Vágar

Vágar
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nordjobb. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nordjobb. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. elokuuta 2015

Aika jättää Färsaaret ja Nordjobb-kesä!

Niiiin haikeeta jättää Färsaaret taakse! En ois tänne tullessani todellakaan uskonut että lähtö tulis olemaan näin surullista tai että aika tuntuu menneen näin nopeesti. Tuntuu ihan siltä, että just oon tullut tänne!! Silloin toukokuussa tänne saapuessani en ois ikimaailmassa uskonut että aika tulis kulumaan näin nopsaa tai että jäähyväisten sanominen olis näin haikeeta! Onneks tästä kesästä jää uskomattoman huikeita muistoja ja sekä ihmiset että Färsaaret on aina tallella, joten nyt katse tulevaisuuteen. Kukaan, joka joutui kuuntelemaan mun kuulumisia toukokuussa, ei varmaan edes usko että oon viihtynyt täällä näin hyvin ja että tunnen olevani kotona täällä. Suomeen palatessa koko kesä saarella tuntuukin mulle varmaan ihan unelta.



Mykines

Videoista tai kuvista ei voi lähellekään kuvitella, millaista Mykinesin saarella todellisuudessa on. Muistan kun mua talvella varoitettiin saaren eristyneisyydestä, mutta oikeesti sitäkään ei voi tajuta tai edes sanoin kuvailla mitä se eristyneisyys tarkoittaa. Itsekin tajusin todellisuuden vasta viikkoja saarella vietettyäni. Ennen kuin olin sopeutunut saarelle ja kehittänyt omat rutiinit siellä, mulle oli tosi ärsyttävää se kun ei päässyt melkein koskaan lähtemään sieltä minnekään ja jos alkoi tuntumaan siltä, että samat kylää ympäröivät vuoret "kaatuvat päälle", ei voinut lähteä minnekään. Sitten kun samojen ruohokattojen ja vuorien näkemiseen tottui, niin ei siihen enää jaksanut kiinnittää edes huomiota. Onneksi saari tosiaan on niin suosittu turistikohde. Muutoin siellä ei tosiaan olisi minkäänlaista elämää, enkä tosiaan tähänkään päivään mennessä oo keksinyt että mitä ihmiset (seuraavana talvena kahdeksan asukkia) siellä talvisin todella tekevät!!




Sää on määräävä tekijä ihan kaikessa ja koko kesän elimme ihan säiden armoilla. Tiesin oikeastaan senkin etukäteen, että laiva tai helikopteri saatetaan peruuttaa just ennen lähtöä tai paatti saattaa kääntyä takaisin lähtöpaikkaansa kesken matkan myrskyn yllättäessä.  (Niin kävi tosiaan monesti.) Tästä huolimatta, en pystynyt ymmärtämään kuinka äärimmäisiä sääolosuhteet ovat ja kuinka nopeasti ne voivat muuttua. Yhden tunnin sisällä sää voi muuttua ihan minkälaiseksi tahansa, eikä aamulla herätessä oo käytännössä aavistustakaan mikä on päivän sää. Ja ihan kaikista suurin yllätys koko kesästä ja Färsaarista on se, kuinka paljon sään vaihtelevaisuus ja sen armoilla eläminen vaikuttavat ihan yleiseen elämäntyyliin ja suunnittelemiseen. Siis säällä on selvästi vaikutus myös sellaisiin asioihin, mitkä eivät ole edes riippuvaisia säätilasta. Mykineksellä saattaa toki vallita ihan omanlaisensa, speasiaali elämäntyyli, joka on varmastikin radikaalimpi kuin muualla Färsaarilla. Mistään ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään, mitään ei suunnitella, mikään ei ole kenenkään vastuulla eikä kukaan ota mistään vastuuta, asioita ei hoideta loppuun saakka ja mihinkään ei valmistauduta etukäteen. "Tänään ei kannata tehdä mitään, minkä voi tehdä huomennakin." Kiireisessä majatalossa työskentelevän työntekijän näkökulmasta suunnittelemattomuus ei todellakaan oo toimiva vaihtoehto ja informaation puute ja hetkessä eläminen vaatii itseltä aika paljon enemmän sekä kärsivällisyyttä että asennetta. Meille kahdelle työntekijälle toi "ei huolta huomisesta" tyylinen asiakaspalvelu ja kahvilan pyörittäminen ei sopinut, joten me pyrimme kehittämään niin paljon omia työskentelytapoja kuin mahdollista.

Työskentely majatalossa yllätti mut muutenkin ihan kaikin puolin. En olis koskaan uskonut, että kaukaisella, yksinäisellä saarella sijaitseva pikkuruinen mökkerö jota guesthouse nimellä kutsutaan, olis mun elämän KIIREISIN työpaikka, ylitse minkään hotellin tai ravintolan, jossa oon ollut töissä. Työntekijöitä oli koko kesän aivan liian vähän, joten siksi yhdelle ihmiselle kasaantui niin paljon hommaa ja kaikki asiakkaatkin varmasti näkivät kuinka järjetöntä on että ainoastaan yksi ihminen työskentelee majatalossa kerrallaan. Mykines todella on järjettömän suosittu turistikohde, mitä en olis arvannut vielä viime talvena Suomessa. :D Minkäänlaista kilpailua saarellahan ei tosiaan ole, kun majatalo on ainut paikka mistä voi mitään ostaa. Siitäkin huolimatta, asiat voisi tehdä vieläkin paremmin ja tarjota entistä parempaa majoituspalvelua, ja saada tietysti vieläkin enemmän asiakkaita ja tuloja. Tällaiset asiat ja paljon muuta me tajuttiin Fannyn kanssa hyvin (kaukaa näkee lähelle:D), mutta ehkäpä henkilöt, jotka eivät ole nähneet millaista liiketoiminta on saaren ulkopuolella, eivät osaa ajatella kovin kauaskantoisesti tai "kaikki vaikuttaa kaikkeen" tyylisesti.


