Anja, tanskalainen nainen jonka perheen luona vierailin viime viikolla. Hänellä on fääriläinen mies, ja he asuvat kaikki Färsaarilla. Ihania ja vieraanvaraisia paikallisia!!<3 Heillä oli tosi mukavat lapset myös, ja heidän 10-vuotias tyttärensä Laura on koululuokkansa kanssa kuvannut musiikkivideon Sórvagurissa, joka on siis lähimpänä lentokenttää ja satamaa, josta lautta tännekin kulkee. Heidän koko luokkansa laulaa fäärin kielellä siinä musiikkivideossa, tosi söpö video. :D Tässä on siis linkki siihen videoon, jonka he ovat kuvanneet ja videossa lapset seilaavat samalla paatilla, joka tulee tänne Mykinekselle. Tuttuja maisemia siis! https://www.youtube.com/watch?v=i0eKfopr1z4

Viikon kestäneen tiskaamisen jälkeen majataloon todella tilattiin tiskikone, ja se saapuikin sitten muutaman päivän kuluttua lautalla. En tajua, miksei sitä voitu lähettää helikopterilla niin se ois saapunut suoraan pääkaupungista nopeammin, mutta nyt kaikki kuljetukset vei aikaa. Musta tuntuu että nää kuljetukset menee ihan hassusti täällä, tai siis aikataulut sekä valinta helikopterin tai lautan välillä on toisinaan outoja. Kaippa helikopteri sitten on sen verran kalliimpi, ettei sitä haluta käyttää. Mutta esimerkiksi saaren hevoset on kuljetettu tänne helikopterilla, mitä en ois heti arvannut. :D On se toki parempi kuin 45 minuutin lauttamatka, mutta ei se ainakaan toi pikkuruinen matkustajahelikopteri voi olla joka niitä heppoja on kuljettanut. 

Toi astianpesukone tosiaan seisoi melkein kaks vuorokautta putkeen tossa tiellä ulkona sateessa. En ois arvannut että monen tuhannen kruunun uusi kone ja erittäin kaivattu sellainen, jätettäisiin oman onnensa nojaan keskelle kaatosadetta! "Ehkä joku sen jossain vaiheessa hoitaa. Ehkä." Niin, ehkäpä ehkäpä!

Mun vuorilta löytämäni lampaanvilla lähtee mukaan Finlandiaan!!<3

Jihuu, mulle kävi tuuri täällä yhtenä päivänä kun löysin melkein kokonaisen lampaanvillan tuolta vuorelta! En tiiä, miten voisin säilyttää sitä hyödyllisimmällä tavalla. Enkä tosiaan tiiä, mitä aion sen kanssa tulevaisuudessa tehdä, mutta otan sen mukaan kotiin!
Voi poloiset karitsat jotka syntyi nyt keväällä, niillä on enää pari kuukautta elinaikaa jäljellä. :(
Voih, täällä ne näyttää elävän niin onnellista elämää lajitovereidensa kanssa!

Vilda häster!!!<3

Mykines

Tässä alla näkyy vielä kolme kiveä, jotka tytöt ovat maalanneet! Mun mielestä noi on niin ihanan näköisiä! Ronja ja hänen kaverinsa on maalanneet ne. Ronja on siis majatalon omistajan tytär, ja heidän luonaan siis asustelen täällä. Vaikka hän asuu täällä saarella ainoana lapsena, on nyt kesän aikana täällä ravannut ihan hirveästi hänen kavereitaan muilta saarilta. En oikeestaan ees tajuu miten hänellä on niin paljon kavereita, mutta täällä kyllä tuntuu siltä että kaikki tuntee toisensa, joten sinänsä ei ihme. Ronja ja hänen kaverit on ihania, mulla tulee varmasti hirmu ikävä heitä täältä lähtiessäni! Toivottavasti heilläkin mua edes hitusen, vaikka välillä he varmaan ihmettelevät mun kaikkia hölmöjä kysymyksiä joita jatkuvasti esitän. PLUS että ne on kaikki tosi nättejä tyttöjä, oon sanonutkin että jos ei meinaa Färsaarten miestarjonta tulevaisuudessa riittää (valinnanvaraahan ei tosiaan hirveesti oo:D) niin tervetuloa  katsastamaan Suomen repertuaari!

