The land of "maybe"

Ei mun matkani kotikoloon päättynytkään suunnitellun aikataulun puitteissa, kuten ei täällä oikeastaan mikään mitä on suunnittelut. :D Sain tällä viikolla konkreettisesti kokea, mitä paikallisten viljelemä fraasi "land of maybe" todellisuudessa merkitsee. Sää on (tietystikin) se elementti, joka ennen kulkuneuvojen aikatauluja tai ihmisten omia suunnitelmia määrää ihan kaikesta, ja sen takia minkään päivän menot eivät koskaan ole varmoja ennen kuin kyseinen päivä koittaa. Helikopteri- tai lentokonelennot tai lauttavuorot saatetaan perua vain hetki ennen vuoron lähtöaikaa (koska ilmakin voi vaihdella niin radikaalisti pienen ajan sisällä), joten siksi mistään ei voi olla varma. Sen vuoksi esimerkiksi munkin kotisaarella vastataan AINA turisteille EHKÄ, kun he kyselevät mahdollisuuksista päästä saarelta pois. Ja kuten aiemmin oonkin maininnut, ei auta vaikka kyselisi paikallisten henkilökohtaisia arvoita asiasta, vastaukset ovat aina samat: "ehkä" tai "näemme sen sitten myöhemmin."

Määkin lähdin siis tyytyväisenä kotia kohti keskiviikkona (litimärissä vaatteissa peräkkäisten päivien kaatosateiden vuoksi:/ ) lautalla, ja sää oli Sórvagurista lähdettäessä ihan hyvä, mutta ihan lähellä ennen Mykinesin satamaa jouduimme jäädä odottamaan, koska aallot satamassa olivat niin kovat. Tämä on tapahtunut useita kertoja kun oon ollut töissä ja oon kuullut että lautta on joutunut kääntymään takaisin, mutta se oli ihan KAMALAA olla itse lautan kyydissä! En tiennyt että kärsin niin pahasta meripahoinvoinnista mutta näköjään, ja se oli raskain matkustuskokemus mitä mulla eläessäni on ollut. :D Melkein tunnin odoteltuamme ihan sataman läheisyydessä, jouduimme kääntymään takaisin. Ihmettelen edelleen, kuten niin monta kertaa aiemminkin oon ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei ne ENNEN LÄHTÖÄ tiedä että onko kyseisenä päivänä mahdollisuus päästä satamaan vai ei. En tiedä että onko yhteydenpito saarten välillä heikkoa vai lähtevätkö he vain aina riskillä testaamaan vai muuttuuko ilma oikeasti muutamassa kymmenessä minuutissa niin radikaalisti. 

Mun vapaapäivien pidentyminen oli vain pieni ongelma sen rinnalla, että saarelle jäi taas jumiin yli 30 ihmistä ja kuulemma noin kymmenellä heistä oli seuraavana päivänä lento pois Färsaarilta. Kaikissa turistioppaissa kyllä lukee, että Mykinesille ei kannata tulla loman viimeisinä päivinä, koska täältä voi olla hankalaa päästä pois ja tilanne on tämä aika usein. Mää oon kyllä miettinyt, että ehkä ihmiset ei ota noita ohjeita niin tosissaan, tai siis ne saattaa ajatella koko saaren vain jännittävänä seikkailuna mutteivät välttämättä niin isona uhkana kotiinpääsylle... Mun pikkuisen Mykines-urani aikana täällä on niiiin monesti ollut ihmisiä, jotka ovat panikoineet ehtimisestään kotilennolle. 

Tuona kyseisenä päivänä nämä yli 30 ihmistä olivat siis joutuneet jäämään yöksi saarelle, ja näistä kymmenisellä oli lento seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä kun lautta ei taaskaan päässyt kulkemaan, joutuivat he vuokraamaan helikopterin käyttöönsä ja maksamaan maltaita päästäkseen lentokenttäsaarelle. Eräs porukka ei siltikään ollut ehtinyt aamun varhaiselle lennolleen ja heidät koitettiin järjestää illan lennolle, mutta he missasivat joka tapauksessa Kööpenhaminasta lähtevät vaihtoyhteytensä... Voi surku Mykines minkä teit. :( Toivon todella että kaikki saivat asiansa kuntoon!! 