Tiesin myös etukäteen, että joudun viimeistään tässä vaiheessa elämää pärjäämään ruotsin taidoillani oman onneni nojassa ja työ majatalossa on lähes pelkästään asiakaspalvelutyötä. En olis silti koskaan uskonut, kuinka paljon haasteita ruotsi ja muut pohjoismaiset kielet toivat tullessaan ja kuinka hidas mun tie oli oppia pärjäämään edes yksinkertaisissa arkipäivän tilanteissa ruotsiksi. "Asiakaspalvelutyön" määrittelin lähinnä kahvin ja pullan myymiseksi, rahastamiseksi ja tarjoiluksi. Totuus oli toinen ja todellisuus iski kovaa vasten kasvoja hyvin nopeasti työt aloitettuani. Asiakkaat tulivat tosiaan sille saarelle kokemaan seikkailun ja he halusivat pikkuruisessa majatalossa vierailun liittyvän osaksi tätä seikkailua. Lähes kaikkia asiakkaita kiinnosti elämä saarella: he kysyivät luonnosta, eläimistä, saaren asukkaista, Färsaarista ylipäätään, vaellusreiteistä, ruohokatoista, majatalosta ja esim. ruuanlaittoresepteistä. Heitä kiinnosti, miksi kaksi nuorta tyttöä Suomesta ja Ruotsista ovat vapaaehtoisesti saarella ja ollaanko me viihdytty, mitä me tehdään vapaa-ajalla ja minkä ihmeen "projektin" kautta me ollaan tänne päädytty. He olivat kiinnostuneita myös elämästämme kotimaassamme. Multa kysyttiin mun opiskeluista, Suomen koulutusjärjestelmästä, suomen kielestä, eurosta, EU:sta, mun hassusta tavasta puhua ruotsia (ei, en yritä tahallani näytellä muumia...), mun perheestä tai vaikkapa siitä miten kesä Färsaarilla vaikuttaa mun tulevaisuudensuunnitelmiin. Monet asiakkaat kertoivat myös hyvin mielellään omista nuoruuden työkokemuksistaan ulkomailla, omista reissuistaan, heidän kommelluksistaan Färsaarilla tai jos joku tiesi jonkun paikan tai faktan Suomesta, niin juttua riitti. Perinteisten "mitä sääennuste kertoo?" tai "missä niitä lunneja voi nähdä?" kysymysten lisäksi me ollaan keskusteltu asiakkaiden kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Me ollaan tosiaan useasti naurettu sille, ettei oltais arvattu työskentelevämme majatalossa ikään kuin samanaikaisesti kokkina, tarjoilijana, psykologina, turistioppaana, siivoojana, sääennustajana, pankkivirkailijana, kieltenopettajana, baarimikkona, olut-/viinimaistattelijana tai -suosittelijana, yövahtina, eläintenhoitajana ja ensiapupisteenä. Tältä se välillä on tuntunut:D Ja etenkin mun kohdalla keskustelut esim. tanskalaisten kanssa on ollut tosi työläitä, kun on NIIIIN vaikea ymmärtää mistä on kyse. Jokainen tanskaa kuunnellut voi varmasti ymmärtää, ettei siitä kielestä ota oikeesti selvää. Siis koko kieli aivan omaa luokkaansa, huhhuh.



Kunpa voisin jotenkin kiittää kaikkia Kristianshúsissa vierailleita ympäri maailmaa saapuneita turisteja, jotka ovat olleet tekemässä mun kesästä ikimuistoista! Tuun lämmöllä muistelemaan jokaista päivää, jolloin paatti on päässyt satamaan saakka ja tuonut mukanaan lastillisen uusia ihmisiä. :) Oli myös aina yhtä ihanaa kuulla, kuinka meidän fiskasoppaa ja omenapiirakkaa kehuttiin niin kovasti!! Ja kaikista niistä lukuisista kieliongelmista huolimatta (tai niistä johtuen), on tanskalaisilla aina erityinen paikka sydämessä. :D

TAKK FYRI, min sommarfamilj: Katrina, Esbern, Ronja och Hans Meinhard. Skönt att jag fick bo hemma hos er hela sommaren. <3 Många olika upplevelser och överraskningar nästan varje dag, största av dem var absolut de fårhuvuden. Ska aldrig glömma.
Ni var så trevliga, tack ska ni ha!!
Jag har också fått bo hos många andra vänliga familjer här på Färöarna. Tack Sari, Sunnuva, Randi, Helena och ni alla nordjobbare som arbetade i Tórshavn. Ta gärna kontakt med mig om ni kommer besöka Finland i framtiden!

Och största tack till min kära vän (som en syster) från Sverige! Jag skulle inte ha lärt mig svenska (eller andra nordiska språk) utan Fanny som jag har arbetat hela sommaren med. Vi har haft otroligt roliga tiden här tillsammans. Jag kommer sakna alla kväller när vi har bara SKRATTAT utan att kunna sluta.
Jag vet att jag har fortfarande många problem med ordföljd och grammatik samt jag måste berättä allt jätte enkelt. Trots att dessa problem har jag lärt mig så mycket med Fanny!



TACK, Fanny! Jag kommer aldrig förstå hur du har orkat hjälpa mig med svenska alltid med gott tålamod. Även om jag har brukat hela tiden fråga dig något, har du aldrig blivit trött på att svara. Jag är jätte glad att vi har blivit så goda vänner här. Jag ska sakna dig!! :)

Kiitos, Färsaaret. Jollain tosi kummallisella tavalla tää kesä on ollut mun elämän paras kesä. Anna från Finland palaa tänne vielä takaisin. Siihen saakka, heippa!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Roadtrip!

Oioijoioii mikä reissu takana! En ois voinut paremmalla tavalla päättää tätä kesää kuin muutaman päivän roadtrip-reissulla ympäri Färsaaria! Ihanaa päästä hetkeksi pois pikkuruiselta Mykinekseltä, jossa tuntuu että on vuorokauden ympäri periaatteessa koko ajan työpaikalla, ellei fyysisesti niin henkisesti ainakin! :D Me ei olla myöskään saatu juuri ollenkaan mahdollisuuksia täältä kaukaa osallistua muiden Färsaarilla työskentelevien nordjobbareiden aktiviteetteihin, ja jomman kumman on kuitenkin aina ollut pakko jäädä saarelle töihin. Tää olikin kesän ainut kerta kun saatiin järkättyä vapaapäivät samaan aikaan Fannyn kanssa, kaikki siis kohdillaan! Jossain vaiheessa kesää ehdittiin jo suunnitella kauheasti kaikenlaista matkaa varten, mutta loppuen lopuksi meillä ei (tosi färsaarelaiseen tyyliin) ollut oikeastaan minkäänlaisia suunnitelmia tai hajuakaan minne ollaan menossa, ketä tapaamassa tai mitä ottamassa edes mukaan. Mutta täällä se kannattaakin tehdä niin, sillä oon huomannut että mikäli täällä jotain suunnittelee, niin lähes kaikissa tapauksissa suunnitelmat peruuntuvat tai muuttuvat. Meidänkin roadtripin olennaisena (ja välttämättömänä?) osana oli auto, jota me ei vielä kaks päivää ennen vapaapäiviä oltu edes järjestetty. Vuokraaminen osoittautui hintojen ja varaustilanteen vuoksi lähes mahdottomaksi tehtäväksi, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi auton lainaaminen joltakulta. Onneksi tosiaan eräs Mykineksellä vieraillut färsaarelainen tuttu ehdotti just ennen meidän lähtöä, että voidaan lainata hänen autoaan. Hyvä tuuri ja vielä ihan viime tipassa!