Lisää kuvateksti

Ihana työ ja ihanat asiakkaat

Majatalo Kristianshús, jossa siis työskentelen täällä, on kotisaaremme ainut paikka, josta voi ostaa jotain. Täällä ei siis ole mitään muuta kauppaa tai ravintolaa tai muutakaan rakennusta, josta voisi saada palvelua. Omakotitalojen lisäksi kylässä sijaitsee siis ainoastaan tämä majatalo, kirkko ja koulu, jota käy tällä hetkellä yksi oppilas. Hänellä alkaa ensi vuonna peruskoulun yhdeksäs eli viimeinen luokka, joten en tiedä lakkaako toiminta koulussa sitten kokonaan vai vain väliaikaisesti. Koska muuta ostospaikkaa ei ole kuin majatalo, ollaan me työntekijät siellä asiakkaita varten kaikenlaisissa tapauksissa. Pääosin työtehtävät ovat sellaisia kahvilan hommia kuten ruuanlaittoa, asiakaspalvelua ja siivoamista. Oonkin varmaan jo moneen kertaan maininnut että kiirettä pitää, ja se korostuu koko ajan enemmän ja enemmän kun lautta on joka päivä täynnä turisteja ja kaikki heistä vierailevat tuolla saaren ainoassa kahvilassa.

Välillä musta kyllä tuntuu, että ihmiset pitävät paikkaa yleisenä matkatoimistona/pankkina ja meitä turistioppaina. Ihmiset kyselevät välillä ihmeellisiä asioita, joskus itsestäänselvyyksiä ja joskus jotain sellaista jota en oo itse koskaan tullut edes ajatelleeksi. Toisaalta kaikki tietysti aluksi olettavat, että myös mää ja Fanny ollaan tän saaren ympärivuotisia asukkaita, jolloin me voisimme tietääkin vähän perusteellisemmin asioista täällä. Välillä mulla on (tässäkin asiassa...) jälleen väärinymmärryksiä kielen kanssa, kun tanskalaiset alkavat höpöttämään jostain ihan ihme asioista ja luulen ymmärtäväni ja vastaavani vielä asian ytimeen, mutta todellisuudessa näin ei todellakaan aina ole.
Joku on joskus selittänyt mulle siitä, kuinka mielenkiintoisella tavalla Färsaarilla rakennetaan talot ja oon ollut ihan mukana keskustelussa vaikken osaa nimetä yhtäkään talonrakentamiseen käytettävää materiaalia. Lopuksi hän antoi mulle kynän ja paperia ja pyysi mua piirtämään jonkun Suomessa rakentamiseen liittyvän jutun (en vieläkään ymmärrä mitä). Olin ihan hämilläni että oonko mää todella sanonut jotain siihen suuntaan viittavaa että oon tietoinen saati edes kiinnostunut siitä miten Suomessa talot eroaa Färsaarten tai Tanskan taloista. Oon myös välillä saanut tanskalaisilta puhelinnumeroita joihinkin ihan ihme paikkoihin, kuten ravintoloihin tai museoihin, ja siis ihan kiva muuten mutta oon aina yhtä hämilläni googletellessani paikkoja että "jaaaaa tästäkö me aiemmin tänään puoli tuntia puhuttiin!"
Sitten välillä he kertovat jotain paikkoja, joissa he Suomessa ovat käyneet enkä oo ikinä kuullutkaan kyseisistä paikoista. En tiedä lausuvatko he ne paikat todella hassusti vai enkö tosiaan tiedä kyseisiä paikkakuntia Suomessa olevan olemassakaan, mutta noloa kun he innoisaan kertovat reissusta enkä suomalaisena edes tiedä niitä. Uskon että paikannimet on vaikea muistaa tai lausua, sillä esimerkiksi Pieksämäki, Sodankylä tai Lappeenranta voivat olla hankalia muistaa oikein, kuten oon täällä huomannut!