Mun uus lemppariherkku on tää "nötte"!!!<3 Oi vitsit kuinka hyvä yhdistelmä; tuore sämpylä nötte-levitteellä ja paprikaviipaleilla, naminannaa!! Se taitaa olla vähän kuin maapähkinävoi, mutten oo varma, maistuu myös vähän suklaalle!

Mää vietin kyllä mukavat ylimääräiset kolme vapaapäivää Sorvágurissa, ja sain taas huomata kuinka ihanan ystävällisiä ja auttavaisia nämä ihmiset täällä olivat! Sain majoittua ja syödä heidän luonaan ilmaiseksi ja he näyttivät mulle mielellään paikkoja kylässä. He todella pelastivat mun reissun!! Oon vieläkin onnessani saatuani tutustua niin vilpittömän auttavaisiin paikallisiin. :) Oon myös ollut aika kyllästynyt mun yksipuoliseen ruokavalikoimaan kotisaarella niin nyt tuntui ihan kuin olisin ollut jossain viiden tähden hotellissa, kun sain syödä ihan tavallisia ruokia kuten kanaa ja riisiä, sämpylöitä, banaaneja, salaattia, vihanneksia sekä tietysti noita herkullisia leivänpäällysiä mitä heillä oli. :D

Terveisiä Monalle ja kiitos nähtävyyskierroksesta, takk fyri Mona!<3

Sain Annalta suomiherkkuja, Kouvolan lakritsi -pussin! Oi miten ihanaa!!

En varmaan koskaan kyllästy hehkuttamaan niitä harvinaisia spesiaalipäiviä kun tänne eksyy joku suomalainen!!! Se on oikeasti tosi harvoin kun tänne tulee Suomesta turisteja! Tänään onnekseni mun päiväni pelasti yksi suomalainen turisti ja hänkin oli Anna ja vielä Tampereelta kuten määkin. Ihania sattumia! :D

Taskut tyhjänä kotiin palatessa odotti huikee tippiyllätys kotona!

Miniloman jälkeinen seuraavan aamun kello kuuden herätys sujui suht ongelmitta siihen saakka, kunnes pääsin keittiöön saakka aivot vielä unessa ja bongasin kuusi lampaanpäätä tiskialtaasta. Ihan järkyttävää, ja nämä alkoivat kokkaamaan niitä päitä saman päivän aikana enkä KOSKAAN oo haistanut niin järkyttävää hajua. :D En oo siis nyt perjantaista saakka pystynyt syömään yhtäkään ateriaani sisällä koska siellä haisee niin kamalalta. Oon viettänyt aikani aamusta iltaan joko majatalossa tai pihalla. Tänään on vissiin viimeinen lampaanpää menossa joten toivon mukaan huomenna ei tarvitse nähdä tai haistaa niitä. Näillä oli täällä vieraita eilen ja kaikki kehuivat että nuo lampaanpäät on parasta herkkua mitä täällä voi syödä... Ne on myös sanonut mulle että jonakin päivänä tuun maistamaan valasta ilman että tiedän sen olevan valaanlihaa, mutta ainakaan lampaanpäiden kanssa sama temppu ei onnistu koska siitä hajusta ei voi erehtyä. :D

Reipasta selviytymistä juhannuksesta (täällä sitä ei juhlita) t. anna

Ps. Tälläkin hetkellä majatalossa on eräs pariskunta, joidenka lento Färsaarilta lähtee kello 21 ja lautta täältä Mykinekseltä kello 19, joten jos lautta on aikataulussa, ovat he lentokentällä noin 30-40 minuuttia ennen lentoa. Toivottavasti siis lautta ylipäänsä kulkee ja on aikataulussa, jotta he ehtivät lentokoneeseen. Voi, kunpa he(kään) eivät olisi jättäneet Mykines-vierailuaan viimeiselle päivälle!

Kohteessa!