Auto on Färsaarilla ehdottomasti paras tapa liikkua, jotta pääsee pysähtymään minne haluaa ja milloin haluaa. Meilläkin oli oikeastaan vain yksi määränpää, kaikista pohjoisin kylä saarilla, mutta pysähdyttiin matkan varrella monta kertaa kun tuli vastaan joku söpö pikku kylä tai ranta. Ei täällä kyllä mitään ruuhkia oo, joten tosi leppoista ajella! Ainut jännittävä osuus ajallessa oli vuorissa sijaitsevat tunnelit, etenkin siis ne joissa on vain yksi kaista. Ahtaat ja pimeät tunnelit, joissa on vain yksi kaista ja vain harvakseltaan silloin tällöin "pysähtymispaikka" jos tulee toinen auto vastaan, olivat aika jännittäviä aluksi. :D



Me löydettiin ekana päivänä tiemme viimein pohjoisilla saarilla sijaitsevaan vaatimattomaan kylään (Viðareiði), jonka läheisyyteen leiriydyttiin. Tosi kaunis paikka, ehdottomasti käymisen arvoinen mikäli Färsaarille eksyy! Kuten monta muutakin kylää täällä...
Meitä oltiin tosiaan aluksi varoitettu teltasta, ettei sen pystyttäminen tai siellä nukkuminen onnistu tuulisella ilmalla, ja koko viikko on tosiaan ollut ihan mielettömän tuulinen kaikilla saarilla täällä. Huomattiin heti, ettei teltta pysy sekuntiakaan maassa niin kovalla tuulella, joten piti luovuttaa (kasta in handduken!) sen suhteen. Loppuen lopuksi nukuttiin kaikki yöt autossa, kun ei ton teltan kaa onnistunut oikeestaan yhtikäs mikään. Meillä oli kuitenkin matkassa mukana mahtava kertakäyttögrilli, joka oltiin saatu aiemmin kesällä ystävällisiltä ruotsalaisturisteilta, jotka innostuivat meidän roadtripistä. Ikimuistoisen hauska grilli-ilta meillä olikin tuolla kylmällä tuulisella leiripaikalla, joka löydettiin. :D

Yhden pysähdyksen taktiikka ei Färsaarilla toimi!


Får överallt!
Me ehdittiin lyhyessä ajassa nähdä tosi paljon erilaisia paikkoja ja vietettiin monta eväshetkeä teiden varsilla ja rannoilla. Saatiin yksi vaellusretkikin aikaiseksi. Välimatkat ei täällä tosiaan oo pitkät ja yhdessä päivässä ehtii nähdä tosi paljon paikkoja. Täällä vain tulee tunne, että Färsaaret olisi isompi kuin se oikeastaan onkaan, sillä saaret on keskenään tosi erilaisia ja lyhyiden etäisyyksienkin sisällä voi olla huomattavan erilaisia paikkoja ja maisemia.



Kaikki paikalliset on tosi ystävällisiä ja pyrkivät aina auttamaan tai löytämään jonkun muun, joka osaa auttaa. Meilläkin oli joitain kommelluksia auton, teltan ja grillin kanssa mutta saatiin kaikki ongelmat ratkottua, eikä mikään tietenkään olis niin hauskaa jos kaikki sujuis aina suunnitelmien mukaan! :D Meidän matkan aikana tuli taas selväksi yksi asia, jonka oon aiemminkin huomannut fääriläisten kanssa jutellessa. He ihmettelevät ihan hirmuisen paljon, kun me kerrotaan tulevamme Suomesta ja Ruotsista ja työskentelevämme Mykineksellä täällä Färsaarilla. Toki turistitkin suhtautuvat samalla tavalla, mutta paikallisten kanssa keskustellessa tulee aika usein sellainen olo, että he eivät ikimaailmassa pystyisi asumaan/työskentelemään tällä kaukaisella saarella. Meiltä aina kysytään, että kuinka kauan me "joudutaan" olemaan siellä ja ollaanko tykätty. Tottakai tällainen kesätyö on ihan erilainen kokemus meille kuin se olisi jollekin paikalliselle. Jos suomalaisena/ruotsalaisena hakee tavallisesta poikkeavaa kokemusta niin asuinpaikan, työpaikan kuin kulttuurinkin suhteen, niin kesä Mykineksellä on täydellinen vaihtoehto. 
Enkä määkään kyseisellä saarella kestäis asua turistikauden loputtua, vaikka nyt kesällä oonkin viihtynyt. :D






Färöarna -roadtripin puolessa välissä pysähdyttiin kahville Klaksvikiin. Ansaittu herkkuhetki oikeassa kahvilassa pitkästä aikaa! Tosiaan, kun ei oo pitkään aikaan ollut "normaalisti" ihmisten ilmoilla, kävellyt kaupungin kaduilla, käynyt kaupassa tai ravintolassa tai ollut itse asiakkaan roolissa, niin oi vitsit kuinka LUKSUKSELTA tuntui vain istua nojatuolissa ilman kiirettä minnekkään. Saatiin vain rentoutua cappucinon äärellä ja nauttia ihmisvilinästä. En ois ikinä uskonut arvostavani näin paljon kahvilassa käymistä ja sitä, että joku muu palvelee pitkästä aikaa!!:D Siis tuntui ihan siltä kuin ois ollut jossain huippuravintolassa vippivieraana, vaikka kyseessä oli normaali pikkuruinen kadunvarsikahvila. Kymmenen ihmisen asuttamalla saarella ei vain oo sellaisia ylellisyyksiä kuin kauppa tai kahvila. Tavallaan ihanaa palata pian normielämään Suomeen!

Gjógv


Vika eväsretki! Miten kaks tyttöä voi syödä niin paljon että aina tollainen iso retkipöytä täyttyi meidän eväistä!:D Otettiin kaikki ilo kyllä irti siitä, että päästiin KAUPPAAN!
Tää meidän kauan odotettu roadtrippi ylitti kaikki odotukset ja ihastuin yhä vaan enemmän Färsaariin! Uskomattomia paikkoja ja mahtavia, ystävällisiä ihmisiä. Oon tosi onnellinen että ehdin tän kesätyöjakson aikana nyt kiertämään vähän enemmän saaria, nyt voin sanoa tutustuneeni muihinkin osiin kuin vain omaan kotisaareen, joka ei tosiaan anna kattavaa kuvaa koko saariryhmästä! Roadtrip Fannyn kanssa tiivisti myös täydellisesti tän koko kuluneen kesän: paljon äärimmäisen hauskoja hetkiä ja uusia tuttavuuksia. En tiedä, onko meidän jatkuva nauraminen syy vai seuraus jonkinlaisesta höperöitymisestä saarella, vai kertooko se vain siitä ettei me tosiaan olla vielä ehditty höperöityä!

