Aika jättää Färsaaret ja Nordjobb-kesä!

Niiiin haikeeta jättää Färsaaret taakse! En ois tänne tullessani todellakaan uskonut että lähtö tulis olemaan näin surullista tai että aika tuntuu menneen näin nopeesti. Tuntuu ihan siltä, että just oon tullut tänne!! Silloin toukokuussa tänne saapuessani en ois ikimaailmassa uskonut että aika tulis kulumaan näin nopsaa tai että jäähyväisten sanominen olis näin haikeeta! Onneks tästä kesästä jää uskomattoman huikeita muistoja ja sekä ihmiset että Färsaaret on aina tallella, joten nyt katse tulevaisuuteen. Kukaan, joka joutui kuuntelemaan mun kuulumisia toukokuussa, ei varmaan edes usko että oon viihtynyt täällä näin hyvin ja että tunnen olevani kotona täällä. Suomeen palatessa koko kesä saarella tuntuukin mulle varmaan ihan unelta.

Mykines

Videoista tai kuvista ei voi lähellekään kuvitella, millaista Mykinesin saarella todellisuudessa on. Muistan kun mua talvella varoitettiin saaren eristyneisyydestä, mutta oikeesti sitäkään ei voi tajuta tai edes sanoin kuvailla mitä se eristyneisyys tarkoittaa. Itsekin tajusin todellisuuden vasta viikkoja saarella vietettyäni. Ennen kuin olin sopeutunut saarelle ja kehittänyt omat rutiinit siellä, mulle oli tosi ärsyttävää se kun ei päässyt melkein koskaan lähtemään sieltä minnekään ja jos alkoi tuntumaan siltä, että samat kylää ympäröivät vuoret "kaatuvat päälle", ei voinut lähteä minnekään. Sitten kun samojen ruohokattojen ja vuorien näkemiseen tottui, niin ei siihen enää jaksanut kiinnittää edes huomiota. Onneksi saari tosiaan on niin suosittu turistikohde. Muutoin siellä ei tosiaan olisi minkäänlaista elämää, enkä tosiaan tähänkään päivään mennessä oo keksinyt että mitä ihmiset (seuraavana talvena kahdeksan asukkia) siellä talvisin todella tekevät!!

Sää on määräävä tekijä ihan kaikessa ja koko kesän elimme ihan säiden armoilla. Tiesin oikeastaan senkin etukäteen, että laiva tai helikopteri saatetaan peruuttaa just ennen lähtöä tai paatti saattaa kääntyä takaisin lähtöpaikkaansa kesken matkan myrskyn yllättäessä.  (Niin kävi tosiaan monesti.) Tästä huolimatta, en pystynyt ymmärtämään kuinka äärimmäisiä sääolosuhteet ovat ja kuinka nopeasti ne voivat muuttua. Yhden tunnin sisällä sää voi muuttua ihan minkälaiseksi tahansa, eikä aamulla herätessä oo käytännössä aavistustakaan mikä on päivän sää. Ja ihan kaikista suurin yllätys koko kesästä ja Färsaarista on se, kuinka paljon sään vaihtelevaisuus ja sen armoilla eläminen vaikuttavat ihan yleiseen elämäntyyliin ja suunnittelemiseen. Siis säällä on selvästi vaikutus myös sellaisiin asioihin, mitkä eivät ole edes riippuvaisia säätilasta. Mykineksellä saattaa toki vallita ihan omanlaisensa, speasiaali elämäntyyli, joka on varmastikin radikaalimpi kuin muualla Färsaarilla. Mistään ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään, mitään ei suunnitella, mikään ei ole kenenkään vastuulla eikä kukaan ota mistään vastuuta, asioita ei hoideta loppuun saakka ja mihinkään ei valmistauduta etukäteen. "Tänään ei kannata tehdä mitään, minkä voi tehdä huomennakin." Kiireisessä majatalossa työskentelevän työntekijän näkökulmasta suunnittelemattomuus ei todellakaan oo toimiva vaihtoehto ja informaation puute ja hetkessä eläminen vaatii itseltä aika paljon enemmän sekä kärsivällisyyttä että asennetta. Meille kahdelle työntekijälle toi "ei huolta huomisesta" tyylinen asiakaspalvelu ja kahvilan pyörittäminen ei sopinut, joten me pyrimme kehittämään niin paljon omia työskentelytapoja kuin mahdollista.

Työskentely majatalossa yllätti mut muutenkin ihan kaikin puolin. En olis koskaan uskonut, että kaukaisella, yksinäisellä saarella sijaitseva pikkuruinen mökkerö jota guesthouse nimellä kutsutaan, olis mun elämän KIIREISIN työpaikka, ylitse minkään hotellin tai ravintolan, jossa oon ollut töissä. Työntekijöitä oli koko kesän aivan liian vähän, joten siksi yhdelle ihmiselle kasaantui niin paljon hommaa ja kaikki asiakkaatkin varmasti näkivät kuinka järjetöntä on että ainoastaan yksi ihminen työskentelee majatalossa kerrallaan. Mykines todella on järjettömän suosittu turistikohde, mitä en olis arvannut vielä viime talvena Suomessa. :D Minkäänlaista kilpailua saarellahan ei tosiaan ole, kun majatalo on ainut paikka mistä voi mitään ostaa. Siitäkin huolimatta, asiat voisi tehdä vieläkin paremmin ja tarjota entistä parempaa majoituspalvelua, ja saada tietysti vieläkin enemmän asiakkaita ja tuloja. Tällaiset asiat ja paljon muuta me tajuttiin Fannyn kanssa hyvin (kaukaa näkee lähelle:D), mutta ehkäpä henkilöt, jotka eivät ole nähneet millaista liiketoiminta on saaren ulkopuolella, eivät osaa ajatella kovin kauaskantoisesti tai "kaikki vaikuttaa kaikkeen" tyylisesti.