Välillä ihmiset kyselevät meiltä vaihtovaatteita kastuneiden tilalle tai apua korjata lastenrattaat. Ihmettelen välillä että näytänkö oikeesti siltä että mulla on aavistustakaan jostain vaunujen korjaamisesta.
Juuri pari päivää sitten amerikkalaiset olivat aivan ihmeissään siitä, ettei majatalossa pysty maksamaan kortilla eikä euroilla eikä DOLLAREILLA?!? Siis ei, ei Färsaarilla voi maksaa dollareilla. :D Heillä olisi ollut vaikka mitä muuta muttei kruunuja. Outoa, sillä he kertoivat menevänsä myös muihin Pohjoismaihin ja lähes kaikkialla käytetään kruunuja, paitsi Suomessa.

Sää on varmasti yleisin asia mitä meiltä kysellään, ja periaatteessa ymmärrän sen valtavan hyvin koska alussa määkin aina kyselin siitä. Mutta ei me todellakaan tiedetä säätä tai sitä, miksei se juuri tänään ole sellainen kuin säätiedotteessa luvattiin. Eikä me tiedetä miksi se on muuttunut, milloin se muuttuu seuraavan kerran tai voiko tuuli yltyä vielä lisää. Ja tällaisia meiltä silti kysytään päivittäin. Sää ei ole oikeastaan koskaan sellainen kuin sääennusteessa on sanottu, joten sen takia ainakaan tämän saaren asukkaat eivät ennustuksia seuraa eivätkä heitä ilmaan edes henkilökohtaisia arvioitaan asiasta. Eikä mulla todellakaan oo hajuakaan pystyykö lautta tai helikopteri kulkemaan tänään tai seuraavana päivänä, ja omien havaintoni perusteella ei muutkaan siitä tällä saarella koskaan tiedä. :D "Ehkä." "Näemme sen kohta."

Yllättävän monella turistilla on tarve kertoa, että heillä tulee musta mieleen jokin tietty kirja tai elokuva. Ja siis "monella" siinä mielessä, että täällä tän kesän aikana mulle on tultu sanomaan tuolla tavalla useammin kuin koko menneen elämäni aikana. Hassuinta on se, että vaikka olisi kuinka kiire ja ihmiset näkevät että mulla voi olla kymmenen tilausta odottamassa vuoroaan, niin he kokevat silti tarpeelliseksi mainita jostain kirjasta, josta mulla ei yleensä ole hajuakaan eikä ainakaan aikaa jäädä pohtimaan, josko tietäisin suomeksi käännetyn version. Oon myös kattonut elokuvia elämässäni niiiiin vähän etten oo tiennyt yhtäkään mitä mulle täällä on mainittu. No joo, mutta oon tosi otettu tietysti, oli teos mikä hyvänsä. :D

Yhtenä iltapäivänä tällä viikolla oli erityisen paljon porukkaa tuolla pikku mökkerössä ja mää tietysti taas yksin siellä töissä ja kaikki ihmiset ilmestyvät samaan aikaan paikalle ihmeellisten tarinoidensa kanssa. Sitten eräs ranskalainen vanhempi naishenkilö ilmestyi ovesta sisään aivan valtavan lampaanvillan kanssa. Se nainen oli vielä niin pienikokoinen että lampaanvilla oli varmaan puolet hänen koostaan ja peitti hänet taakseen, joten näytti siltä kuin oviaukosta olisi ilmestynyt pelkkä sotkuinen lampaanvillamytty. Yhtäkkiä hälinä hiljeni ja kaikki asiakkaat purskahtivat nauruun, kun tajusivat naisen raahanneen sen vuorilta alas monta kilometria löydettyään sen jostain maasta. Hän selitti aivan innoissaan hennolla äänellä, kuinka on aina haaveillut kokonaisesta lampaanvillasta ja kyseli onko sellaisen mukaan ottaminen sallittua. Mistähän mää senkin voisin tietää, mutta en nyt keksi mitään syytä miksi se olis kiellettyäkään! Noista lampaistakin kysellään ihan hirveesti kaikkea niiden ruokintaan ja talvehtimiseen liittyen, sekä lampaanlihaan tietysti. En myöskään tajua, miten ihmiset voi oikeesti kuvitella MUN tietävän jostain lampaanlihan kuivattamisesta sen tarkemmin. :D Pahoittelen aina sitä kuinka vähän mää noista lampaista tiedän ja lupaan selvittää asian myöhemmin, enkä sitten tiedä ärsyyntyykö toi mun työnantaja kun selvitän asiaa häneltä ja tämä saa vuosikaudet vastata samoihin kysymyksiin ja kysymysten jatkokysymyksiin. :D No, mulle se ainakin on tosi piristävää pohtia yhdessä turistien kanssa höpsöjä merkityksettömiä juttuja!