Vihdoin kierreltyäni täällä voin myös suositella Färsaaria ihan kaikille, jokainen tulisi varmasti viihtymään täällä! Ehkäpä tulevina vuosina myös Suomesta eksyy vähän enemmän väkeä tänne. :) Juuri ennen mun ja Fannyn reissua täällä muuten yöpyi kesän ekat suomalaiset! Monesta eri maailman kolkasta on yöpynyt väkeä tuolla majatalossa, muttei vielä suomalaisia, ennen Miiraa ja Roopea. Kiitos spesiaalista vierailusta!

Mun aika Färsaarilla lähenee todella loppuaan. Tällä hetkellä ilma on myrskyisä ja tänään sekä paatti että helikopteri peruttiin, ja tuuli vain yltyy. Mulla ei onneks vielä oo kiirettä lentokentälle, mutta siltikin jännittävää olla tässä asemassa että joutuu jännittämään, pääseekö saarelta pois oikeaan aikaan ja ehtiikö lennolle. Helikopteripäiviä ei enää ole edes jäljellä, joten toivon vaan että merenkäynti laantuu sen verran että mää pääsen paatilla pois täältä ajoissa. :D Myrsky on nyt kestänyt lähes kaksi vuorokautta, joten kai se ois aika epätavallista jos se vielä kolmannenkin veis. "Kanske."

maanantai 3. elokuuta 2015

Ruotsiksi, tanskaksi vai suomenruotsiksi?!

Vihdoin ajattelin koota yhteen ajatuksia näistä kielistä ja niiden osuudesta mun kesään täällä Fääreillä, vaikkakin oon niistä jo aika paljon höpöttänytkin. Kuitenkin, pohjoismaiset kielet on eniten käyty keskustelunaihe täällä. Periaatteessa koko täällä saarella viettämäni aika, sekä töissä että vapaalla, on pyörinyt sen ympärillä että kuka puhuu mitäkin pohjoismaista kieltä ja millä tavalla. (Ja suomea ei ikävä kyllä lasketa.) Todennäköisesti tästä kesästä myös päällimmäisinä muistoina mulle jää mieleen keskustelut kielten ympärillä ja kaikki ne lukuisat hetket jolloin puutteellisen kielitaitoni (ruotsin) vuoksi oon joutunut vähän haastellisiin tilanteisiin. Tai siis, ne tilanteet on ollut just sellaisia "opittu kantapään kautta" tilanteita. En tosin enää tiedä, luotanko tohon kantapään kautta oppimiseen, kun en tosiaan edes muista kaikkia näitä sattumia. Paljon on kuitenkin omalla kohdallani muuttunut tässä muutaman kuukauden varrella ja onneksi jotain opittua on jäänyt käteenkin.

Toukokuussa tänne saavuttuani elin ekat päivät (tai varmaan viikotkin) koko ajan, ihan aamusta iltaan, todella kaukana omalta mukavuusalueeltani. En oo koskaan elämässäni joutunut arkielämässä puhumaan ruotsia, ja sitten tuun tällaiseen paikkaan jossa joudun opetella aivan alkeista saakka puhumaan sitä ihmisten kanssa, jotka puhuvat mulle tanskaa mutta eivät sitäkään äidinkielenään. Onneksi en ollut etukäteen ajatellut asiaa tai "valmistautunut henkisesti" tänne tulemiseen. Mikäli olisin tajunnut Suomessa että mun on nyt oikeesti pärjättävä sen hetkisillä ruotsin taidoilla, olisin ollut aivan äärimmäisen stressaantunut asiasta. :D Ihan yksinkertaisetkin eteen sattuvat arkipäivän keskustelut tuottivat vaikeuksia, ja niitä keskustelujahan tuli täällä eteen aivan jatkuvasti. Mun sanavarasto oli ihan olematon, en osannut hakea merkitystä muiden sanojen kautta, eikä ruotsi ole niin lähellä tanskaa että mua olis välttämättä edes ymmärretty täällä. Sitten tuli niin epätoivoinen olo, jos piti ruotsista/tanskasta vaihtaa englantiin, koska joko mää en ymmärtänyt heidän puhettaan tai he ei ymmärtänyt mun puhetta.
Kaikista hankalin alkuvaiheen kieliongelma oli töissä, kun piti palvella asiakkaita sekä englanniksi että ruotsiksi. Monta tuntia ruotsia käytettyä saatoin unohtaa ihan yksinkertaisia englannin sanoja tai toisin päin. Mietin, että miten niin monet tuntemani ihmiset pystyy vaihtamaan välittömästi jopa neljän-viiden kielen välillä töissä, kun mulle tuotti jo kahden välillä vaihtaminen niin paljon vaikeuksia. Jouduin oikeasti aina kielen vaihduttua ikään kuin kääntämään aivot uudelle vaihteelle, ja se oli tosi työlästä. :D Nyt on hassua edes muistella, miten tuollainen sai mut niin väsyneeks alussa. Eikä tosta kiireen keskellä työskentelystä tulis yhtikäs mitään, jos mulla kestäis vieläkin tovi saada kieli"asemat" vaihdettua päässä.
Tällaisia asioita oppiessa voikin poimia huomion, että en oo niin paljon elämässäni matkustellut, ja esim. Espanjan työharjoittelun aikana oli sekä töissä että vapaa-ajalla aina joku suomalainen mukana, mutta täällä ei oo koskaan ollut tilannetta jolloin ois voinut turvautua suomeen. Hyvä niin!