Tiesin myös etukäteen, että joudun viimeistään tässä vaiheessa elämää pärjäämään ruotsin taidoillani oman onneni nojassa ja työ majatalossa on lähes pelkästään asiakaspalvelutyötä. En olis silti koskaan uskonut, kuinka paljon haasteita ruotsi ja muut pohjoismaiset kielet toivat tullessaan ja kuinka hidas mun tie oli oppia pärjäämään edes yksinkertaisissa arkipäivän tilanteissa ruotsiksi. "Asiakaspalvelutyön" määrittelin lähinnä kahvin ja pullan myymiseksi, rahastamiseksi ja tarjoiluksi. Totuus oli toinen ja todellisuus iski kovaa vasten kasvoja hyvin nopeasti työt aloitettuani. Asiakkaat tulivat tosiaan sille saarelle kokemaan seikkailun ja he halusivat pikkuruisessa majatalossa vierailun liittyvän osaksi tätä seikkailua. Lähes kaikkia asiakkaita kiinnosti elämä saarella: he kysyivät luonnosta, eläimistä, saaren asukkaista, Färsaarista ylipäätään, vaellusreiteistä, ruohokatoista, majatalosta ja esim. ruuanlaittoresepteistä. Heitä kiinnosti, miksi kaksi nuorta tyttöä Suomesta ja Ruotsista ovat vapaaehtoisesti saarella ja ollaanko me viihdytty, mitä me tehdään vapaa-ajalla ja minkä ihmeen "projektin" kautta me ollaan tänne päädytty. He olivat kiinnostuneita myös elämästämme kotimaassamme. Multa kysyttiin mun opiskeluista, Suomen koulutusjärjestelmästä, suomen kielestä, eurosta, EU:sta, mun hassusta tavasta puhua ruotsia (ei, en yritä tahallani näytellä muumia...), mun perheestä tai vaikkapa siitä miten kesä Färsaarilla vaikuttaa mun tulevaisuudensuunnitelmiin. Monet asiakkaat kertoivat myös hyvin mielellään omista nuoruuden työkokemuksistaan ulkomailla, omista reissuistaan, heidän kommelluksistaan Färsaarilla tai jos joku tiesi jonkun paikan tai faktan Suomesta, niin juttua riitti. Perinteisten "mitä sääennuste kertoo?" tai "missä niitä lunneja voi nähdä?" kysymysten lisäksi me ollaan keskusteltu asiakkaiden kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Me ollaan tosiaan useasti naurettu sille, ettei oltais arvattu työskentelevämme majatalossa ikään kuin samanaikaisesti kokkina, tarjoilijana, psykologina, turistioppaana, siivoojana, sääennustajana, pankkivirkailijana, kieltenopettajana, baarimikkona, olut-/viinimaistattelijana tai -suosittelijana, yövahtina, eläintenhoitajana ja ensiapupisteenä. Tältä se välillä on tuntunut:D Ja etenkin mun kohdalla keskustelut esim. tanskalaisten kanssa on ollut tosi työläitä, kun on NIIIIN vaikea ymmärtää mistä on kyse. Jokainen tanskaa kuunnellut voi varmasti ymmärtää, ettei siitä kielestä ota oikeesti selvää. Siis koko kieli aivan omaa luokkaansa, huhhuh.

Kunpa voisin jotenkin kiittää kaikkia Kristianshúsissa vierailleita ympäri maailmaa saapuneita turisteja, jotka ovat olleet tekemässä mun kesästä ikimuistoista! Tuun lämmöllä muistelemaan jokaista päivää, jolloin paatti on päässyt satamaan saakka ja tuonut mukanaan lastillisen uusia ihmisiä. :) Oli myös aina yhtä ihanaa kuulla, kuinka meidän fiskasoppaa ja omenapiirakkaa kehuttiin niin kovasti!! Ja kaikista niistä lukuisista kieliongelmista huolimatta (tai niistä johtuen), on tanskalaisilla aina erityinen paikka sydämessä. :D

TAKK FYRI, min sommarfamilj: Katrina, Esbern, Ronja och Hans Meinhard. Skönt att jag fick bo hemma hos er hela sommaren. <3 Många olika upplevelser och överraskningar nästan varje dag, största av dem var absolut de fårhuvuden. Ska aldrig glömma.
Ni var så trevliga, tack ska ni ha!!
Jag har också fått bo hos många andra vänliga familjer här på Färöarna. Tack Sari, Sunnuva, Randi, Helena och ni alla nordjobbare som arbetade i Tórshavn. Ta gärna kontakt med mig om ni kommer besöka Finland i framtiden!

Och största tack till min kära vän (som en syster) från Sverige! Jag skulle inte ha lärt mig svenska (eller andra nordiska språk) utan Fanny som jag har arbetat hela sommaren med. Vi har haft otroligt roliga tiden här tillsammans. Jag kommer sakna alla kväller när vi har bara SKRATTAT utan att kunna sluta.
Jag vet att jag har fortfarande många problem med ordföljd och grammatik samt jag måste berättä allt jätte enkelt. Trots att dessa problem har jag lärt mig så mycket med Fanny!

TACK, Fanny! Jag kommer aldrig förstå hur du har orkat hjälpa mig med svenska alltid med gott tålamod. Även om jag har brukat hela tiden fråga dig något, har du aldrig blivit trött på att svara. Jag är jätte glad att vi har blivit så goda vänner här. Jag ska sakna dig!! :)

Kiitos, Färsaaret. Jollain tosi kummallisella tavalla tää kesä on ollut mun elämän paras kesä. Anna från Finland palaa tänne vielä takaisin. Siihen saakka, heippa!