Multa ja Fannylta kysytään aina, joka ikinen päivä, että asutaanko me oikeesti tällä saarella. Tosin joskus esim. tanskalaiset tai norjalaiset sanoo mulle tyyliin "me ei ihan keksitty tosta sun ääntämisestä että mistä sää oikein oot kotoisin." Ja sitten kun kerron tulevani Suomesta, niin he yleensä toteavat "jaaaa no niinpä TIETYSTI, me mietittiinkin kaikki paikat muttei sitä tullut mieleen!" Välillä nää keskustelut mun kielestä on vähän noloja, tekis aina mieli sanoo että ei älkää luulko että kaikki suomalaiset puhuvat tällaista junttiruotsia, oikeesti moni puhuu sitä ihan kunnollisesti!!:D Sitten he aina kysyvät että mistä päin Suomea oon kotoisin ja kun kerron Tampere tai Tammerfors niin kukaan ei oo koskaan tiennyt sitä tai usein mitään muutakaan kuin Helsingin. Jos joku tietää jonkun muun paikan niin se on sitten ihan yleisesti Lappi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.

Knúkur näytti parastaan

Jihuu, toinen nordjobbari Fanny on vihdoin ja viimein saapunut tänne Ruotsista ja mulla on siis seuraa täällä! Vaikkakin todennäköisesti me tullaan työskentelemään kahdessa vuorossa, eli toinen aamussa ja toinen illassa, niin oon siltikin tosi onnellinen että mulla on kämppis täällä ja omanikäistä seuraa! Ja toisin kuin majatalon asukkaat, Fanny ei viivy täällä vain yhden tai kaksi yötä! Odotan myös edelleen mun ekoja vapaapäiviä, mutta niistäkin, kuten kaikesta muustakin täällä, saan tietää vasta sinä kyseisenä päivänä kun tää vapaapäivä koittaa. Hoah. Oon niin paljon jo ehtinyt suunnitella mun reissuja täällä saarilla, että ois vihdoin kiva päästä toteuttamaankin niitä! Monet täällä käyneet turistit ovat kertoneet matkakokemuksistaan muilla saarilla, ja antaneet mulle kiinnostavia matkakohdesuosituksia!

Vaelsin jälleen Knúkurille tässä yhtenä päivänä, eli Mykinesin korkeimmalle vuorelle. Tällä kertaa ei ollut juuri yhtään pilvistä, joten pääsin näkemään upeat maisemat huippukohdasta. Toisia saaria katsellessa kasvoi myös halu päästä jo tutustumaan Färsaarten muihinkin osiin.
Mulla on nyt muutamilla omilla vaellusretkilläni ollut vähän ongelmia sellaisten mustien, aika isojen lintujen kanssa. En tiedä mistä kiikastaa, että oonko lähellä niiden pesää tai oonko eksynyt muutoin väärälle reviirille, mutta jollain lailla häiritsen heidän elämäänsä. Yhtäkkiä sellainen musta lintu saattaa alkaa kiertelemään hyvin matalalla lähellä mun reittiä ja seuraa mun kulkua, ja sitten jossain vaiheessa se kiihdyttää mua kohti liitäen todella kovaa ja todella lähelle, sitten se kaartaa pois ja tekee saman uudelleen. Siis ihan liioittelematta se käy muutaman kymmenen senttimetrin päässä mun päänupista, ja linnuthan lentää tosi kovaa! Vaikka juoksen niin lujaa kuin ikinä pääsen, ne saavat mut aina kiinni. :( Tai siis se on aina yksi lintu joka mua jahtaa. Nämä tilanteet on oikeasti aiheuttaneet pientä pakokauhua, koska oon ollut yksin ja ympäristö on hyvin kauaskantoisesti pelkkää aukeaa peltoa. Eli jos lintu jonain päivänä hyökkäis mun kimppuun niin mulla ei ois mitään piilo-/pakopaikkaa. :D