Nyt työjaksoni ollessa loppusuoralla, täytyy sanoa että oon todella onnellinen etten tiennyt juuri mitään tästä saaresta, työpaikasta, työtehtävistä tai mistään muustakaan ennen tänne tuloa. Ja hyvä ettei mun ruotsin taitoja koskaan testattu ennen kuin sain työpaikan. Jos multa olis kysytty esim. "Pärjäätkö ruotsin kielellä niin hyvin, että pystyt palvelemaan myös tanskalaisia ja norjalaisia asiakkaita?" tai  "Koetko selviytyväsi hotellin/ravintolan vaihtelevissa ja kiireisissä asiakaspalvelutilanteissa ruotsiksi eri Pohjoismaista tulevien asiakkaiden kanssa?" niin en olis todellakaan uskaltanut lähteä tänne. Mikäli olisin vastannut myöntävästi, olisin itse asiassa huijannut, ja mikäli he olisivat testanneet kielitaitoani, en olisi ikinä päässyt läpi. Kai he olettivat sekä täällä saarella että Nordjobbilla, että oon itse vastuussa omasta kielitaidostani. 
Todellisuudessa aloitin ihan alkeista täällä. :D 

Färsaaret on suomalaiselle ehkä vähän hassu paikka alkaa opetella ruotsia, norjaa, tanskaa ja fääriä. Kyllä jokin noista kielistä tulisi edes jotenkuten hallita etukäteen, ja ainakaan omalla kohdallani kohtalaisesta koulumenestyksestä ei oo ollut minkäänlaista hyötyä täällä. Puhumaan oppii vain puhumalla. Ei koulukirjoista. 
Mikäli olisin hallinnut jonkun noista em. kielistä, esim. ruotsin, ei muut kielet varmasti olisi tuntunut niin mahdottomilta eikä reissuni alkutaival olisi ollut niin työläs. 
Itse oon superonnellinen että oon täällä oppinut ymmärtämään edes hitusen näitä pohjoismaisia kieliä, ja tää on ollut elämäni opettavaisin 3 kk, ja oon ylittänyt itseni tosi monella eri tapaa. MUTTA siltikään, kaikesta tästä huolimatta, en suosittele jatkossa kenellekään tällaista kesätyökokemusta, ELLEI osaa ruotsia edes tyydyttävästi. Esimerkiksi jollekin suomenruotsalaiselle tää vois olla huippukokemus "päästä sisään" myös muihin pohjoismaisiin kieliin. Mutta esim mulle, haastetta on piisannut norjan tanskan ja fäärin kielten kanssa, kun en omannut kunnollista pohjaa ruotsistakaan. :D Jos mulla olis ennen tätä reissua ollut kunnolliset ruotsin taidot, niin pärjäisin nyt arkipäiväisissä tilanteissa varmasti myös tanskaksi, norjaksi ja fääriksi.
Tämän kesän jälkeen, on tietysti helpompaa hakea taas muualta pohjolasta töitä, kun jonkunlainen pohja ruotsista on olemassa. Vaikkakin, tällä hetkellä suurin haaveeni on edelleen rakentaa ruotsin kielitaitoani perusteellisemmaksi, jotta sitten myöhemmin pääsisin käsiksi muihin pohjoismaisiin kieliin.

Klaksvik


Edelleenkään mun suomalaiseksi tunnistettava puhetyyli ei oo yhtään muuttunut täällä, ja myös päivittäin monet turistit nauravat tälle (mun mielestä aivan kamalalle) suomalaisaksentille, josta ei voi erehtyä. Muhun ei oo yhtään tarttunut muunlainen puhetapa täällä. Oon itse asiassa viime aikoina miettinyt, että ruotsin ääntäminen saattaa olla vielä pahempi kuin alussa. Siis, että puhun yhä vain enemmän "suomalaisittain.":D Sillä ekoina viikkoina turistit kyseli että "mistä sää oikeen tuut kun ei me yhtään osata arvata tosta puhetyylistä" mutta nykyään hirmu usein sattuu eteen tilanne, jolloin joku seurueesta heittää "hei ootko Suomesta!" ja kun vastaan myöntävästi, koko muu porukka räjähtää nauruun. Eivätkä ruotsalaiset ole ainoita, vaan myös tanskalaiset ja norjalaiset kyselee tota samaa yhtä huvittuneina. Ehkä hiukan yllättävää, kuinka paljon noita hauskoja hetkiä päivittäin on, edes sanomatta mitään hauskaa. Monet vanhemmat on tulleet myös sanomaan mulle, että "meidän lasten mielestä puhut niin kuin muumit tai Peppi Pitkätossu." Välillä tuntuu niin nololta kuulla noita moominsvenska -kommentteja päivittäin, kerta toisensa jälkeen, mutta en oikeesti pysty panostaa asiaan kun on ihan tarpeeks työlästä keksiä edes sopivia sanoja käytettäväksi. :D


Me ollaan myös Fannyn kanssa puhuttu, että on tosi outoa, jos joku tanskalainen kysyy multa että oonko Norjasta. En puhu yhtään norjalaisella tavalla enkä sanaakaan norjaa, joten tollanen kysymys kuulostaa niin tyhmältä. :D Siis luulis että tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset pystyis edes tunnistaa toistensa kielet vaikkei välttämättä toisiaan ymmärtäiskään. Sekin riippuu tosi paljon henkilöstä, että kuinka paljon he ymmärtää toisiaan. Oon tavannut joitain ruotsalaisia, jotka sanoo etteivät ymmärrä sanaakaan tanskaa, mutta esim. Fanny pystyy suurimmaksi osaksi ihan täydellisesti kommunikoimaan omalla äidinkielellään ruotsiksi sekä tanskalaisten että norjalaisten kanssa. Eikä toi kuulemma oo edes niin harvinaista. Riippuu aika paljon halusta ja asenteesta!
Myös mää oon huomannut, että pystyn kyllä kommunikoimaan tanskalaisten, ruotsalaisten tai norjalaisten kanssa, mikäli he vain jaksavat puhua mulle todella selvempää kieltä ja artikuloida paremmin kuin arkipuheessaan. (Tosin tanskaa en välttämättä ymmärrä silloinkaan.) Jos keskustelun toista osapuolta ei huvita puhua selvemmin mulle, niin silloin heidän on toistettava mulle sanottavansa useampia kertoja tai vaihtaa englantiin. Onneksi kolmen kuukauden majatalossa työskentelyn jälkeen pystyy monesti jo yhdestäkin sanasta arvaamaan asiayhteyden ja päättelemään mistä on kyse, jos asiakkailla on jokin ongelma. Kesän alussa ihan yksinkertaistenkin ongelmatilanteiden ymmärtäminen ja niiden käsittely vei kyllä ihan tuhottoman paljon aikaa. Nyt kun katsoo taaksepäin sitä aikaa, niin tajuan kuinka KÄRSIVÄLLISIÄ ihmiset on ollut setviessään mun kanssa asioitaan!:D Fannyn kärsivällisyyttä ihmettelen edelleen päivittäin, kun hän joutuu joka päivä ihan naurettavan helppoja asioita toistaa mulle ruotsiksi monta kertaa, eikä koskaan hermostu. Mutta ainakin sellaiset tilanteet jäävät mulle mieleen ja uudet sanat käyttöön!


