Majatalo Kristianshús, jossa siis työskentelen täällä, on kotisaaremme ainut paikka, josta voi ostaa jotain. Täällä ei siis ole mitään muuta kauppaa tai ravintolaa tai muutakaan rakennusta, josta voisi saada palvelua. Omakotitalojen lisäksi kylässä sijaitsee siis ainoastaan tämä majatalo, kirkko ja koulu, jota käy tällä hetkellä yksi oppilas. Hänellä alkaa ensi vuonna peruskoulun yhdeksäs eli viimeinen luokka, joten en tiedä lakkaako toiminta koulussa sitten kokonaan vai vain väliaikaisesti. Koska muuta ostospaikkaa ei ole kuin majatalo, ollaan me työntekijät siellä asiakkaita varten kaikenlaisissa tapauksissa. Pääosin työtehtävät ovat sellaisia kahvilan hommia kuten ruuanlaittoa, asiakaspalvelua ja siivoamista. Oonkin varmaan jo moneen kertaan maininnut että kiirettä pitää, ja se korostuu koko ajan enemmän ja enemmän kun lautta on joka päivä täynnä turisteja ja kaikki heistä vierailevat tuolla saaren ainoassa kahvilassa.
Välillä musta kyllä tuntuu, että ihmiset pitävät paikkaa yleisenä matkatoimistona/pankkina ja meitä turistioppaina. Ihmiset kyselevät välillä ihmeellisiä asioita, joskus itsestäänselvyyksiä ja joskus jotain sellaista jota en oo itse koskaan tullut edes ajatelleeksi. Toisaalta kaikki tietysti aluksi olettavat, että myös mää ja Fanny ollaan tän saaren ympärivuotisia asukkaita, jolloin me voisimme tietääkin vähän perusteellisemmin asioista täällä. Välillä mulla on (tässäkin asiassa...) jälleen väärinymmärryksiä kielen kanssa, kun tanskalaiset alkavat höpöttämään jostain ihan ihme asioista ja luulen ymmärtäväni ja vastaavani vielä asian ytimeen, mutta todellisuudessa näin ei todellakaan aina ole.
Joku on joskus selittänyt mulle siitä, kuinka mielenkiintoisella tavalla Färsaarilla rakennetaan talot ja oon ollut ihan mukana keskustelussa vaikken osaa nimetä yhtäkään talonrakentamiseen käytettävää materiaalia. Lopuksi hän antoi mulle kynän ja paperia ja pyysi mua piirtämään jonkun Suomessa rakentamiseen liittyvän jutun (en vieläkään ymmärrä mitä). Olin ihan hämilläni että oonko mää todella sanonut jotain siihen suuntaan viittavaa että oon tietoinen saati edes kiinnostunut siitä miten Suomessa talot eroaa Färsaarten tai Tanskan taloista. Oon myös välillä saanut tanskalaisilta puhelinnumeroita joihinkin ihan ihme paikkoihin, kuten ravintoloihin tai museoihin, ja siis ihan kiva muuten mutta oon aina yhtä hämilläni googletellessani paikkoja että "jaaaaa tästäkö me aiemmin tänään puoli tuntia puhuttiin!"
Sitten välillä he kertovat jotain paikkoja, joissa he Suomessa ovat käyneet enkä oo ikinä kuullutkaan kyseisistä paikoista. En tiedä lausuvatko he ne paikat todella hassusti vai enkö tosiaan tiedä kyseisiä paikkakuntia Suomessa olevan olemassakaan, mutta noloa kun he innoisaan kertovat reissusta enkä suomalaisena edes tiedä niitä. Uskon että paikannimet on vaikea muistaa tai lausua, sillä esimerkiksi Pieksämäki, Sodankylä tai Lappeenranta voivat olla hankalia muistaa oikein, kuten oon täällä huomannut!
Välillä ihmiset kyselevät meiltä vaihtovaatteita kastuneiden tilalle tai apua korjata lastenrattaat. Ihmettelen välillä että näytänkö oikeesti siltä että mulla on aavistustakaan jostain vaunujen korjaamisesta.
Juuri pari päivää sitten amerikkalaiset olivat aivan ihmeissään siitä, ettei majatalossa pysty maksamaan kortilla eikä euroilla eikä DOLLAREILLA?!? Siis ei, ei Färsaarilla voi maksaa dollareilla. :D Heillä olisi ollut vaikka mitä muuta muttei kruunuja. Outoa, sillä he kertoivat menevänsä myös muihin Pohjoismaihin ja lähes kaikkialla käytetään kruunuja, paitsi Suomessa.