Parina päivänä lauttavuorot on taas peruttu, mutta muuten on ollut aika kiireistä ja ihmisiä on myös yöpynyt täällä joka yö, vaikkakin edelleen suurin osa tulee tekemään vain suositun "one day trip." Lisäksi aika paljon tulee isompia ryhmiä, jotka on etukäteen tilanneet esim. lounaan tai pullakahvit. Mun harmikseni nää ryhmät on tähän mennessä aina koostuneet tanskalaisista, joten oon aina saanut kamppailla niiden kielen kanssa. Aluksi koetan kommunikoida heidän kanssaan ruotsiksi, koska jotkut tanskalaiset ymmärtää jopa mun ruotsin ja mää heidän tanskan (tai sitten he vaihtavat mun kanssa ruotsiin, en tiedä). Sitten on niitä tanskalaisia, joiden kanssa edes yksinkertaisten lauseiden vaihto ruotsiksi/tanskaksi ei millään onnistu. Näiden kanssa vaihdan englantiin, mutta usein niillä on silti tapana jatkaa tanskan puhumista, vaikka he näkevät etten tajua MITÄÄN. En tiedä johtuuko tanskaksi jatkaminen siitä, että keskustelun alussa olen puhunut ruotsia, vai siitä että he kokevat olevansa oikeutettuja saamaan Färsaarilla palvelua tanskaksi. :D Mulle on mun työnantajakin sanonut, että puhu jooko englantia tanskalaisille kun ei niiden palvelemisesta tuu muuten yhtikäs mitään. Mutta kun tiedän, että niiden joukossa on ne muutama jotka mun ruotsia ymmärtää ja mää niiden tanskaa (tai ruotsia)!:D Uskon, että tää pieni osuus koostuu sellaisista henkilöistä, jotka osaavat ruotsia ja pystyvät vaihtamaan tanskan ruotsiin...

Tapasin täällä viime viikolla myös ekaa kertaa tän mua majoittavan perheen toisen lapsen, eli hänet joka opiskelee lukiossa (niin, aluksi luulin sitä ammattikouluksi mutta ilmeisesti se muistuttaa hiukan enemmän lukiota) toisella saarella! Hän ei kouluvuotensa aikana juurikaan käy täällä kotisaarellaan, mutta aikoo kuulemma kesänsä viettää täällä. Hänetkin oli mukava vihdoin tavata ja sain ihan hirmuisesti uutta tietoa Färsaarista: koulutuksesta, historiasta, heidän identiteetistään, ajankohtaisista asioista ja mun tänhetkisestä kotisaaresta Mykineksestä! Olipa kiva tavata pitkästä aikaa joku, joka ei kyllästynyt mun uteluihin näiden elämäntyylistä ja Färsaarista ylipäätään. Hän myös kertoi kuuntelevansa runsaasti suomalaista metallimusiikkia. Olipa harmi, kun en osannut nimetä yhtäkään suomalaista metallimusiikkia soittavaa yhtyettä, mutta kyllä sitten tunnistin esim. Children of Bodomin sen mainituksi tultua. Sitten kuulemma sellainen bändi kuin Korpiklaani soittaa hyvää metallimusiikkia, kylläkin suomeksi, mutta se ei kuulemma haittaa kun biisit ovat niin loistavia. Haha, olipa hauska kuulla että suomenkielistä musiikkia kuuntelee joku täällä Färsaarilla, vaikkei osaa kieltä sanaakaan. 