Moni tanskalainen on sanonut, että kuulostaa huvittavalta kuunnella mun ja jonkun fääriläisen puhetta, kun toinen puhuu ruotsia ja toinen tanskaa, eivätkä kumpikaan kieliä äidinkielinään. Mutta, kuten oon jo monesti maininnutkin, fääriläisten tanskaa on äärimmäisen paljon helpompaa ymmärtää kuin tanskalaisten tanskaa. Lähes aina kun oon tavannut jonkun uuden paikallisen henkilön ja pyytänyt heitä puhumaan joko tanskaa tai englantia, koska en ymmärrä fääriä, keskustelevat he mieluummin tanskaksi. Toki poikkeuksiakin löytyy ja nuoret on yleensä puhuneet ennemmin englantia, esim täällä meidän talossa asuva Ronja ja hänen kaverinsa. Mulle on käynyt myös monta kertaa niin, että puhun jonkun fääriläisen kanssa englanniksi, mutta sitten ku he jossain vaiheessa vaihtavat tanskaan niin keskustelu on jotenkin paljon vapautuneempaa eikä niin "virallista." :D
Itse pääsisin tietysti sata kertaa helpommalla puhumalla kaikkien kanssa vain englantia, mutta silloin keskustelut jäisi ehkä aika pinnalliselle tasolle, enkä halua olla isossa porukassa se ainut syy, jonka vuoksi joudutaan puhumaan englantia. Vielä kun oon ainut Suomesta, niin en haluu olla se suomalainen, jolle pitää selittää kaikki uusiks englanniksi. Eikä mun Färsaarten kolkassa vietetyn Nordjobb-kesän tarkoitus oo harjoitella englantia, vaan tutustua nimenomaan pohjoismaisiin kieliin ja kulttuuriin.
Mun pelastus on ollut kyllä se, että jos ollaan vietetty paikallisten kanssa aikaa, niin Fanny on ollut mukana ja ymmärtää heidän tanskansa, jolloin hän on voinut kääntää mulle ruotsiksi jos tarve vaatii. Ja siis ihanaa että hän on niin avuliaasti joka ikinen kerta jaksanut auttaa mua välttämään kaikki väärinymmärrykset!!




perjantai 24. heinäkuuta 2015

Huippuja uusia tuttavia


Klaksvik
Tää viikko on ollut samalla yks ihanimmista ja yks kamalimmista viikoista täällä saarella. Kamalaa siksi, että tuolla majatalossa on ihan järkyttävä kiire aamusta myöhäiseen iltaan ja päivittäin on saapunut monella lauttavuorolla satoja turisteja päiväreissulle tai pariksi yöksi. En tosiaan tajua, miten täällä voi omistajan lisäksi olla ainoastaan kaksi työntekijää, sillä hommaa kyllä riittäisi useammallekin!! Lisäksi kesätalojen asukkaat on rantautuneet tänne sankoin joukoin nyt heinäkuussa, joten saarella tosiaan on nyt vilinää. :) Kivaa kyllä että täällä on nyt elämää ja ihmisiä joka puolella, vaikka välillä vähän nakertaa olla tuolla töissä kellon ympäri. Toki siis sesonkiaikana on kiirettä ja oon aina työskennellyt kiireisissä paikoissa, kuten hotellit ja ravintolat, mutta niissä on ollut muitakin työntekijöitä joten kenenkään ei tarvii viikkotolkulla työskennellä yksin aamusta iltaan. :D Täällä ei koskaan tiedä  "normipituisen" työpäivän jälkeen, että jatkuuko vuoro vielä kaks vai kuus tuntia.

Vaikka kiirettä ja hommia riittää, niin ihanan tästäkin viikosta on tehneet jälleen kaikki mielenkiintoiset vieraat ympäri Eurooppaa! Oon saanut mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia mm. Ranskasta, Italiasta, Sveitsistä ja Belgiasta, ja he ovat kaikki niin ihanan ystävällisiä ja heillä on mahtavia tarinoita kerrottavanaan. Muistan, kun keväällä ajattelin että tänne saarelle tulee ainoastaan lintubongareita, mutta heidän lisäkseen tänne kyllä eksyy ihan kaikensorttista porukkaa. Tää paikka on toki näkemisen arvoinen ja täydellinen kohde jos tykkää esim. vaeltaa. Lisäksi, tällä hetkellä joissain maissa Euroopassa on lähes 40 astetta lämmintä ja yötkin niin kuumia ettei pysty edes nukkumaan, joten ihmiset saapuvat näistä maista todella onnessaan tänne viileyteen!
Oli taas hauska kuulla eräältä ranskalaiselta, että hänen ja ystäviensä keskuudessa suomalainen Korpiklaani -bändi on tosi suosittu, samainen bändi josta toi majatalon omistajan poikakin on (ja eräs tanskalainen turisti myös) maininnut! En oo koskaan aiemmin kuullut kyseisestä yhtyeestä, mutta hassua että täällä Färsaarilla se on mainittu näinkin monta kertaa. :D Huippua!
Tänne eksyy myös ihan hirveästi lapsiperheitä, mitä ihmettelen, koska noi vaellusreitit on mun mielestä raskaita aikuisellekin. Ja vaikka vuorella kulkevan polun vieressä kulkee köydenpätkä, joka estää jyrkän tiputuksen mereen, on naru sen verran korkealla että noiden pikkulasten ei tarvi ees kumartua alittaakseen sen. :D Ja täällä kylässä on vain muutama sata metri sellaista tietä, jota voi kulkea lastenvaunujen kanssa, joten niiden kanssa matkustavat saapuvat sitten istuskelemaan kuus tuntia keskellä kylää (eli sisällä majatalossa). Oon monta kertaa miettinyt, että ei toi ainakaan mun käsitys oo "lomasta". Muutamilta vanhemmilta oon ihan mielenkiinnosta kysynytkin, että miten he ovat valinneet tällaisen matkakohteen pikkulasten kanssa, mutta kuulemma lapset tykkäävät enemmän vaeltamisesta kuin huvipuistoista tai hiekkarannoista. No joo, han hyvä varmaan totuttaa heidät pienestä pitäen erilaisiin aktiviteetteihin!


Tanskalainen perinnekakku jonka Anja oli leiponut ruisleivästä!