Sää on varmasti yleisin asia mitä meiltä kysellään, ja periaatteessa ymmärrän sen valtavan hyvin koska alussa määkin aina kyselin siitä. Mutta ei me todellakaan tiedetä säätä tai sitä, miksei se juuri tänään ole sellainen kuin säätiedotteessa luvattiin. Eikä me tiedetä miksi se on muuttunut, milloin se muuttuu seuraavan kerran tai voiko tuuli yltyä vielä lisää. Ja tällaisia meiltä silti kysytään päivittäin. Sää ei ole oikeastaan koskaan sellainen kuin sääennusteessa on sanottu, joten sen takia ainakaan tämän saaren asukkaat eivät ennustuksia seuraa eivätkä heitä ilmaan edes henkilökohtaisia arvioitaan asiasta. Eikä mulla todellakaan oo hajuakaan pystyykö lautta tai helikopteri kulkemaan tänään tai seuraavana päivänä, ja omien havaintoni perusteella ei muutkaan siitä tällä saarella koskaan tiedä. :D "Ehkä." "Näemme sen kohta."
Yllättävän monella turistilla on tarve kertoa, että heillä tulee musta mieleen jokin tietty kirja tai elokuva. Ja siis "monella" siinä mielessä, että täällä tän kesän aikana mulle on tultu sanomaan tuolla tavalla useammin kuin koko menneen elämäni aikana. Hassuinta on se, että vaikka olisi kuinka kiire ja ihmiset näkevät että mulla voi olla kymmenen tilausta odottamassa vuoroaan, niin he kokevat silti tarpeelliseksi mainita jostain kirjasta, josta mulla ei yleensä ole hajuakaan eikä ainakaan aikaa jäädä pohtimaan, josko tietäisin suomeksi käännetyn version. Oon myös kattonut elokuvia elämässäni niiiiin vähän etten oo tiennyt yhtäkään mitä mulle täällä on mainittu. No joo, mutta oon tosi otettu tietysti, oli teos mikä hyvänsä. :D
Yhtenä iltapäivänä tällä viikolla oli erityisen paljon porukkaa tuolla pikku mökkerössä ja mää tietysti taas yksin siellä töissä ja kaikki ihmiset ilmestyvät samaan aikaan paikalle ihmeellisten tarinoidensa kanssa. Sitten eräs ranskalainen vanhempi naishenkilö ilmestyi ovesta sisään aivan valtavan lampaanvillan kanssa. Se nainen oli vielä niin pienikokoinen että lampaanvilla oli varmaan puolet hänen koostaan ja peitti hänet taakseen, joten näytti siltä kuin oviaukosta olisi ilmestynyt pelkkä sotkuinen lampaanvillamytty. Yhtäkkiä hälinä hiljeni ja kaikki asiakkaat purskahtivat nauruun, kun tajusivat naisen raahanneen sen vuorilta alas monta kilometria löydettyään sen jostain maasta. Hän selitti aivan innoissaan hennolla äänellä, kuinka on aina haaveillut kokonaisesta lampaanvillasta ja kyseli onko sellaisen mukaan ottaminen sallittua. Mistähän mää senkin voisin tietää, mutta en nyt keksi mitään syytä miksi se olis kiellettyäkään! Noista lampaistakin kysellään ihan hirveesti kaikkea niiden ruokintaan ja talvehtimiseen liittyen, sekä lampaanlihaan tietysti. En myöskään tajua, miten ihmiset voi oikeesti kuvitella MUN tietävän jostain lampaanlihan kuivattamisesta sen tarkemmin. :D Pahoittelen aina sitä kuinka vähän mää noista lampaista tiedän ja lupaan selvittää asian myöhemmin, enkä sitten tiedä ärsyyntyykö toi mun työnantaja kun selvitän asiaa häneltä ja tämä saa vuosikaudet vastata samoihin kysymyksiin ja kysymysten jatkokysymyksiin. :D No, mulle se ainakin on tosi piristävää pohtia yhdessä turistien kanssa höpsöjä merkityksettömiä juttuja!
Multa ja Fannylta kysytään aina, joka ikinen päivä, että asutaanko me oikeesti tällä saarella. Tosin joskus esim. tanskalaiset tai norjalaiset sanoo mulle tyyliin "me ei ihan keksitty tosta sun ääntämisestä että mistä sää oikein oot kotoisin." Ja sitten kun kerron tulevani Suomesta, niin he yleensä toteavat "jaaaa no niinpä TIETYSTI, me mietittiinkin kaikki paikat muttei sitä tullut mieleen!" Välillä nää keskustelut mun kielestä on vähän noloja, tekis aina mieli sanoo että ei älkää luulko että kaikki suomalaiset puhuvat tällaista junttiruotsia, oikeesti moni puhuu sitä ihan kunnollisesti!!:D Sitten he aina kysyvät että mistä päin Suomea oon kotoisin ja kun kerron Tampere tai Tammerfors niin kukaan ei oo koskaan tiennyt sitä tai usein mitään muutakaan kuin Helsingin. Jos joku tietää jonkun muun paikan niin se on sitten ihan yleisesti Lappi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.