Määränpäänä Mykines

Nyt oon vihdoin päätynyt mun tulevalle kotisaarelle, Mykinesille. Ennen lähtöä ehdin vielä kiertelemään Sorvágurissa, kylässä jonne majoituin ensimmäiseksi yöksi. Nämä neljä ensimmäistä kuvaa ovatkin vielä sieltä. Sorvágur oli mukava, rauhallinen paikka, jossa sijaitsi omakotitalojen lisäksi yksi kirkko, yksi koulu ja yksi kauppa. Ja paljon lampaita joka paikassa. Sää oli loistava koko eilisen päivän (vaikka tuuli onkin hiukan kylmä), joten mulla ei ollut onneksi pelkoa siitä, että lauttavuorot Mykinesille olisi peruttu. Kaikki tapaamani kylän asukkaat olivat niin ihania ja ystävällisiä, että toivonkin pääseväni tutustumaan heihin vielä paremmin, jos kesän aikana pääsen vierailemaan uudelleen Sorvágurissa!

 Lautta, joka kulkee Mykinesin ja Sorvágurin väliä, on kuulemma väliaikainen ja oikea lautta (joka on paljon tilavampi) palaa reitille kesäkuun alussa. Tää meidän lautta ei varmana ollut minkään EU-direktiivin mukainen, mutta eipä täällä onneksi siitä tai EU:n muistakaan velvoitteista tarvitse huolehtia:D Kutsuisin tätä ennemminkin moottoriveneeksi kuin lautaksi. Kyyti oli aika hurjaa, kastuin ihan litimäräksi matkan aikana ja puristin vaan täysiä lautan ainoan seinustan kaidetta. Toisaalta, saatan myös suhtautua vähän dramaattisesti tällaisiin itselle tuntemattomiin kulkuneuvoihin, koska ainut paikallinen joka mun kanssa siellä oli, hengaili kyydissä ihan rauhassa:D

 Tässä siis oon jo perillä Mykinesillä! Kristianshúsin (eli majatalo, jossa tuun työskentelemään) omistaja ehti jo eilen näyttää mulle vähän paikkoja, ja itse asiassa majoitun hänen perheensä kotitalossa. Se oli tosi mukava kuulla, että pääsen asumaan heidän luokseen enkä majataloon, ja pääsen paremmin tutustumaan heidän elämäntyyliinsä. Pariskunnan lisäksi talossa asuvat heidän kaksi lastaan. Tässä yllä olevassa kuvassa on Mykinesin koulu. Tällä hetkellä koulua käy yksi oppilas, joka on itse asiassa minua majoittavan perheen tytär. Tyttö menee joskus tähän kouluun, ja joskus (jos on esimerkiksi koe) lähimmälle saarelle, Vágarille, kouluun. En oikein käsittänyt täysin tätä koulunkäyntiä täällä, mutta siis tytön ei tarvitse aina mennä ollenkaan kouluun, mutta silloin kun hän menee, niin se on joko täällä tai "pääsaarella." Toinen perheen lapsista, joka täyttää 18, käy koulua (mun käsittääkseni ikään kuin ammattikoulua) jossain toisella saarella ja tulee silloin tällöin käymään kotonaan. Hän on lähdössä jossain vaiheessa Islantiin suorittamaan osaa opinnoistaan.

 Tässä yllä näkyy talo, jossa majoitun täällä saarella. Heillä on yläkerrassa tuollainen käytävä (näkyy alla olevassa kuvassa) jonka varrella on muutama koppero jossa on patjoja. Viimeinen koppero oikeassa nurkassa on mun oma! Mulle saatiin mahdutettua kaksi patjaa tuohon koloon, joten mulla on vähän niinkun parisängyn kokoinen tila nukkua! Muutoin täällä talossa on tosi hyvin tilaa ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen elämiseen. :) Oon jo nyt hyvin kotiutunut!

Eilen tapahtui myös tähän mennessä paras kokemani asia täällä Färsaarilla, eli täällä on HEPPOJA!! Jee!! Ja mikä parasta, hevoset (kaksi siis) omistaa tämä perhe, jonka luona majoitun! Lisäksi hevosia vaeltaa villeinä vuorilla, jonne lähdenkin vielä tänä iltana katsomaan, josko löytäisin ne. Näissä kuvissa on ehdottomasti maailman söpöin tapaamani olento, 2 vuotias färsaarelainen hevonen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, tai no hädin tuskin lausuakaan. Hän on niin sympaattinen ja vilpitön!<3 Viime tammikuussa näiden entinen hevonen oli kuollut joutuessaan lumivyöryn mukana pudotukseen rotkoon. :(