Jee perillä ollaan!! Yövyin ensimmäisen yöni pienessä hostellissa Vágarissa, samassa paikassa jossa lentokenttä sijaitsee. Vágar on noin 3000 asukkaan saari, jossa on muutama kylä ja yhdessä kylässä mää asustelen nyt tän vuorokauden. Täällä on myös satama, josta lähtee lautta Mykinesiin eli mun lopulliseen määränpäähän. Sinne kulkee myös helikopteri, joka harmillisesti oli täynnä tälle päivälle, joten en saa ainakaan vielä kokea helikopterikyytiä:(

 Heti lentokoneesta ulos astuttuani tajusin, että mulla on aivan liian vähän vaatetta päällä. Kylmä viima yhdistettynä pistävään tihkusateeseen meinasivat saada epätoivon aikaiseksi, kun hostellille oli matkaa 3 km ja painavien matkalaukkujen raahaaminen oli jo muutenkin vienyt kaiken energian mennessään. Siinä tallustellessa vuorta alaspäin, onnekseni yksi kylän asukas ystävällisesti poimi mut kyytiin ja vei hostellille saakka! Mulle kävi mielettömän hyvä säkä, kun ensimmäinen tapaamani färsaarelainen oli noin avulias! Hän tietysti tunsi hostellin omistajan, kuten täällä kylässä kaikki toisensa, ja muutenkin mulla tuli jo lentokoneessa sellainen olo että lentoemännät tunsi henkilökohtaisesti jokaisen matkustajan ja matkustajat toisensa:D

 Tänään olikin jo hieno ilma, aurinkokin pilkahteli eikä eilisistä järkyttävistä tuulenpuuskista ollut tietoakaan! Eilen lentokentältä kävellessä törmäsin villeinä vuorella laiduntaviin lampaisiin, joita sitten tänä aamuna lähdin tähystämään. Hostellin omistaja ei oikein käsittänyt mun innostusta noita lampaita kohtaan, koska täällä kaikki vihaa niitä kun ne syö kuulemma kaikki kasvit ja tukkii autotiet. Hän arveli, että Mykinesillä määkin tuun kyllästymään lampaisiin sekä myös lintuihin.

 Kaikki tähän mennessä tapaamani henkilöt (sekä paikalliset että myös eräät turistit Ruotsista ja Norjasta, jotka majailivat hostellissa) ovat maininneet vihaavansa säätä ja varoittaneet mua siitä, että sää voi vaihdella todella radikaalisti pienessäkin ajassa. Viime viikolla täällä oli niin kova lumimyräkkä, että koko lentokenttä oli suljettu usean päivän ajaksi. Mulle näytettiinkin kuvia valtavista lumikinoksista kentällä ja katuen varsilla. Myös mun saapumista edeltävänä päivänä oli vielä satanut lunta sen verran, ettei lentoja tullut. Eli tosi hyvä säkä että saavuin juuri eilen! Mykinesin kulkuyhteyksien kanssa on myös aina hiukan arpomista, koska lautta- tai helikopterireitin käytettävyys tiedetään vasta juuri ennen vuoron lähtöä. Mun on tarkoitus lähteä lautalla tänään, ja toistaiseksi aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, joten uskon pääseväni kyytiin! Hassua, että tänään sää on niin erilainen verrattuna eiliseen, mutta toisaalta eipä Suomessakaan voi ihan sokeasti luottaa sääennusteisiin, eli ei mun nyt niin yllättynyt pitäis olla.

Elisabet, hostellin omistaja, kertoi myös että mikäli Färsaarilta halutaan matkustaa muualle maailmaan, on paikallisilla tapana matkustaa Kööpenhaminaan 2-3 päivää ennen vaihtoyhteyden lähtöä, jotta he varmasti pääsevät määränpäähänsä. Siinä on jätetty vähän varaa siihen, ettei jonain päivänä Färsaarilta pääsekään lähtemään:D

Tervetuloa Sorvágurin kylään! Tässä kuvassa näkyvä kaikista taaimmaisin saari on Mykines, jonne tänään lähden! Internetissä http://mykines.info/indexgb.htm on tietoa Mykinesistä, joten uskon tietäväni ainakin jotenkuten millainen paikka mua odottaa!