Takk fyri, Anja och alla dina underbara barn! Det var väldigt skönt att besöka hemma hos er. Säkert en av mina trevligaste dagar här på Färöarna. Hoppas ni har fin resa i Danmark. :) Kanske nästa gång vi träffas är i Finland. "Kanske",  som vanligt, haha! (Dessutom, denna kaka var DEJLIG!!!)
Kuvassa siis Anja, tanskalainen nainen jonka perheen luona vierailin viime viikolla. Hänellä on fääriläinen mies, ja he asuvat kaikki Färsaarilla. Ihania ja vieraanvaraisia paikallisia!!<3 Heillä oli tosi mukavat lapset myös, ja heidän 10-vuotias tyttärensä Laura on koululuokkansa kanssa kuvannut musiikkivideon Sórvagurissa, joka on siis lähimpänä lentokenttää ja satamaa, josta lautta tännekin kulkee. Heidän koko luokkansa laulaa fäärin kielellä siinä musiikkivideossa, tosi söpö video. :D Tässä on siis linkki siihen videoon, jonka he ovat kuvanneet ja videossa lapset seilaavat samalla paatilla, joka tulee tänne Mykinekselle. Tuttuja maisemia siis! https://www.youtube.com/watch?v=i0eKfopr1z4




Viikon kestäneen tiskaamisen jälkeen majataloon todella tilattiin tiskikone, ja se saapuikin sitten muutaman päivän kuluttua lautalla. En tajua, miksei sitä voitu lähettää helikopterilla niin se ois saapunut suoraan pääkaupungista nopeammin, mutta nyt kaikki kuljetukset vei aikaa. Musta tuntuu että nää kuljetukset menee ihan hassusti täällä, tai siis aikataulut sekä valinta helikopterin tai lautan välillä on toisinaan outoja. Kaippa helikopteri sitten on sen verran kalliimpi, ettei sitä haluta käyttää. Mutta esimerkiksi saaren hevoset on kuljetettu tänne helikopterilla, mitä en ois heti arvannut. :D On se toki parempi kuin 45 minuutin lauttamatka, mutta ei se ainakaan toi pikkuruinen matkustajahelikopteri voi olla joka niitä heppoja on kuljettanut. 
Toi astianpesukone tosiaan seisoi melkein kaks vuorokautta putkeen tossa tiellä ulkona sateessa. En ois arvannut että monen tuhannen kruunun uusi kone ja erittäin kaivattu sellainen, jätettäisiin oman onnensa nojaan keskelle kaatosadetta! "Ehkä joku sen jossain vaiheessa hoitaa. Ehkä." Niin, ehkäpä ehkäpä!



Mun vuorilta löytämäni lampaanvilla lähtee mukaan Finlandiaan!!<3
Jihuu, mulle kävi tuuri täällä yhtenä päivänä kun löysin melkein kokonaisen lampaanvillan tuolta vuorelta! En tiiä, miten voisin säilyttää sitä hyödyllisimmällä tavalla. Enkä tosiaan tiiä, mitä aion sen kanssa tulevaisuudessa tehdä, mutta otan sen mukaan kotiin!
Voi poloiset karitsat jotka syntyi nyt keväällä, niillä on enää pari kuukautta elinaikaa jäljellä. :(
Voih, täällä ne näyttää elävän niin onnellista elämää lajitovereidensa kanssa!

Vilda häster!!!<3


Mykines
Tässä alla näkyy vielä kolme kiveä, jotka tytöt ovat maalanneet! Mun mielestä noi on niin ihanan näköisiä! Ronja ja hänen kaverinsa on maalanneet ne. Ronja on siis majatalon omistajan tytär, ja heidän luonaan siis asustelen täällä. Vaikka hän asuu täällä saarella ainoana lapsena, on nyt kesän aikana täällä ravannut ihan hirveästi hänen kavereitaan muilta saarilta. En oikeestaan ees tajuu miten hänellä on niin paljon kavereita, mutta täällä kyllä tuntuu siltä että kaikki tuntee toisensa, joten sinänsä ei ihme. Ronja ja hänen kaverit on ihania, mulla tulee varmasti hirmu ikävä heitä täältä lähtiessäni! Toivottavasti heilläkin mua edes hitusen, vaikka välillä he varmaan ihmettelevät mun kaikkia hölmöjä kysymyksiä joita jatkuvasti esitän. PLUS että ne on kaikki tosi nättejä tyttöjä, oon sanonutkin että jos ei meinaa Färsaarten miestarjonta tulevaisuudessa riittää (valinnanvaraahan ei tosiaan hirveesti oo:D) niin tervetuloa  katsastamaan Suomen repertuaari!

Lisää kuvateksti



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Siis mitkä Färsaaret?

Vietän tällä hetkellä vapaapäiviäni Färsaarten pohjoissaarilla (eli Norðoyggjar) ja majapaikkani on täällä Klaksvikissa. Muistelen, että viime talven ja kevään aikana, kun kerroin lähteväni Färsaarille, ei melkein kukaan tiennyt saariryhmän sijaintia kartalla. Vieläkin siis varmaan löytyy henkilöitä joilla ei ole hajuakaan missä Färsaaret (The Faroe Islands, lammassaaret) ovat, joten laitoin siksi kuvan Google Mapsista tähän! :D Färsaaret ovat siis kartalla tuo pieni punainen pläntti keskellä Atlantia. Tästä voikin havaita, että oon jo puolivälissä matkalla Islantiin, jonne kuukauden kuluttua suuntaan!



Yllä olevassa Färsaarten kartassa voi nähdä Klaksvikin sijainnin koillisessa. Oon tän yhden täällä viettämäni vuorokauden aikana tykästynyt tähän pikkukaupunkiin! Täällä kohtaavat "kaupunkielämä" (siis Färsaarten mittakaavassa kaupunkielämä, eihän tää siis toki mikään city oo:D) ja kaunis vuoristoinen luonto! Klaksvik on niin kotoisa paikka, että jopa määkin pystyn kuvittelemaan itseni asumassa täällä. En siis oo Färsaarille nyt muuttamassa, mutta että jos olis pakko muuttaa, niin valitsisin Klaksvikin! Tykkäsin myös Nolsoyn saaresta ja se jäi mulle lämpimän ilmapiirinsä ja kotoisan vastaanoton vuoksi positiivisena kokemuksena mieleen, mutta inhoan niin paljon noita lauttamatkoja joita oon täällä joutunut harrastaan, etten vois kuvitella käyttäväni lauttaa päivittäin tai edes viikoittain arkielämässäni. 
Enkä todellakaan pystyis asumaan kauempaa kuin tämän kolme kuukautta tuolla kotisaarellani Mykineksellä. Mykines on tuossa Färsaarten kartalla kaikista läntisin pikkuinen saari! Kuten monet monet turistit, myös mää ihmettelen tosi usein miten ne kymmenen ihmistä pystyvät asumaan siellä vuoden ympäri. Kahdeksan kuukauden ajan siellä ei tosiaan ole ketään muuta kuin ne kymmenen asukasta, eikä ainakaan mun mielestä kovin paljon tekemistäkään. Etenkään talvella. Muistan kun Nordjobbin kautta mua valistettiin saaren eristäytyneisyydestä, mutta oikeastaan vasta nyt lähiaikoina oon ymmärtänyt ihan konkreettisesti mitä saaren eristäytynyt sijainti tarkoittaa. :D