 Yllä olevassa kuvassa on Kristianshús Guesthouse, eli työpaikkani! Me ollaan  siellä paikan ylläpitäjän kanssa kahdestaan siihen saakka, kunnes toinen työntekijä Nordjobbin kautta tulee. Hän on ruotsalainen tyttö, ja saapuu kuulemma kesäkuun alussa. Majatalossa on pieni kahvio ja muutama huone yöpymiseen. Käsittääkseni ainakin nyt toukokuussa suurin osa asiakkaista tulee päiväreissulle Mykinesille, mutta jokunen saattaa yöpyäkin. Täksi viikonlopuksi majatalo tulee täyteen.

Tänään oli eka työpäivä! Työtehtäviin kuuluu siis aika lailla normaalit kahvilan työt: ruuanlaitto, leipominen, tarjoilu, siivoaminen yms. Tuotteita ei oo kovinkaan paljon, joten homma on aika yksinkertaista eikä opeteltavaa oo mitenkään ylitsepääsemättömän paljon:D Mun suurin haasteeni liittyy sekä fäärin että tanskan kieliin, joita aion nyt alkaa opetella! Kaikki toki ymmärtää englantia, mutta monet myös olettaa, että ymmärrän tanskaa edes auttavasti... Ja kaikki reseptit on fäärin tai tanskan kielellä, enkä todellakaan pärjää ilman reseptejä:D Asiakkaita oli yllättävän paljon, sillä en todellakaan ollut varautunut sellaiseen väenpaljouteen noin pienessä paikassa, joten sain kyllä tuntea kiireen heti ekana päivänä. Kuulemma kesää kohti mentäessä kiire ja ihmismäärä vain lisääntyy.

Sain palautetta mun ekasta työpäivästä: "Anna, muuten kaikki menee aika hyvin, mutta älä juttele liikaa asiakkaille." Se kuulemma hidastaa työntekoa ja jotkut saattaa kyllästyä odottamaan, ja saatan kuulemma itse väsyä tuohon työhön yllättävän nopeasti, jos höpötän samoja tarinoita asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. Mää kyllä muistelen, että oon kuullut myös Mäkkärissä aika ajoin samoja neuvoja:D

Määhän olin henkisesti hyvin varautunut tulemaan maailman yksinäisimpään kolkkaan, keskelle ei-mitään, saarelle joka on totaalisen eristäytynyt muusta maailmasta. Myös Nordjobbin yhteyshenkilöt varoittivat mua saaren eristäytyneisyydestä. Voi, kuinka väärässä olinkaan!:D Täällä on oikeesti kaikki mitä ihminen vaan tarvitsee. Tää perhekin oli kovin yllättynyt siitä, millainen mielikuva mulla oli ollut tästä paikasta. Siis fyysiseltä sijainniltaan tää saari toki on eristäytynyt (kuten koko Färsaaretkin), ja on totta että voi kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei täältä pääse pois, mutta ei täältä paikallisten tarvitsekaan päästä usein pois. Täällä on sähkö ja vesi (no joo, tietysti...) ja internetyhteydet ja paljon ruokaa!! Joten ei haittaa, vaikkei ruokatilaukset saapuisikaan perille kovin usein. Kuten arvata saattaa, nämä syövät paljon lampaanlihaa ja kalaa.

En oo hirveesti elämäni aikana tutustunut eri lintulajeihin enkä oo tiennyt esimerkiksi lunneista oikeastaan yhtään mitään, en oo edes ajatellut niitä olevan olemassa. Täällä ei paljon muuta olekaan kuin lintuja, joten ne alkaa varmaan tulemaan tutuksi tässä matkan varrella:D Lähes kaikki ihmiset ketä oon tavannut, on kysellyt "joko oot nähnyt lunneja" tai "kai tiedät mistä löydät lunneja" joten tässä alkaa tietämättömällekin kasvaa ihan aito halu löytää niitä lunneja! En ois ikinä uskonu itsestäni että mikään lintulaji vois koskaan kiinnostaa mua, mutta jos kaikkia muitakin kiinnostaa lunnit, niin kyllä muakin sitten!