Hassut sarvet:D



Tällä minireissullani oon taas nähnyt lukuisia turisteja, jotka ovat aiemmin olleet Mykineksellä ja nyt reissaavat muilla saarilla. Voi kun tää saariryhmä on niiiin pieni, samat ihmiset pyörii joka paikassa! Mun tarinat alkaa jo vähitellen toistaa itseensä, kun kerron aina vaan turisteista ja tanskalaisista turisteista. Ja väärinymmärryksistä kielen kanssa. Ja siitä kuinka kaikki ihmettelevät mitä joku suomalainen täällä tekee. Mielenkiintoisin uusi tuttavuuteni oli eräs tanskalainen nainen, jolta sain kyydin satamasta Tórshavniin, josta sitten otin bussin määränpääni Klaksvikiin. Hän on naimisissa paikallisen miehen kanssa, ja koko perhe asuu siis nyt Färsaarilla. Mies on kalastaja ja seilaa merillä aina kaksi kuukautta putkeen, kunnes viettää taas kotona jonkin aikaa. Sanoin naiselle, että melkein kaikissa tapaamissani perheissä isä on kalastaja eikä melkein koskaan kotona. Hänen mukaansa 90 % färsaarelaisista miehistä onkin kalastajia, joten ei ihme että määkin on törmännyt tällaisiin perheisiin. En tiiä onko tuo 90 % liitoiteltu luku, mutta hurjalta kuulostaa! Tosin kalastus onkin tärkein elinkeino täällä, joten onhan niitä kalastajiakin pakko löytyä.
Tämä nainen oli (taas yksi tapaus lisää) niin ikään hyvin järkyttyneen oloinen kun kerroin tulevani Suomesta, ja kyseli miten ihmeessä oon eksynyt tänne ja vielä järkyttyneempi hän oli kun kerroin asuvani Mykineksellä. Hän vain huudahti, ettei ole koskaan nähnyt samanlaista paikkaa, joka olisi yhtä BORING kuin Mykines. Yksikin päivä siellä on hänelle liikaa. Hän ei ymmärrä, kuinka kaikki turistit hehkuttavat paikkaa fantastisimmaksi paikaksi Färsaarilla tai jopa maailmassa. Puhuttiinkin sitten, että täytyy oikeasti rakastaa luontoa, merilintuja ja karuja kelejä, jotta pystyy aidosti nauttimaan sellaisesta saaresta.
Sanoin tälle tanskalaisnaiselle myös, etten oo vieläkään ymmärtänyt miksi kaikki ihmettelevät niin kovasti että joku tulee tänne Suomesta kesätöihin, ja kukaan ei ikinä arvaa että olisin suomalainen. Hän vain huokaisi syvään, puisteli päätään ja mutisi "oot niin nuori ja viaton ettet ymmärrä sitä tai montaa muutakaan asiaa vielä pitkään aikaan."
Mää meen huomenna vielä lounaalle tän naisen luokse, niin näen samalla koko muunkin perheen! Parasta kyllä näillä omilla reissuilla on päästä tutustumaan paikallisiin ja heidän elämäntyyliinsä, tällä kertaa tanskalaisfääriläisittäin!



 Jos Nordjobb tai nordjobbkokemukset eri Pohjoismaista kiinnostavat, niin kannattaa käydä lukemassa nordjobbareista kertova artikkeli Arbeitsliv i Norden sivuilla. Linkkasinkin artikkelin jo Facebookiin, mutta tästä se myös löytyy! Artikkelissa on haastateltu mm. Grönlannissa ja Islannissa työskenteleviä nuoria.

 http://www.arbeidslivinorden.org/i-fokus/nordjobb-30-aar/article.2015-06-15.6844416331




 Toivottavasti Färsaaret on alkanut /alkaa kiinnostamaan matkakohteena yhä enemmän myös suomalaisia! Oon harmissani, kun tänne eksyy niin harvoin (ainakin Mykinekselle) suomalaisia, ja siitä syystä oonkin aina ihan superinnoissaan tavatessani jonkun ihka-aidon suomalaisen! Nytkin on kulunut monta viikkoa ettei yhtäkään ole näkynyt mailla halmeilla. :( Suosittelen Färsaaria ihan kaikille, täällä on tosi paljon koettavaa (kuten oon jo varmaaan monta kertaa sanonutkin..) ja vaikka kartalla saariryhmä näyttää tosi pieneltä, niin täällä on hirmu paljon paikkoja, joihin kannattaa tutustua. Upeita vaellusreittejä löytyy lähes jokaiselta saarelta, ja kaikki ovat keskenään erilaisia. Yksi suurimmista asioista, joka on mut yllättänyt, että saaret on niin erilaiset verrattuna kuviin. Mikään kuva tai video, jota katselin ennen tänne tulemistani, ei pystynyt antamaan sellaista käsitystä saarista kuin minkä täällä paikan päällä saa. Mykines on paras esimerkki siitä. Siellä on AIVAN erilaista kuin kuvista voisi päätellä. Tietysti sama juttu kuin jokaisessa matkakohteessa, eli tunnelman aistii vasta paikan päällä!
Söpö lammaspariskunta!


Mää oon alkanut viihtyyn täällä jo tosi hyvin enkä ois tänne saapuessani ikinä voinut uskoa kuinka loistavasti oon tänne kotiutunut. Muistan toukokuussa tänne saapuessani ajatelleeni, että suunta ei tosiaan oo muuta kuin ylöspäin ja "no ei tää oo kuin 3 kk, menee onneks nopee!" Mutta nyt onkin jo hiukan hämmentävää ajatella että enää alle kuukausi jäljellä! :( Toukokuussa työskennellessäni yksin, muistan että raskainta oli se, että kun saarella ei ollut ketään kaveria tai omanikäistä seuraa, niin 1-2 päiväksi saapuvat turistit olivat mun ystäviä ja otin sitten aina tosi raskaasti heidän lähtönsä. Höpötin päivät pitkät heidän kanssaan ja heti kun oli tutustunut paremmin johonkin, niin oli lähdön aika. Sitten oli niin surullista sanoa hyvästit ja tajuta, että ehkäpä en tule näitäkään näkemään enää koskaan. Sitten kun Fanny tuli ja sain työkaverin (josta on nyt tullut yks mun parhaimmista ystävistä!), pystyin muuttamaan turisteihinkin suhtautumista pelkkinä vierailijoina ja asiakkaina. :D Nyt kun oon tottunut tähän reissaamiseen niin voisin ihan hyvin jatkaa vielä jonkin aikaa. En mää varmaan tuolla Mykineksellä jaksais kauempaa kuin 3 kk olla, mutta ulkomailla kylläkin!